Manchester by the Sea (2016) - arvostelu



Ohjaus: Kenneth Lonergan
Pääosissa: Casey Affleck, Michelle Williams, Kyle Chandler
Genre: Draama
Kesto: 2 tuntia 17 minuuttia

Viime vuoden puolella kun kuulin tästä elokuvasta ensimmäistä kertaa, minulle heräsi heti kiinnostus ja halu katsoa kyseinen pätkä. Päätin kuitenkin odottaa oikeaa mielentilaa, sillä pelkäsin minun vastaanottavan sen väärin, jos olisin katsonut sen väärän mielentilan alaisena. Nyt kuitenkin oli vihdoin sitten aika katsoa se ja itse konseptista ymmärsin heti, ettei tämä tulisi olemaan jokaisen kuppi teetä, mutta uskoin sen olevan minun kuppini kuitenkin. Ainakin toivoin sitä!

Tämä elokuva on jotain aivan omaa luokkaansa. Se oli rauhallisesti tahditettu ja hyvin masentava tarina kokonaisuudessaan, joka pistää hahmot paraatipaikalle - etenkin Casey Affleckin hahmon Leen - niin vakuuttavalla tavalla, että se saa katsojan tuntemaan hyvin paljon samaan aikaan ja hyvin monella eri tavalla. Tuo aspekti tuokin tälle maata myötäävälle tarinalle enemmän painoarvoa ja sitä taattua laatua.


Minulla oli vain yksi ongelma tämän elokuvan kanssa, joka valitettavasti väkisinkin tiputti kallisarvoisia pisteitä kokonaispistemäärästä. Vaikka rakastinkin tätä hahmovetoista tarinaa, jonka elokuva toi mukanaan, huomasin myös sen, että sillä ei ollut varsinaista loppukliimaksia ollenkaan. Lopetus tuntui liian rauhalliselta irtisanomiselta konsanaan, jättäen tilanteen käytännössä aivan auki ja jopa epävalmiiksi jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Ainakin siltä se tuntui.

Se ei varsinaisesti ole huono asia, mutta verrattuna muuhun kokonaisuuteen, se lopetus kyllä vaikutti pienoiselta pettymykseltä, sillä elokuva loppui kuin tiiliseinään ilman varsinaista loppuratkaisua. Se jäi niin sanotusti elämään, joka tietenkin pistää katsojan sitten miettimään hahmojen tulevaisuuden mahdollisia ratkaisuja ja käännekohtia. Tarinan isoimmat konfliktit ja käännekohdat tapahtuivat puolen välin molemmin puolin, jos emme laske mukaan aivan elokuvan alkua. Intensiteetti ja draama oli tuotu näytölle miltein täydellisesti ja sen vuoksi pystyimmekin tuntemaan jännitystä, mentaalista epävakautta ja surua, jota Lee koki elokuvan aikana.


Casey Affleck oli aivan häkellyttävän maaginen tässä elokuvassa. Hänen roolisuorituksensa isännöitsijänä oli vaikuttavaa katsottavaa. Lee on elämän kovettama mies, joka on omaan elämäänsä selkeästi kyllästynyt menneiden traagisten elämänvaiheiden takia. Yhtenä päivänä hän saa valitettavan soiton, joka pakottaa hänet palaamaan kotikunnilleen ja viettämään aikaa perheensä sekä tuttaviensa kanssa. Hän löytää itsensä hyvin vaikean konfliktin sisältä, joka pakottaa hänet tekemään hyvin vaikeita moraalisia valintoja tulevaisuutensa suhteen samalla, kun takaraivossa kummitteli menneisyyden virheet ja hutiaskeleet. Lee oli hyvin kylmä persoona ja syyt olivat hyvin vaikuttavasti myös avattu, että miksi hän toimi tavoilla, joilla hän toimii pitkin elokuvaa.

Sillä tarina keskittyy suurimmaksi osaksi Leehin, oli aivan ilmiömäistä nähdä tämän sortin päättäväisyyttä ja panostamista itse hahmon rakentamiseen ohjaaja-käsikirjoittajalta Kenneth Lonerganilta, joka sai hahmon avattua kuin kirurgi leikkauspöydällä konsanaan meidän vastaanotettavaksi. Olin hyvin vakuuttunut siitä, kuinka Leen hahmo kasvoi elokuvan aikana. Tietenkin yhtälailla sivuhahmotkin olivat mahtavia myös, enkä löytänyt varsinaisia vikoja heidän roolisuorituksissakaan. Tuo sitten auttoikin elokuvaa selviämään kaikista pitkäveteisyyden ja tylsistymisen riskeistä pitkän kestonsa ajan.


Tuntui ihan kuin tarina olisi kertonut kaiken oleellisen liittyen näihin hahmoihin ja heidän välisiin yhteyksiin. Tämä hitaasti palava elokuva oli lähes täydellinen kaikessa yksinkertaisuudessaan, vaikka sillä olikin monia kerroksia käsiteltävänään sekä hahmojen, että tarinan näkökulmasta katsottuna. Elokuva taklasi sen tason konflikteja, että se piti elokuvan imarreltavan korkealla tasolla ja selkeästi pyrki kokeilla uusia asioita jatkuvasti genrensä puitteissa.

Pakko mainita, ettei tämä elokuva ole tarkoitettu jokaisen sortin silmille, mutta minä nautin tästä erityisen paljon. Olin hyvin häkeltynyt siitä, kuinka helposti se löi minut ällikällä upeilla roolisuorituksillaan ja hyvin intensiivisellä draamallaan, joka oli tuotu näytölle niin osuvasti ja tunnelmallisesti. Elokuva muistutti hyvin paljon Casey Affleckin toista tähdittämää elokuvaa A Ghost Storyä, kun vertaamme niitä kahta rakenteellisesta näkökulmasta. Edellä mainittua pätkää minä rakastankin, joten se viittaa hyvin lähelle tämän elokuvan luomia tuntemuksia.


Manchester by the Sea oli jollain ihmeellisellä, mutta hyvällä tavalla depressiivinen kokemus, missä täytyy vain antaa elokuvan viedä mukanaan. Se saa sinut varmasti tuntemaan kaikkea mitä näytöllä tapahtuu ja hyvin efektiivisen oloisesti myös. Hyvin aukinaista lopetusta lukuunottamatta tämä elokuva oli lähes täydellinen draamaelokuva kokonaisuudessaan.

En usko sen olevan kovin uudelleenkatsastettavaa tyyppiä sen raa'an luontonsa vuoksi, mutta uskon sen olevan modernin ajan sensaatiomaisimpia tuotoksia etenkin genrensä puitteissa. Ehdottomasti katsastettavaa sorttia, jos pystyy mielestään kontrolloimaan hieman järeämpää dramaa ja hyvin hidasta tapahtumien etenemistä. Mieletön kokonaisuus kaiken kaikkiaan!



Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 26.3.2019
Lähteet: kansikuva www.pinterest.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit