Saint Maud (2019) - arvostelu



Ohjaus: Rose Glass
Pääosissa: Morfydd Clark, Jennifer Ehle, Lily Knight,
Lily Frazer, Turlough Convery, Rosie Sansom, Marcus Hutton,
Carl Prekopp, Noa Bodner, Takatsuna Mukai, Jel Djelal
Genre: Draama, Kauhu, Mysteeri
Kesto: 1 tunti 24 minuuttia

Seuraavaksi otamme käsittelyyn A24-studion tuottaman elokuvan, joka vaikuttaisi konseptinsa perusteella olevan erityisen kiehtova tapaus. Saint Maud on Rose Glassin ohjaama kauhupainoitteinen draamaelokuva, joka on häkellyttänyt kriitikoita ympäri maailman mysteerisellä spiritualistisuudellaan. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat kieltämättä odottavaiset, mutta en ollut ihan varma, mitä siltä voisi perimmiltään odottaa. Markkinointimateriaali vaikutti ainakin sen verran lupaavalta, että toivoin elokuvan yllättävän minut vähintäänkin omaperäisyydellään. Jatkaako A24 laadukasta lentoaan vai onko alamäki jo alkanut?
 
Yksityishoitaja Maud saa komennuksen kuuluisan tanssijan Amandan apuun, joka omassa eristäytyneessä kodissaan potee lymfoomaa. Aluksi tämä uskovainen nuori nainen kiehtoo potilasta erilaisuudellaan. Amandan ajatukset karkaavat pois sairauden keskeltä ja tämä pystyy ottamaan elämästä enemmän irti nuori nainen vierellään. Maud ei kuitenkaan ole sellainen kuin sitä aluksi päällepäin hänen luulisi olevan. Nuoren naisen mielessä kummittelee traumaattinen kokemus, joka päätti edellisen komennuksen odottamattomasti. Nyt Maud kokee elämäntehtäväkseen pelastaa kuolevan Amandan sielun kadotukselta.


Saint Maud on hyvin merkillinen tapaus kaiken kaikkiaan. Seuramme tarinassa Morfydd Clarkin esittämää Maudia - nuorta, kilttiä ja uskovaista naista, joka potee hirvittävän tragedian tuomia jälkiseuraamuksia. Vaikka hän on jo fyysisesti päässyt yli tästä hirvittävästä tapahtumasta, hänen mielensä ei ole koskaan palannut ennalleen. Maud löytää traagisen tapahtuman siivittämänä Jumalan ja pyrkii parhaansa mukaan täyttämään hänen toiveitaan suuremman tarkoituksensa löytämiseksi.
 
Hänet lähetetään hoitamaan kuolemansairasta Jennifer Ehlen esittämää Amandaa, joka on kaikessa varakkuudessaankin jo menettänyt toivonsa ja ilonsa elämää kohtaan. Hän hukuttaa aneemisuutensa ja tuskan lukuisten rakastajien ja rakastajattarien syleilyyn, sillä hän tiedostaa jo sen, ettei millään ole mitään merkitystä enää - etenkään hänen omasta näkökulmasta katsottuna. Hoitajaksi palkataan Maud, joka päinvastoin säteilee toivoa ja innostusta, eikä luovuta helpolla saadakseen Amandan sielun puhdistettua ennen välttämätöntä poismenoa.


Elokuva nappaa alusta asti katsojan kuin katsojan tiukasti mukaansa epätavallisen spirituaalisen tarinan vangiksi, joka toden teolla onnistuu yllättämään hypnoottisuudellaan. Vaikka tarina alustetaankin nopeasti, sen hienovaraiset yksityiskohdat ja viittaukset avaavat maailman hyvin selkeäksi vastaanotettavaksi. Opimme, kuinka rikkinäinen Maud on onnettomassa elämässään. Hänen vanhempansa riitelevät jatkuvasti ja hänen ainoa pakotie rauhaan löytyy kodin ulkopuolelta. Nyt kun hän pääsee uudelle komennukselleen, hänen suhtautumisensa työhön on paljon keskittyneempi ja vaativampi.
 
Aluksi tilanne vaikuttaisi olevan tyyni ja rauhallinen, mutta mitä pidemmälle tarina lähtee eskaloitumaan, sitä painostavammaksi se muuttuu. Maudin ja Amandan välinen ystävyyssuhde syvenee syvenemistään, kunnes odottamattomat käänteet kääntävät tilanteen täysin päälaelleen. Kun usko alkaa pikkuhiljaa järkkymään, nuori hoitaja ajautuu suoraan myrskyn silmään henkisten koettelemustensa riepottelemaksi. Maud yrittää työnsä ohessa selvittää elämänsä tarkoituksen ja roolinsa Jumalan suunnitelmissa. Nopeasti tämä taival kääntyy kuitenkin viettelemysten ja pakkomielteiden täyttämään maailmaan, josta paluu tuntuu olevan jo mahdotonta.


Elokuvan tunnelma on hyvin painostava ja efektiivinen kaiken kaikkiaan. Hitaasti ja huolellisesti rakennettu ilmapiiri lähettää katsojan hyvin erikoislaatuiselle spiritualistiselle tielle, jonka aikana koemme paljon erilaisia tuntemuksia. Lämminhenkisyydestä inhoon ja komediasta pelkoon elokuva onnistuu riepottelemaan katsojaa miten lystää. On hienoa nähdä, ettei elokuva turvaudu halpojen säikäytysten uhriksi, vaan pyrkii tehostamaan pelkoa painostavalla jännityksellään ja hienovaraisilla tekniikoillaan.
 
Antagonistin rooli toimii kuin veteen piirretty viiva. Yhdestä näkökulmasta katsottuna se on hyvin selkeä, kun taas toisesta täysin päinvastainen. Vaikka elokuvan lopetus suht näyttävästi sen paljastaakin lopulta, kokonaiskuvaa voi tulkita monella eri tapaa. Kaikki ovat lopulta syntisiä, vaikka mitä asialle tekisi. On kuitenkin kiehtovaa huomata, kuinka ohjaaja Rose Glass leikkii tällä ajatuksella katsojansa sekoittamiseksi. Seuraamme Maudin pakkomielteistä työntekoa jossain määrin ihaillen ja vaikka ymmärrämmekin sen perimmäisen hyvyyden, on se kuitenkin väärin niin monella tasolla.
 

Yhdestä näkökulmasta katsottuna päähenkilömme kuvastaa vapahtajaa, kun taas toisesta hän kuvastaa puhdasta pahuutta. Hyvää ei voi olla ilman pahaa ja sama toisinpäin. Meissä jokaisessa on paljon hyvää ja pahaa, jotka taas tasapainottelevat keskenään sisällämme. Joidenkin kohdalla jompikumpi puolisko ottaa odotetustikin yliotteen toisesta, kun taas toisten kohdalla ne pysyvät yhteneväisessä harmoniassa. Elokuva onnistuu upeasti nostamaan näitä filosofisia ajatuksia tarjottimelle ja pistää katsojan toden teolla kaivamaan niitä pintaa syvemmältä.
 
Elokuvan tarjoamat teemat ovat hyvin uskonnollisia ja vaativia koettavia kaiken kaikkiaan. Ei ainoastaan, että näihin teologisiin seikkoihin viitataan selkeästi monella tapaa ja jatkuvalla syötöllä, mutta elokuvassa pohditaan hyvin keskeisesti uskon realistisuutta ja varsinaista luonnetta. Siinä on myös paljon elämän lääketieteellisiä ongelmia nostettu esille mielenterveysongelmien muodossa, joita hahmot potevat elokuvan aikana kaiken tämän uskonnollisuudenkin keskellä. Onko Jumalaa oikeasti olemassa vai johtuvatko tapahtumat vain mielenvikaisen ihmisen häiritsevistä päähänpistoksista?
 

Saint Maud on loistava psykologinen kauhuelokuva, joka osaa olla materiaaliltaan hyvin painostavaa ja häiritsevää seurattavaa. Ei ainoastaan, että hidastempoinen tarinankerronta vangitsee mukaansa, mutta se pistää katsojan toden teolla koetukselle vaativien kysymysten edessä. Elokuva ei todellakaan tule olemaan jokaisen kuppi teetä, mutta omaperäisemmän psykologisen kauhun kannattajille tämä tulee tarjoamaan paljon mahtavia hetkiä. Elokuva jää myös näppärästi kummittelemaan mielen perukoille, joten puhuttavaa varmasti riittää päiviksi.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 20.10.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit