Ohjaus: Oz Perkins
Pääosissa: Sophia Lillis, Samuel Leakey, Alice Krige,
Jessica De Gouw, Fiona O'Shaughnessy, Donncha Crowley,
Charles Babalola, Jonathan Gunning, Darlene Garr,
Jonathan Delaney Tylan, Giulia Doherty
Genre: Kauhu, Fantasia, Mysteeri
Kesto: 1 tunti 27 minuuttia
Grimmin veljesten saksalaiseen klassikkosatuun perustuva Gretel & Hansel -filmatisaatio on omaperäinen kauhupainoitteinen elokuvasovitus, joka herätti kiinnostukseni heti, kun sen markkinointimateriaali julkaistiin katsottavaksi ensimmäistä kertaa. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat jakautuneet kahtia, sillä ainakin itse pidin elokuvan potentiaalisesta trailerista paljonkin, vaikka varsinaisen elokuvan vastaanotto olikin vaihtelevan ailahtelevaa ympäri maailmaa.
Gretel ja Hansel joutuvat pakon edessä etsimään elämälleen uuden polun ja tarkoituksen, heidän äitinsä ajaessa lapsensa ulos kotoaan oman huonovoitisuutensa vuoksi. Sisarukset lähtevätkin rohkeasti etsimään itselleen uutta kotia ja huoltajaa, joka voisi pitää heistä huolta jonkin aikaa. Matkan varrella he tapaavat monia pakallisia ihmisiä, mutta voiko tuntemattomiin kuitenkaan koskaan täysin luottaa vai hautovatko kaikkii ikäviä taka-ajatuksia?
Elokuva alustaa asetelmansa hienosti, kertoen kansantarun nätistä pienestä tytöstä, joka saa manaajalta hyvin nuorena kyseenalaisia voimia vaihtokaupaksi tämän kuolemansairauden parantamisesta. Tarinan mytologinen puoli on hyvin kiehtova ja fantastisen eriskummallinen maailma imaisee väkevästi katsojan kuin katsojan puoleensa. On huikeaa nähdä, kuinka omaperäisen maailman ohjaaja onnistuu luomaan materiaalin pohjalta.
Tunnelma on hyvin painostava ja satumainen ilmapiiri välittyy upeasti näytön toiselle puolelle etenkin tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna. Jos jotain täytyy tästä teoksesta sanoa, niin se on ehdottomasti se, että kyseinen elokuva on tyylillisesti ja etenkin visuaalisesti hyvin miellyttävää katsottavaa. Paikoillaan pysyvät kuvat tuntuvat kutakuinkin mestarillisilta maalauksilta, kun taas liikkuvat kamera-ajot tuovat esillepanoon hieman vaihtelevuutta ja maailmaan kaivattua syvyyttä.
Tyyliä löytyy elokuvasta rutkasti, mutta sisältöä siihen nähden tuntuu olevan valitettavan vähän, vaikka kryptisestä ja tulkinnanvaraisesta materiaalista löytyykin potentiaalia erittäin paljon kaiken kaikkiaan. Vaikka sillä tuntuukin olevan jotain erityislaatuista piilossa pintansa alla, jotain keskeistä siltä tuntuu kuitenkin jatkuvasti puuttuvan ja se lopulta syökin kokonaisuutta ikävästi. Annoin elokuvalle kuitenkin kaikki mahdollisuudet yllättää minut vielä, vaikka se ei ihan jokaisella osa-alueella onnistunutkaan säväyttämään minua alusta asti.
Vaikka tiedämmekin sadun ennalta - tai olettaisin kaikkien tietävän Hannu ja Kerttu -sadusta edes jollain tasolla - elokuvan painostava pelko tiedostamattomasta pitää vakuuttavasti kiinnostuksemme yllä. Samaan aikaan elokuva ei kuitenkaan tunnu koskaan yltävän varsinaiseen potentiaaliinsa muuten, kuin osittain. Vaikka sadun perusidea onkin pidetty elokuvassa suht samana, se ottaa paljon vapauksia muuttaakseen alkuperäistä materiaaliaan täysin omanlaiseksi kokonaisuudeksi.
Kun lapset pääsevät ohikulkumatkallaan vanhan naisen talolle, jännitys alkaa nousemaan automaattisesti tiedostaessamme jonkin olevan jatkuvasti vinossa asetelmassa. Tietenkin tieto sadusta herättävät näitä tunteita, sillä oletamme tietävämme, että kuinka tarina tulisi jatkumaan ja lopulta myös loppumaan silmukan kiristyessä hyvin kireäksi.Vaikka Grimmin veljesten alkuperäinen satu onkin paljon suoraviivaisempi tapaus, elokuvan tulkinnallisempi ja hitaasti palava lähestymistapakin onnistuu vakuuttamaan omaperäiisyydellään.
Elokuvassa on esimerkiksi ''I Am Not Okay with This'' -sarjastakin tuttu tarinankerrontatyylii, jossa yllättäen samainen päähahmoa Greteliä esittävä Sophia Lillis puhuu suoraan katsojalle ajatuksistaan ja tuntemuksistaan. Ei siinä muuten ole mitään vikaa, mutta kun elokuva aloittaa taipaleensa tavallisen kertojan voimin, on hyvin merkillistä, että se hyppää sitten alustuksen jälkeen yhtäkkiä päähahmon pään sisälle. Tämä odottamaton ja hiukan kyseenalainenkin vaihdos tuntuu heti kättelyssä rikkovan elokuvan rakennetta ristiriitaisella muuntautumisellaan.
Kaikki tyylit ja yksityiskohdat sekä elävät, että muuttuvat vailla mitään järkevää syytä. Tämän vuoksi tämä vapaasti hengittävä ja vaeltelevaa kokonaisuus lähteekin poikkelehtimaan vähän sinne sun tänne ja takaisin toteutuksensa kanssa. Elokuva ei oikein tiedä missään vaiheessa, että mihin suuntaan se uskaltaisi lupaavan konseptinsa viedä. Epävarmuutensa vuoksi se jää kuin jääkin junnaamaan ikävästi paikoilleen vailla selkeää määränpäätä ja yhtenevää visiota.
Elokuvassa on selkeästi otettu vakutteita esimerkiksi muista kauhun genren alalajin edustajista, kuten hyvin erikoislaatuisesta The VVitchistä ja mestarillisesta The Lighthousesta, jotka visionäärinen ohjaaja Robert Eggers on molemmat ohjannut. Se onnistuu vakuuttavasti mukautumaan vaikutteidensa siivittämänä omaperäiseen operointitilaan sekä visuaalisesta näkökulmasta katsottuna, että tunnelmansa puolesta.
Vaikka elokuva mukaileekin kumpaakin teosta vahvasti, kokonaisuus ei tunnu koskaan kuitenkaan löytävän itselleen sopivaa kultaista keskitietä, jotta se tuntuisi tasapainoiselta ja varteenotettavalta kokonaisuudelta. Tämän vuoksi teos onkin hiukan epätasapainoinen ja heikosti pitkäveteinen liiankin venytetyssä muodossaan. Roolisuoritukset ovat erinomaiset ympäri pöydän, mutta on pakko kyllä sanoa, että nautin luultavasti eniten Alice Krigen vangitsevasta roolityöstä pahaenteisenä ja selkäpiitä karmivana noitana.
Gretel & Hansel on elokuva, jolla on kaikki mahdollisuudet yltää jopa mestarilliselle tasolle, mutta visuaalista toteutusta ja upeaa roolityöksentelyä lukuunottamatta elokuva ei kuitenkaan onnistu tarjoamaan mitään kovin kauhistuttavaa vastineeksi kallisarvoisestamme ajastamme. En missään nimessä sano, että kyseinen elokuva olisi todellakaan huono, mutta se olisi voinut ehdottomasti olla paljon selkeämpi ja tasaisempi kokonaisuus, joka olisi voinut parhaimpana päivänä päätyä jopa satusovituksien listan aatelistoon keskittyneemmällä lähestymistavalla. Nyt käteemme jää vain ontto luu, joka aluksi näytti herkulliselta koivelta.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti