Ohjaus: Michael Dougherty
Pääosissa: Kyle Chandler, Vera Farmiga, Millie Bobby Brown, Ken Watanabe,
Zhiyi Zhang, Bradley Whitford, Sally Hawkins
Genre: Toiminta, Seikkailu, Fantasia
Kesto: 2 tuntia 11 minuuttia
Jokseenkin miellyttävän, mutta tasoltaan hyvin ailahtelevan oloisen Godzillan jälkeen, oli aika edetä ajassa eteenpäin ja suunnata kohti ihmiskunnan uutta yhteenottoa jumalaisten titaanien kanssa. Eroten edellisestä osasta, King of the Monsters tähtää jo ennakkoon erittäin korkealle rohkeasti ja jopa uhmaten kaikkia kannattajien villeimpiä odotuksia. Vaikka edeltäjänsä lailla tämä osa on jakanut mielipiteet täysin kahtia, odotukseni pysyivät eittämättä hyvin korkealla, vaikka vähän varautuneemmaksi toki muutuin itsekin, mitä lähemmäksi julkaisua lähestyttiin.
Näyttelijäkaartiin on tehty pari hyvin kiinnostavaa, taitavaa ja laadukasta lisäystä esimerkiksi Vera Farmigan, Millie Bobby Brownin sekä Kyle Chandlerin turvin, joilta odotimmekin luonnollisesti autenttisia roolisuorituksia sekä tarvittavaa työntövoimaa tarinalle. Trailerit ovat antaneet odottaa mielettömän eeppistä fantasiarymistelyä, joka tuntuu saavan itse maailmanlopunkin näyttämään pieneltä asialta. Onnistuuko tämä elokuva yltämään astronomiseen potentiaaliinsa vai onko riski liian suuri konseptin laajentuessa.
Kryptoeläintieteellinen virasto Monarch on jo viiden vuoden ajan San Fransiscon tapahtumien jälkeen yrittänyt vastata kaupungin massiivisista tuhoista ja vakuuttaa valtion asevoimat siitä, että titaanit pyrkivät aikomuksissaan pitämään luonnon tasapainon kontrollissa tavalla tai toisella ihmisten tehden typeryyksiä puolin ja toisin jatkuvasti heikentyvällä maapallolla. Titaanien tuhoaminen tuntuu olevan asevoimien ainoa mahdollinen vaihtoehto ihmiskunnan selviämiseen, mutta ennen kuin tämä päätös ehditään tehdä titaanit vapautetaan yksitellen rikollisjoukon toimesta, jotka yrittävät vain kerätä itselleen titaanien DNA:ta tuntemattomiin tutkimis-, sekä kehitystarkoituksiin.
Kun sekä ihmiskunnan, että maapallon tulevaisuutta uhataan toistamiseen, asettuu järkälemäinen Godzilla vastustamaan arkkivihollisensa kuningas Ghidorahin maapallon muovaamisen yritystä. Kun lukuisat muut titaanilajit nousevat selvittelemään välejään tässä maapallon massiivisessa nyrkkeilykehässä, he jättävät ihmiskunnan olemassaolon pakonomaisena roikkumaan auttamatta kielekkeelle. Onnistuuko Godzilla palauttamaan toivotun tasapainon päälle maan vai alkaako vastustajien määrä tuntua jättiliskon kropassa jo ratkaisevasti?
Kaiken lisäksi ihmiset ovat olleet yksinomaan suurimpia syypäitä maapallon tilan heikkenemiseen ja titaanien läsnäoloon sotiessaan, sekä leikkiessään jumalaa itse luonnon lakeja vastaan. Tämän vuoksi valtion asevoimien johtohahmot ovat alkaneet epäilemään kanssaelon mahdollisuutta, sillä uteliaita ihmisiä tulee olemaan aina ympärillä pahojen aikeidensa kanssa. Jos titaanien voimat päätyvät vääriin kontrolloiviin käsiin, lopputulos saattaa olla katastrofaalinen. Tämän vuoksi kyseinen asetelma toimii tilanteeseensa nähden oikein järkeenkäyvällä tavalla alustaen poliittisen näkökulman lisäksi myös massiiviset panokset kriittisten virheiden sattuessa.
Itse idea kyseenalaisen ratkaisun takana, joka laukaisee tämän maailmanloppuskenaarion paikaltaan liikkeelle, on itsessäänkin maalaisjärjellisesti analysoiden aivan idioottimainen ajatus. Ihmiset herättävät ja tuovat nämä uudet tuliterät titaanit mukaan tähän massiiviseen yhtälöön, joka ei luultavasti alkuunkaan tiedä mitään hyvää itse ihmiskunnallekaan, sillä he käytännössä uhmaavat kaikin tavoin jälleen kerran luonnon voimia leikkiessään käytännössä jumalaa isojen suunnitelmiensa kanssa.
Taas ihmisten alkeellisten ratkaisujen myötä Godzilla joutuu heräämään horroksestaan tehdäkseen asialle jotain, jotta luonnon tasapaino pysyisi tämän jättimäisissä kontrolloivissa tassuissaan tuhoamatta koko maapalloa mukanaan. Idiottimaiseksi tämän ratkaisun tekee se, että kaikkien näiden vuosien jälkeen ihmiset eivät ole vissiin vieläkään oppineet yhtään mitään aiemmista katastrofaalisista tapahtumista, sillä jälleen kerran he ovat yksinomaan vastuussa tämänkin elokuvan tapahtumista, vaikka kuinka paljon hyvää he yrittävätkin toiminnoillaan tuoda maailmaan teoriassa.
Titaaneja on San Fransiscon tapahtumien jälkeen alkanut löytymään lisää, minkä vuoksi maanpuolustuksessa aloitettiinkin asiasta perusteellinen käden vääntäminen heti löytöjen jälkeen. Vaikka Monarch säilöökin titaaneja kontrolloiduissa tiloissa ja tarpeellisissa olosuhteissa, aina löytyy riski kaikelle ja kun asia koskee järkälemäisiä esihistoriallisia jumalhahmoja, pelkokerroin nousee automaattisesti maanpuolustuksen suhteen maailmanlaajuisella mittapuulla. Kun huomataan jälleen kerran, että Jumalana leikkiminen ei ole hyvä idea, helvetti on jo tässä vaiheessa irti ja ihmiskunnan tulevaisuus vaakalaudalla. Yhden hirviölajin sijaan Godzilla joutuu taistelemaan ja pysäyttämään muutaman selkeästi MUTO:akin voimakkaamman titaanin, jotka ovat vapautuneet tekemään tuhojaan vapaasti. Godzilla toimiikin tässä elokuvassa jatkuvasti ikään kuin pelastavana enkelinä, joka odottaa sisääntuloaan siihen asti, kunnes panokset ovat tarpeeksi korkeat.
Titaanien ensimmäinen varsinainen kohtaaminen tuntuu niin valtaavalta ja massiiviselta, ettei sitä meinaa aluksi edes uskoa todeksi. Puhun totta, kun sanon, että vietin elokuvan parissa suu aukinaisena valtaosan ajasta. En käyttänyt sitä aikaa haukotteluun, kuten ensimmäisen elokuvan kanssa, vaan haukkoakseni happea lisää niin uskomattoman ja mielettömän kokemuksen alaisena. Elokuva on hyvin valtaava ja eeppinen kokonaisuudessaan. Se aiheuttaa yrittämättäkin monia kylmiä väreitä ja onnistuu myös ehdottomasti viihdyttämään koko rahan edestä järkyttävän massiivisella ja rymisevällä toiminnallaan, jota ei tästä elokuvasta todellakaan puutu. Sen lisäksi elokuvassa viitataan jatkuvasti titaanien mytologiaan ja hyvin aktiivisella otteella, mutta niitä ei sen kummemmin tälläkään kertaa avata perusteellisemmin, vaikka katsojana jatkuvasti kiinnostaisi tietää enemmän näiden jumalhahmojen historiasta, sekä varsinaisesta taustasta. Tässä muodossa se tosin luo hyvin mysteerisen ilmapiirin elokuvalle ja jättää katsojan pohtimaan titaanien mahdollisia alkuperiä.
Ne suurimmat ongelmat, jotka häiritsivät edeltävässä osassa vajaavaisuudellaan, onnistuttiin tässä osassa korjaamaan hiukan parempaan päin. Esimerkiksi elokuvan hahmot kaikessa yksiuloitteisuudessaankin ovat paljon toimivampia, sekä paremmin syvennettyjä elokuvan tarpeisiin nähden. Vaikka emme ihan perinpohjaisesti saa otetta yhdestäkään hahmosta elokuvan aikana, he ajavat asiansa oikein mainiosti tukevina osapuolina ja onnistuvat syventymään tarpeeksi ajan saatossa meillyttäviksi kokonaisuuksiksi. Päähahmot ovat paremmin käsikirjoitettuja edeltävään osaan verrattuna, vaikka toki tekevätkin ajoittain aivan idioottimaisia ratkaisuja yrittäessään estää aiheuttamaansa katastrofia.
Sen lisäksi Godzillan puutteellisen osallistumisen voi unohtaa kyllä tyystin tämän elokuvan kanssa, sillä saamme kutakuinkin kahden elokuvan verran materiaalia jättiläisliskosta jäätävän rymisevän toiminnan keskellä. Jos viime kerralla tuntui, että tätä ei paljoa käytetty hyväksi, tässä elokuvassa se on ehdottomasti otettu huomioon. Ei ainoastaan, että Godzillaa oli elokuvassa enemmän, mutta myös titaanien ja ihmisdraaman välillä löytyi sopivan miellyttävä harmonia, jota toivoimme jo ensimmäisessä elokuvassa olevan. Tällä kertaa näkökulmasta toiseen siirtyminen ei tuntunut enää liian sekavalta, radikaalilta tai turhan hyppelevältä.
Edellisen osan ongelmia osattiin onneksemme hieman avittamaan tässä osassa, mutta toki tässäkin tuotoksessa oli omat epäloogisuutensa, sekä nihkeästi käsikirjoitetut kohtauksensa, jotka hieman laimensivat elokuvan muuten laadukasta kokonaisuutta. Elokuvasta löytyy myös jonkin verran tarpeetonta tilanteiden selittämistä, joissa tiedämme jo tasan tarkkaan mitä tapahtuu tai on tapahtumassa. Tuotoksen visuaalinen tarinankerronta kyllä piti huolen siitä, että ymmärtäisimme mistä on kyse ja mitkä yksityiskohdat olisivat tärkeimpiä tarinan etenemisen kannalta. Ei tämä nyt ihan hirveästi minua häirinnyt elokuvan temmellyksessä, mutta lainaten aloittelevien ohjaajien tärkeintä sääntöä ''näytä, älä kerro'', haluan kuitenkin painottaa, että useinmiten elokuva olisi selvinnyt mainiosti laadukkaalla visuaalisella tarinankerronnallaan ilman, että jokaista liikettä ja toimintaa olisi tarvinnut erikseen selostaa katsojille.
Teknisesti analysoituna elokuva on lähes täydellinen tuotos toteutukseltaan. Visuaalisesti elokuva on aivan törkeän upeaa koettavaa ja sen yleinen ilme on jotain aivan maagista katseltavaa. Toki se joutuu hyvin pitkälti turvautumaan hyvin tärisevään kuvaustyyliin ottaen huomioon massiivisten taistelujen ja jättimäisten jumalolentojen ryminän aiheuttamaa aggressiiviseksi muuttuvaa tärinää. Se täytyy kuitenkin vielä mainita, että Blade Runner 2049 jälkeen tämä on ensimmäinen elokuva pariin vuoteen, joka on onnistunut säväyttämään visionäärisellä kuvauksellaan. Lähes jokaikinen kuva on kuin maalaus, joka vetää maton alta mielettömän taiteellisella olemuksellaan aivan mennen tullen. Upean visuaalisuuden lisäksi, äänien käyttö elokuvassa on jälleen kerran lähes täydellisyyttä hipovaa. Musiikki on tässäkin tuotoksessa hyvin vaikuttavaa ja tuo elokuvalle mukavasti eeppistä olemusta ja tunnelmaa vaikka muille jaettavaksi. Teknisellä puolella tämä kaunis tuotos pärjää aivan moitteettomasti omillaankin.
Godzilla II: King of the Monsters on sen tason elokuva, jota toivoimme ensimmäisen MonsterVersen elokuvan, Godzillan, olevan. Se on mukaansatempaava, eeppinen ja viihdyttävä paketti, joka ei ainoastaan piekse edeltäjäänsä aivan mennen tullen lähes kaikilla osa-alueilla, mutta onnistuu myös ylittämään jollain tapaa massiiviset odotukset valtaavilla spektaakkelimaisilla kohtauksillaan, mielettömillä panoksillaan, sekä armottomalla hirviötoiminnallaan.
Tämä elokuva ei välttämättä ihan jokaiselle taholle tule olemaan miellyttävin ja tasokkaine teos, mutta itselleni se todellakin teki sen mitä odotinkin sen tekevän. Yksi kuluvan vuoden lempielokuvistani tähän mennessä, vaikkei välttämättä ihan kaikista tasokkaimmaksi ylläkään. Ehdottomasti kannattaa kokeilla, jos vain kiinnostusta riittää hirviöryminälle, sillä tämä on kyllä sen arvoinen kokeilu!
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kuulostaa niin mun leffalle tää :)
VastaaPoistaKannattaa katsoa!
Poista