Ihmeotukset ja niiden olinpaikat | Fantastic Beasts and Where to Find Them (2016) - arvostelu



Ohjaus: David Yates
Pääosissa: Eddie Redmayne, Katherine Waterston, Colin Farrell, Dan Fogler
Genre: Seikkailu, Perhe, Fantasia
Kesto: 2 tuntia 13 minuuttia

Harry Potter-elokuvasarjan tunnollisen kannattajan näkökulmasta tämä yllättävä ratkaisu luoda toinen elokuvasarja Wizarding World, joka olisi sidoksissa edellä mainittuun elokuvasarjaan, on riskialtis kokeilu ihan ajatuksenkin tasolla, sillä se vaatisi jotain uutta ja ennennäkemätöntä saadakseen velhomaailman kannattajat puolelleen ja investoitumaan uuteen lukuun. Tämä uusi elokuvasarja sijoitettiin kuitenkin ennen Harry Potteria ja hänen koettelemuksiaan, mikä on kiehtova konseptin asetelma itsessäänkin, sillä tämän elokuvan tarkoituksena oli tuoda taianomaisen mytologian historiaa esille sekä jotain raikastavan uutta saadakseen katsojien ja etenkin kannattajien kiinnostuksen heräämään uutta seikkailua varten.

Voin rehellisesti sanoa, etten julkaisuvuotena ollut kovin innoissani uudesta alusta, eikä minkään sortin markkinointikaan saanut minua edes vangittua pauloihinsa. Annoin sen hetken aikaa olla ja päätin vasta kuukausia myöhemmin katsastaa tämän elokuvan rauhaisassa elokuvateatterisalissa ilman minkäännäköisiä ennakko-odotuksia. Oliko tämä hyvä ratkaisu? Voisin sanoa sen verran, etten voinut yllättyä yhtään positiivisemmin lopputuloksesta ja rupesin katumaan päätöstäni olla katsomatta sitä aikaisemmin, sillä siinä oli kyllä sitä jotain tuttua taikaa.


Kyseinen elokuva vaatii jonkin tasoista velhotietämystä ennakkoon, sillä se olettaa katsojansa tuntevan kyseisen ympäristön toimintatapoja, tietyn sortin järjestelyjä sekä aiemmassa elokuvasarjassa mainittuja hahmoja. Se voi olla ongelmana monille uusille tulijoille, sillä he eivät välttämättä pääse kovin hyvin junan mukaan elleivät tutustu alkuperäiseen materiaaliin, joka Harry Potter-elokuvasarja ehdottomasti on tälle uudelle eteenpäin potkaistavalle Wizarding World-sarjalle.

Elokuva on puhdasta nostalgiaa upeasta musiikista tavattoman kauniiseen visuaaliseen ilmeeseen kokonaisuudessaan, mutta on kuitenkin samaan aikaan hienoa nähdä, ettei tämä uusi alku yritä ratsastaa suositulla Harry Potter-leimallaan oravanpyörän tavoin jatkuvalla juoksulla, vaan se onnistui keksimään myös jotain täysin uutta ja tuoda aivan omannäköisensä maailman näytölle. Ihan luonnollisestikin välillä nostalgian puitteissa yritettiin miellyttää pikäaikaisia kannattajia pienin tuttavallisin yksityiskohdin kaiken uuden keskellä.


Kyseinen teos oli aika yllättävänkin moniuloitteinen ja kiinnostava kokonaisuus, joka onnistui sekä kertomaan oman tarinansa tarpeeksi sujuvasti, että myös avata ja tutkia yllättävän näkyvillä piiloutunutta velhoyhteisöä pintaa syvemmälle, tarjoten myös mahdollisuuden nähdä aivan uniikin näkökulman sen ajan asetelmaan ja toimintatapoihin. Tämän lisäksi - kuten elokuvan nimestä sopii päätellä - se pitää sisällään monia lukuisia yllättävänkin persoonallisia ihmeotuksia, jotka toimivat sekä päähahmojen persoonallisten ominaisuuksien kasvattajina, että hyvin tärkeänä osana tarinan läpiviemistä.

Ihmeotuksiin liittyenkin, elokuvassa käsiteltävä huumori on viattoman hassua vastaanotettavaa kaiken kaikkiaan, sillä vaikka se onkin aika yksinkertaisen tasoista ja osittain jopa lapsenmielistä, se toimi moitteettomasti ja pisti katsojan naurahtamaan sekä hahmojen hölmöilyille, että heidän hauskoille tilannereaktioilleen enemmänkin kuin kerran elokuvan aikana. Vaikka huumori olikin melkein kaikessa loistossaan osuvaa, sieltä löytyi yksi tietty kohtaus, jonka olisi kuulunut olla hauska hetki kaikessa primitiivisyydessään, mutta minä halusin sen aikana vain vajota sohvan sisälle ja jäädä sinne odottamaan kohtauksen loppua, joka ei meinannut sitten millään tulla vastaan. Kohtaus liittyi Newtin ja sarvikuonomaisen ihmeotuksen Erumpentin väliseen kahden keskeiseen ''hetkeen'', jonka jätän vain suosiolla teidän koettavaksi, jos ette ole vielä kyseistä elokuvaa nähneet. Siinä on kyllä Eddie Redmayne pistänyt parastaan.


Kuten juuri yllä mainitsinkin, Eddie Redmayne oli kuin luotu hahmoaan varten tai oikeastaan päinvastoin - Newtin hahmo oli luotu Eddien esitettäväksi. Hän toi hahmoonsa niin paljon viatonta puoltaan kuin vain oli mahdollista tuoda ja se sopi tälle ujohkolle sisäänpäin kääntyneelle ihmeotuksien kerääjän hahmolle kuin jalka sukkaan. Hänen lisäksi koko muukin kaarti yllätti positiivisesti näytellessään omia roolejaansa vakuuttavasti, mutta yksi villi kortti minulle jäi mieleen sellaisena tapauksena, joka näytteli erittäin vakuuttavasti hankalaa hahmoaan, mutta kyseistä hahmoa ei saatu vielä avattua tarpeeksi hyvin tämän elokuvan aikana, että hänestä saisi tarpeeksi mitään irti. Puhun tietysti Ezra Millerin Credencestä, joka on kyllä kiehtova hahmo avattavaksi ja toivon jatko-osan sen tekevän hieman paremmalla menestyksellä, sillä siinä piilee potentiaalia.


Elokuvan visuaalinen ilme oli kyllä erittäin vakuuttavan näköistä kaiken kaikkiaan. Se oli kuvattu hyvin kauniilla - ja mikä tärkeintä - erityisen huolellisella kädellä alusta loppuun asti, saaden meidät katsojat lumoutumaan ja uppoutumaan tapahtumien keskelle moitteettomasti. Visuaaliset efektit olivat kyllä aivan omaa luokkaansa ja saivat kyllä minut hieraisemaan silmiäni pariin otteeseen, sillä jälki oli lähes täydellisellä tasolla kokonaisuudessaan.

Tahditus oli kyllä myös oikein mainiota koko elokuvan ajan, mutta viimeinen kolmannes erottui kyllä puolekseen aivan käsittämättömän upeasti rakennetulla ja niputetulla kokonaisuudellaan. Se ei ainoastaan saanut katsojaansa tuolinsa reunalle seuraamaan intensiivisen eeppistä toimintaa, vaan myös säväytti upealla tilannetajullaan ja ajoituksellaan, kun puhutaan sekä panosten, että viihdyttämisen nousujohteisesta nostattamisesta. Oli myös hienoa nähdä, että tarinalla ei ollut kiirettä pistää kokonaisuutta pakettiin heti kliimaksin väljetessä, vaan päätettiin viedä tämän elokuvan hahmojen tarinakaaret päätökseen ja valmisteltiin asetelmaa sitten vielä jatkoa varten kaikessa rauhassa.


Ihmeotukset ja niiden olinpaikat oli kyllä yllättävän säväyttävä kokemus kaiken kaikkiaan, joka toi hyvin raikkaan oloisen käänteen jo ennalta rakastettuun konseptiin tehdäkseen tästä aivan omannäköisen kokonaisuuden. Tämä on hyvin onnistunut spin-off elokuvasarjan aloitus, joka pitää ovia jatkoa ajatellen avoinna erilaisille innovatiivisille haarautuville ideoille ja konsepteille. Tästä on ehdottomasti hyvä jatkaa eteenpäin.



Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 29.3.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit

Lähetä kommentti