X-Men: Apocalypse (2016) - arvostelu



Ohjaus: Bryan Singer
Pääosissa: James McAvoy, Michael Fassbender, Jennifer Lawrence,
 Oscar Isaac, Evan Peters, Nicholas Hoult, Rose Byrne
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 2 tuntia 24 minuuttia

Mielettömän First Classin ja vakuuttavan Days of Future Pastin jälkeen olikin aika saada tämä laadukas esitrilogia täyteen seuraavan luvun Apocalypsen avustuksella. Tämä elokuva on saanut hyvin ailahtelevan vastaanoton sekä kriitikoilta, että kannattajilta, mutta en itse vieläkään oikein ymmärrä varsinaista syytä tälle. Omat aiemmat kokemukseni tämän elokuvan parissa olivat olleet suurimmaksi osaksi positiiviset ja yllätyin silloin jo sen saamasta kritiikistä. Oli nyt vihdoin kuitenkin aika uppoutua astetta syvemmälle tähän vakuuttavasti luotuun maailmaan ja kokea seuraava mittari, joka tässä tapauksessa tulee esihistoriallisen jumalan, ensimmäisen mutantin, Apocalypsen muodossa. Miten tämä elokuva pärjäsi hienojen edeltäjiensä rinnalla? Lähdetään kaivamaan syvemmälle...


Apocalypse, ensimmäinen ja kaikista voimakkain mutantti X-Men universumissa, joka oli siihen esihistorialliseen aikaan maan päällä kävellyt. Hän keräsi tuolloin itselleen lukuisten mutanttien voimia siirtyessään kehosta kehoon voimistuakseen päivä päivältä. Tuohon aikaan häntä palvottiin jumalana, kaikkivoipana ylivertaisuutena, joka pitäisi heidän maailmansa järjestyksessä. Vastustajiakin löytyi, jotka viimeisimmän kehonsiirron yhteydessä onnistuivat vaivuttamaan jumalan pitkään koomaan hautaessaan hänet sortuneen pyramidin raunioiden alle.

Tuhansien vuosien jälkeen hänet löydetään raunioista ja herätetään maailmaan, jota hän ei enää tunnista omakseen. Hän kerää joukon eksyneitä mutantteja vierelleen puhdistaakseen ihmisrodun synneistään ja luodakseen oman uuden maailmanjärjestyksensä harhaanjohdettuun maailmaan, joka joskus oli hänen hallittavanaan. Maailman tuvallisuuden järkkyessä radikaalisti, Charles toimii Ravenin apuna tämän johdatellessaan nuoren Ryhmä-X:n taisteluun, jonka päämääränä on estää maailman perusteellinen tuhoutuminen. Ovatko nuorukaiset valmiita ottamaan massiivisen vastuun maailmanpelastuksesta vai onko Apocalypse, esihistoriallinen kaikkivoipainen jumalhahmo heille jo liikaa?


Elokuva aloitetaan itse tarinan pirun Apocalypsen taustatarinasta, tai pikemminkin hänen viimeisistä hetkistään ennen mittavaa koomaansa. Se pohjustaa hyvin sitä, että minkä sortin jumalallisista voimista on tällä kertaa kyse. Apocalypse on maailman ensimmäinen mutantti, joka oli esihistoriallisen maailman hallitsija. Häntä pidettiin tuohon aikaa kaikkivoipana jumalana ja ylivertaisen hahmona, joka keräsin vuosien mittaan itselleen erilaisia voimia muilta myöhemmin syntyneiltä mutanteilta siirtyessään kehosta toiseen pidentääkseen elinikäänsä ja valtakauttaan hallitsijana. Hänen mytologiaansa on kiinnostava seurata etenkin, kun ymmärtää kuinka ylivertaisesta jumalhahmosta on loppujen lopuksi kyse.

Vaikka tämä uusi X-Men esitrilogia käsitteleekin Ryhmä-X:n syntymistä ja kehittymistä, niin eniten tämä pohjustaa Erikin ja Charlesin hahmoja ja heidän jatkuvaa kädenvääntöään oman politiikkansa ja aatteidensa eroavaisuuksista. Vaikka he käytännössä haluavat samoja asioita suotavan mutanteille tässä ristiriitaisessa yhteiskunnassa, heidän lähestymistapansa asiaan eroavat toisistaan hyvin radikaalisti toisen halutessa tekevän yhteistyötä ihmisten kanssa, kun taas toinen pitää ihmisiä heidän esteenä. Se jatkuukin taas tässä elokuvassa hyvin keskeisessä asemassa, vaikka toki Apocalypsen toinen tuleminen onkin tarinan keskipisteenä suurimmaksi osaksi.


Erik yrittää elää hiljaiseloaan Henryk Gorzkynä Puolan rajojen sisäpuolella yhdessä vaimonsa, sekä tyttärensä kanssa, kunnes tämä paljastuu maailmanlaajuiseksi rikolliseksi, pakoilevaksi mutantiksi, pelastaessaan miehen varmalta kuolemalta rautatehtaalla. Tämä asettaa hänet perheineen uhkaavaan tilanteeseen, jolloin heidän täytyisi paeta taas valokeilaa pysyäkseen turvassa. Erik kokee kuitenkin luonnollisestikin vastoinkäymisiä toisensa jälkeen, vaikka yrittääkin muuttaa tapansa olemalla kunnollinen kansalainen, perheen elättäjä, aviomies ja isä.

Hän menettää jälleen kerran kaiken itselleen rakkaimman toistamiseen ja pitää tätä ikään kuin merkkinä yläkerrasta siitä, mihin tarkoitukseen hänet on oikeasti tuotu maailmaan. Tuskan ja avuttomuuden hetkillä henkisesti eksyneitä värväävä Apocalypse löytää Erikin Puolasta ja saa hänet liittymään vierelleen neljänneksi ratsastajaksi yhdessä Psylocken, Angelin ja Stormin kanssa. Saamme myös yhden elokuvan parhaimmista ja syvällisimmistä hetkistä tuotua näytölle Erikin vieraillessa pitkästä aikaa keskitysleirillä, jossa hänen äitinsä tapettiin brutaalisti tämän edessään. Hänen tarinakaarensa oli muutenkin taas hyvin traaginen ja syvällinen kokonaisuus, joka sai katsojansa kyllä investoitumaan kyseiseen hahmoon yhä tiukemmalla otteella.


Raveniä pidetään maailmanlaajuisena sankarina mutanttien keskuudessa, vaikka tämä itse pitääkin itseään lopulta nöyrästi samalla viivalla muiden mutanttien kanssa. Hankin, tunnettu myös Beeastinä, kasvu ujohkosta nerosta Ryhmä-X:n vaikuttavaksi johtajahahmoksi on ollut miellyttävää seurata ja jossain määrin myös inspiroivaa, sillä näemme kuinka ketä vain voi yltää kovalla ahertamisella omaan potentiaaliinsa. X-Men kannattajille on tässä elokuvassa paljon koettavaa ja löydettävää, sillä jonkin sortin palveluksia ja viittauksia on lukuisia pienistä yksityiskohdista kokonaisiin hahmoihin asti. Sen lisäksi tämä elokuva tuo muutaman alkuperäisestä trilogiasta tutun hahmon nuorempina versioina ensimmäistä kertaa valokeilaan, selittäen samalla hieman heidän tasutaansa ja matkaansa tässä universumissa.

Elokuva pitää sisällään monen monta aivan mahtavaa kohtausta Magneton hahmosta Quicksilveriin liittyen. Jälkimmäisen mutantin Quicksilverin tämän elokuvan tähtihetki ylitti edeltävän elokuvan Days of Future Pastin muistettavimman kohtauksen aivan mennen tullen paljon moniuloitteisemmalla ja hauskemmalla toteutuksellaan ja se onnistui näppärästi keventämään tunnelmaa kaiken dramaattisuuden keskellä. Alkuteksteissä myös koimme tällä kertaa tason nostoa, sillä tällä kertaa niiden aikana kuljimme viittauksellisesti historian tapahtumien läpi hyvin keskeliäällä tavalla. Omasta mielestäni tämän elokuvan alkutekstit ovat koko elokuvasarjan paras ja moniuloitteisin toteutus toistaiseksi tähän mennessä.


Elokuvan kliimaksi on ehdottomasti eeppinen ja mieleenpainuva kokonaisuus myös, mutta siinä oli yksi hiukan erikoinen yksityiskohta mikä jäi hiukan häiritsemään jälkeenpäin. Apocalypse onnistui tähän asti mukautumaan tilanteeseen kuin tilanteeseen pitkin elokuvaa olkoot mikä tahansa este tiellä, mutta kaikkein kriittisimmällä hetkellä hänen ylivertaisuutensa jäi jossain määrin unholaan hetkeksi, minkä vuoksi minusta hiukan tuntuikin, että varsinainen ratkaisu tuntui liian helpolta ollakseen totta. Siitä huolimatta elokuvan lopetus ajoi oikein mainiosti asiansa avaten myös hyvin potentiaalisen oven elokuvasarjan jatkoa ajatellen.

X-Men: Apocalypse on omasta mielestäni oikein toimiva jatke esitrilogialle ja nautin oikein paljon sen tarjoamista eväistä. Se on siitä kiehtova teos, että siinä Ryhmä-X ikään kuin lähetetään ''the mummymäiseen'' ympäristöön, jossa yhdistyy sekä ihmiskunnan esihistoriallinen puoli, sekä jossain määrin myös tulevaisuus ja sen tuomat mahdollisuudet. Vaikka kyseinen elokuva päättikin esitrilogian, sen jatkoa vihjailtiin elokuva lopussa, joten seuraavaksi olisi luvassa Dark Phoenix, jonka tarkoituksena on myös päättää kyseinen elokuvauniversumi sellaisenaan johtuen taustalla tapahtuvista kaupoista The Walt Disney Companyn ja 21st Century Foxin välillä. Nyt matkamme jatkuukin kohti X-Men elokuvasarjaa päättävää Dark Phoenix-elokuvaa...


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 8.6.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit