Ghost in the Shell – aaveääni | 攻殻機動隊 (1995) - arvostelu

 

Ohjaus: Mamoru Oshii
Pääosissa: Atsuko Tanaka, Akio Otsuka,
Ieamasa Kayumi, Yoshiko Sakakibara, Koichi Yamadera,
Tamio Ōki, Yutaka Nakano, Tesshō Genda, Mitsuru Miyamoto
Genre: Anime, Scifi, Toiminta
Kesto: 1 tunti 23 minuuttia

''Can you offer me proof of your existence? How can you, when neither modern science nor philosophy can explain what life is?

Japanilainen elokuvaohjaaja Mamoru Oshii on tullut minulle tutuksi vasta hiljattain muutama kuukausi takaperin. Miehen Angel's Egg -teos onnistui kuin onnistuikin vakuuttamaan minut syvällisellä tematiikallaan ja tulkinnallisella otteellaan. Seuraavaksi oli kuitenkin otettava härkää sarvista ja edetä todellisen kruunun jalokiven kimppuun. Ghost in the Shell on vuonna 1995 ensi-iltansa saanut japanilainen anime-elokuva, jonka ohjauksesta vastaa samainen herra Oshii.

Ennakkoon ajateltuna elokuvan mammuttimainen suosio pelotti minua jossain määrin, jos rehellisiä ollaan. En antanut sen kuitenkaan vesittää tunnelmaa. Kyseinen kyberpunk-luonteinen sotilaallinen tieteisfiktiokonsepti perustuu samannimiseen mangasarjaan, jonka on käsikirjoittanut ja kuvittanut Masamune Shirow. Mangaa julkaistiin 1989-1991 välisenä aikana ja sittemmin se on onnistunut kasvamaan elokuvien, sarjojen, sekä videopelien kautta varsinaiseksi mammutiksi mediamaailmassa.


Lähitulevaisuudessa kyberneettisen teknologian kehittyessä ihmiskehoa voidaan täydentää tai jopa korvata kokonaan edistyneillä kyberneettisillä osilla. Ihmiskunnan merkittävimpänä keksintönä toimivat kyberaivot - ihmisaivojen mekaaninen kotelo, joka mahdollistaa pääsyn internetiin, sekä muihin lähellä oleviin verkkoihin. Vuoden 2029 Japanissa, New Port Cityssä, salaperäinen kyberterroristi nimimerkillä The Puppet Master alkaa manipuloimaan maan vaikutusvaltaisimpia poliitikoita.

Hyödyntämällä internetiä ja edistynyttä kyberneettistä teknologiaa hän muuttaa aivohakkeroituneet uhrit tietämättömiksi pelinappuloiksi lietsoakseen laaja-alueista kapinaa. Digitaalinen anarkisti kuitenkin herättää paljon ei-toivottua huomiota toimillaan. Kybersodankäyntiin erikoistunut eliittitiedusteluosasto Public Security Section 9:n ja sen vaikuttavimman edustajan Motoko Kusanagin on korjattava vika, mutta kun koneet janoavat itsetuntemusta, kuinka lähellä ihmiskunnan loppua olemmekaan?


Ensimmäiseksi on mainittava, kuinka kiehtova ja moniulotteinen konsepti onkaan sekä paperilla, että toteutuksen puolesta. Ei ainoastaan, että edistyneen teknologian hyvät ja huonot puolet nousevat väkevästi esiin elokuvan edetessä, mutta myös astetta syvällisempi tematiikka identiteettiin liittyen kummittelee taustalla vaanien katsojaa jatkuvasti painavilla kysymyksillään. Seuraamme elokuvassa Atsuko Tanakan ääninäyttelemää Motoko Kusanagia, kyberneettistä lainvalvojaa.

Eliittitiedusteluosasto Public Security Section 9 alaisuudessa työskentelevä Motoko saa tehtäväkseen löytää ja vangita ongelmia aiheuttavan The Puppet Master -kyberterroristin. Etsiessään johtolankoja tämä saa yhä enemmän ja enemmän tietoja vastapuolen mahdista, sekä vaietuista mahdollisuuksista. Samalla oman elämän haamut ja epävarmuudet kolkuttelevat oven takaa jatkuvalla syötöllä. Motoko alkaa kyseenalaistamaan omaa asemaansa ja sisäistä minäänsä tutkiessaan asiaa syvemmältä.


Elokuva vaatii katsojaltaan paljon keskittymistä. Vaikka pinnallisesti se saattaakin olla niin sanotusti ''selvää tekoa'', on pinnan alla runsaasti mielenkiintoisia yksityiskohtia purettavaksi sekä emotionaalisella, että filosofisella tasolla. Suurin osa niistä nojaavat identiteettiin, sekä ihmisoikeuksiin. Mitä on olla ihminen? Mikä tekee ihmisestä ihmisen? Katoaako ihmisestä kaikki inhimillisyys, jos tilalle asennetaan vain koneen osia?

Omistaako tämä välttämättä edes omaa kehoaan muutosten jälkeen? Onko olemassa ololla tarkoitusta, jos kaikki vaurioituneet osat voi vain korvata uusilla? On kiehtovaa tarkastella asiaa astetta syvemmällä vilkaisulla. Jo itse otsikkokin antaa osviittaa konseptin luonteesta. Ghost in the Shell, eli ''Haamu kuoressa''. Tässä tapauksessa haamu tarkoittaa sielua, kun taas kuori viittaa kirjaimellisesti kyberneettiseen ulkokuoreen. Ihmisen sielu kyberkehonsa vankina.


Aikamoista. Vaikka Ghost in the Shell onkin Angel's Egg -elokuvan tapaan poikkeuksellinen symboliikkansa ja tematiikkansa puolesta, voi sen tarinallinen ulosanti tuntua ajoittain raastavalta vastaanotettavalta. Rehellisesti sanottuna alkukohtausta lukuun ottamatta minulla kesti pieni tovi päästä elokuvan tarinaan kunnolla käsiksi. Ohjaaja Oshii nimittäin heittää katsojan päälle niin paljon yksityiskohtia kerralla, että siitä on vaikea saada kaikkea kiinni heti kättelyssä. 

Ajan kanssa se hämmennys ja epävarmuus katoaa tarinan puhjetessa kukkaan. Vaikka siinä hetki saattaakin mennä, on kärsivällisyys lopulta sen arvoista. Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on poikkeuksellinen monella tapaa. Ei ainoastaan, että animaatio on silmiä hivelevän kaunista seurattavaa, mutta melankolinen miljöö tekee maailmasta todella muistettavan vastaanotettavan. Kenji Kawain sävellykset istuvat konseptiin hyvin, vaikka ajoittain sitä ihmetteleekin yksittäisiä ratkaisuja.


Ghost in the Shell on loistava anime-elokuva, joka on syystäkin inspiroinut niinkin monia elokuvatekijöitä. Vaikka tarinallisesti sillä saattaakin mennä hetki katsojan vangitsemiseksi, on odotus kaiken suitsutuksen arvoista. Pientä viilausta tarinankerronnallisesti se silti kaipaisi. Audiovisuaalisesti elokuva on mieletön ja estetiikka jää kyllä muistiin vähemmästäkin. Tematiikka ja symboliikka taas jäävät elämään lopputekstienkin jälkeen kysymysten muodossa, jotka tulevat pitämään katsojan valveilla.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 26.4.2026
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit