Ohjaus: Matthew Vaughn
Pääosissa: James McAvoy, Michael Fassbender, Kevin Bacon,
Jennifer Lawrence, Nicholas Hoult, Rose Byrne
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 2 tuntia 11 minuuttia
X-Men elokuvauniversumi on aina ollut tähänkin asti minulle hyvin antoisa kokemus ja olen saanut paljon enemmän irti siitä, kuin mitä olisin osannut ennakkoon edes kuvitella. Ennen Marvel Cinematic Universeä ja DC Filmsiä, X-Men elokuvauniversumi oli ainoa supersankareihin perustuva elokuvasarja, joka mahdollisti sen, että erikoisemmista supersankaritarinoistakin voisi tehdä sekä varteenotettavia elokuvia, että moniuloitteisia kokonaisuuksia seuraten siinä samalla käytännössä samoja sääntöjä ja toimintakaavoja mitä varsinaiset sarjakuvatkin käyttivät ja oikeastaan tekevät edelleenkin.
Ensimmäisen trilogian ja X-Men Origins: Wolverine alkuperäelokuvan jälkeen studio päätti kokeilla jotain uutta ja matkata menneisyyteen kertoakseen Ryhmä-X:n synnystä ja rakastamiemme hahmojen alkuperistä. Siinä oli myös oiva mahdollisuus vaihtaa vanhemmat näyttelijät nuorempiin versioihin, jotta elokuvauniversumi voisi jatkua pidempään. Onnistuiko First Class edelleen säväyttämään minua neljännellä katsastuskerrallakin? Selvitetään...
Vuoden 1944 Puolassa pieni juutalaispoika nimeltään Erik Lehnsherr päästää magneettiset voimansa irti, kun hänen äitinsä erotetaan pojastaan natsien keskitysleirillä. Myöhemmin tohtori Sebastian Shaw tuo Erikin omaan toimistoonsa ja tappaa hänen äitinsä tämän läsnäollessa yllyttäessään poikaa käyttämään voimiaan uudestaan. Traagisen tapahtuman seurauksena Erik onnistuu vapauttamaan roihuavan voimansa massiivisen vihan ja tuskan voimin. Samoihin aikoihin Yhdysvaltojen maaperällä rikas mutanttipoika nimeltään Charles Xavier tapaa ruokaa ovelta ovelle varastavan Ravenin, toisen mutantin, jonka tämä kutsuu asumaan luokseen kartanoonsa kiltteydessään.
Vuonna 1962 CIA agentti Moira MacTaggert todistaa omin silmin mutanttien olemassa olon väijyessään Sebastian Shawia salakuunteluoperaatiossaan. Hän rekrytoi Professori Xavierin kokoamaan mutanttiryhmän Yhdysvaltojen hallituksen alaiseksi pysäyttääkseen maailmanlaajuiseksi uhaksi nouseen Shawin pysäyttämiseksi. Charles lyöttäytyy Ravenin, Erikin ja lukuisten nuorien mutanttialokkaiden kanssa muodostaen X-Menien ensimmäisen luokan. Onnistuvatko X-Menit pysäyttämään Shawin maailmanvalloitussuunnitelman vai luoko altavastaajan asema liikaa paineita ensikertalaisille?
Elokuva alkaa hyvin alustaen päähahmojemme Charlesin, Erikin ja Ravenin alkuperien alustuksilla. Ei ainoastaan, että saimme hieman osviittaa siihen miksi he ovat tulevaisuudessa sellaisia persoonia kuin ovat, mutta ymmärsimme myös heti alusta asti, että mitä mieltä he olivat mutanttien piileskelevästä asemasta ihmisten keskellä nahistellen jatkuvasti keskenään vaikuttaakseen toinen toisensa motiiviensa varteenotettavuudestaan. Erikin traaginen lapsuus ja keskitysleirillä elämisen yhteydessä tapahtunut menetys rakentaa hänelle kirkkaan selkeän motiivin ja tarinakaaren tätä elokuvaa varten, joka säväyttää katsojansa erittäin syvällisellä olemuksellaan pitkin elokuvaa.
Charles ja Raven ovat eläneet yhdessä vuosien ajan samalla lähentyessä ystävinä lähes perheenjäsenten tasolle. Raven kamppailee jatkuvasti oman mutaationsa aiheuttaman ulkomuotonsa kanssa ja haluaisi päästä siitä eroon epäröidessään ulkonäköään saamatta kovin paljoa apua tai tukea Charlesilta asian suhteen. Charles taas on saamassa vihdoin professorin tittelinsä, johon on pyrkinyt vuosien ajan nauttiessaan ylopistollisista eduista, kuten opiskelijanaisista ja alkoholista. Nämä kaksi tuovatkin elokuvaan tarvittavaa draaman pohjaa pienien erimielisyyksiensä kanssa, saadakseen konfliktin mahdollisuuksia aikaiseksi elokuvan jatkoa ajatellen.
Päähahmot pääsevätkin lopulta omia manipuloivien reittiensä kautta Shawn jäljille ja törmäävät siinä samalla kuvainnollisesti toisiinsa. Kadottaessaan yhteisen kohteensa kaksikko päättää lyöttäytyä yhteen päästäkseen samaan toivottuun henkilöön käsiksi, ketä CIA on yrittänyt pidemmän aikaa jo tavoitella. Vaikka Erik ja Charles toimivatkin yhdessä Shawn estämiseksi, heidän varinaiset päämääränsä ja motiivinsa eroavat radikaalisti toisistaan, mikä tuo asetelmaan kyllä kiinnostavan lisämaun ja lukuisia mahdollisuuksia arvaamattomille juonenkäänteille.
Charles haluaa ihmisten ja mutanttien elävän sulassa sovussa parantaakseen maailmaa ja yhteiskuntaa puhaltamalla yhteen hiileen evoluutiossaan, kun taas Erik uskoo mutanttien ollevan ihmisten yläpuolella evoluution janan paremmalla puolella. Tämän vuoksi hän haluaakin mutanttien nousevan koloistaan taistellakseen oikeuksistaan, sillä tämä uskoo ihmisten aina hyökkäävän sitä vastaan mitä pelkäävät ja mitä he eivät voi kontrolloida. Molempien mutanttien maailmankuvat ja ratkaisut ovat aiheellisia ja järkeenkäypiä teoriassa, vaikka ovatkin luonnostaan joko hyvin naiiveja tai äärimmäisiä.
Se tapa, millä mutantit tuodaan yhteen ensimmäistä kertaa on erittäin järkeenkäypä ja mielettömän laadukkaasti rakennettu kokonaisuudessaan. Tipoittain tämä merkittävien osaajien ryhmä löytää mitä erikoisimmista paikoista piileskeleviä mutantteja, jotka ovat aina luulleet olevansa yksin omien voimiensa kanssa. Mutantit kerääntyvät alkeelliseen ryhmäänsä ensimmäistä kertaa pysäyttääkseen maailmanvalloitusta juonivan mielipuolen, joka yrittää aiheuttaa toimillaan hyvin epävakaan tilanteen supervaltioiden välille manipuloidessaan heitä konflikteihin ja painostaen heitä sotarintamalle. Kun on kuitenkin maanosien kokoisista katastrofaalisista uhista kyse, mutanttien täytyy lähteä pysäyttämisoperaatioonsa maailman turvallisuuden vuoksi.
Charles Xavier joutuu keräämään mutanttiryhmänsä nuorista ja kokemattomista yksilöistä, joita hänen täytyy kouluttaa taistelukuntoon. Ryhmä-X:n uudet jäsenet lähtevätkin lopulta haastamaan Sebastian Shaw'ta altavastaajan roolista, mikä tuo elokuvaan kyllä hyvät panokset nostaen riman tarpeeksi korkealle etenkin katsojan jännitettäväksi. Elokuvaan tuo myös lisäjännitettä aiemmin mainitsemat Charlesin ja Erikin eriävät motiivit, jotka ovat uhkana paisua heitä itseään vastaan lukuisten ihmisten seuratessa mutanttien toimia näin yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsoen.
Vaikka minulla olikin vuosia sitten omat epäilyni James McAvoyn versiosta Charles Xavierista, yllätyin erittäin positiivisesti hänen vakuuttavasta roolisuorituksestaan. Michael Fassbenderin nimitys Erik Lehnsherriksi oli luultavasti koko elokuvauniversumin paras roolitus heti Loganin hahmoa esittävän Hugh Jackmanin jälkeen. Kun ensimmäinen trilogia keskittyi enemmän Loganiin ja hänen näkökulmaansa Ryhmä-X:n kanssa elämisestä, niin tämä uusi aika tuntuu keskittyvän enemmän Professori X:ään, eli Charles Xavieriin ja Magnetoon, eli Erik Lehnsherriin, mikä oli mielestäni aivan mielettömän maaginen ratkaisu studiolta ja projektin johtoportaalta.
Elokuva sisältää lukuisia tähtihetkiä, joiden aikana laadukkaasti syvennetyt hahmot ja etenkin niitä esittämät roolisuorittajat tuovat näytölle mitä mielettömimpiä kohtauksia katsojien hämmästeltäväksi ja ihailtavaksi. Vaikka elokuvassa olikin lukuisia maagisia kohtauksia, niin itselleni ehdottomasti elokuvan paras hetki piili ''Frankensteinin hirviö''-kohtauksessa, joka oikein huokui Erikin tuntemaa surua ja tuskaa. Sitä ei välttämättä voisi sellaisenaan pitää oikeastaan minään ihmeellisenä kohtauksena, kun sen katsoo ilman Erikin hahmoa pohjustavaa kontekstia, mutta sen kanssa tuo kohtaus uppoaa ihon alle ja se saa katsojan tuntemaan syvää sympatiaa tätä armotonta kostajaa kohtaan.
Sen lisäksi, että kohtaus itsessään on hyvin vaikuttava, mutta sen taustalla pyörivä Magneton Frankenstein's Monster -musiikkiraita on yksi minun kaikista rakkaimmista tunnuskappaleista elokuvista puhuttaessa. Se vain toimii, jokaisella osa-alueella jopa ilman visualisoitua kohtausta omana itsenäänkin erinomaisesti. Tuon kohtauksen lisäksi mainitsen kunniamainintana ''Kolikko'' -kohtauksen, joka tuo Erikin todellisen luonteen esiin, tämän yrittäessään määrätietoisesti ja hyvin jääräpäisesti ajamaan omaa politiikkaansa ja maailmankuvaansa kyseisen tilanteen selvittämiseksi. Siinä käsitellään Charlesin ristiriitaiseksi muuttunutta suhdetta Erikiin hyvin painostavalla ja armottomalla tavalla.
X-Men: First Class on edelleenkin minun suosikki elokuvani X-Men elokuvauniversumissa, vaikkei laadultaan ylläkkään ihan kärkikahinoihin. Tämä säväytti minut ensimmäisellä kerralla ja se säväytti minut edelleenkin viimeisimmälläkin kerralla upeasti kasvaneilla hahmoillaan, mukaansatempaavalla tarinankerronnallaan ja massiivisella viihdearvollaan. Visuaalisestikin elokuva yllättää vakuuttavilla kuvillaan ja efekteillään. Se loppuu myös tajuttoman hienosti jättäen sen hetken tilanteen ikään kuin elämään täysin aukinaiseksi kirjaksi kaikille potentiaalisille jatkomahdollisuuksille. Ehdottomasti parhaimmistoa omissa kirjoissani ja matkamme vie seuraavaksi kohti X-Men: Days of Future Pastia...
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti