Ohjaus: Tyler Spindel
Pääosissa: David Spade, Lauren Lapkus, Nick Swardson,
Geoff Pierson, Jackie Sandler, Molly Sims, Sarah Chalke,
Chris Witaske, Rob Schneider, John Farley
Geoff Pierson, Jackie Sandler, Molly Sims, Sarah Chalke,
Chris Witaske, Rob Schneider, John Farley
Genre: Komedia, Romantiikka
Kesto: 1 tunti 30 minuuttia
Kuluvan vuoden Netflix-alkuperäiselokuvat ovat tarjonneet minulle hyvin vaihtelevia ja ailahtelevia kokemuksia kaiken kaikkiaan, mutta toivon siitä huolimatta striimauspalvelun aina yllättävän yksittäisillä hiteillään. Huomasin yllättäen uuden David Spaden tähdittämän romanttisen komedian tulevan palveluihin ja päätin kokeilla arpaonneani sen suhteen. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat olemattomat, sillä en normaalisti pidä tämäntyylisistä elokuvista ollenkaan.
On nimittäin muutenkin niin vaikeaa löytää hyviä komediaelokuvia nykypäivänä, enkä rehellisesti uskonut tämänkään teoksen tuovat mitään uutta, erityistä tai normaalista poikkeavaa näytölle muista vastaavista tapauksista. Harvemmin on tullut vastaan tämän sortin elokuvia, jotka olisivat tarpeeksi omaperäisiä ja kekseliäitä, mutta onko tämä tuotos sitten juuri sellainen tapaus, joka saattaisi muuttaa mieltäni kyseisestä genrestä?
Timin ei kannata sotkea kahta Missyä keskenään. Toisesta voisi tulla hänelle sielunkumppani, kun taas toisesta ei niinkään. Tavattuaan upean naisen lentokentällä, mies saa tämän puhelinnumeron erinomaisten ensimmäisten yllättävien sokkotreffien jälkeen. Tim lähettää naiselle viestin pyytääkseen tätä toisille treffeille Hawaijille, mutta pian hän huomaakin lähettäneensä kutsun väärälle Missylle ja ikävä tapahtumaketju saa tilanteen eskaloitumaan hyvin epätavanomaiseksi.
Alustus on hyvin nopea, emmekä jää jaarittelemaan turhia sen pidemmäksi aikaa. Tim yrittää saada kauan toivotun ylennyksen työpaikallaan ja uusi pomo järjestää alaisilleen tutustumisretriitin Hawaijin saarilla, jotta kaikki pääsisivät tutustumaan toisiinsa ja ottamaan rennosti painostavasta arjesta. Ennen tapahtumaa Tim tapaa Melissan, Miss Marylandin, jonka kanssa hän yllättäen tulle heti toimeen viettäessään aikaa lentokentän kahvilassa. Mies saa naisen puhelinnumeron ja päättääkin työkaverinsa painostamana pyytää tätä Hawaijille kumppanikseen, mutta huomaakin pian viestitelleensä koko ajan katastrofideittinsä kanssa.
Elokuva ei paljoakaan tarjoa katsojalleen tarinallisesta näkökulmasta katsottuna, mutta se on ainakin satavarmaa, että aika kuluu ja se kuluu ikävällä tavalla hukkaan. Tarina on hyvin kaavamainen ja ennalta-arvattava kokonaisuus, joka saa katsojan kokemuksen tuntumaan hyvinkin pitkästyttävältä ja tylsältä. Mikä tekee kokonaisuudesta niin ailahtelevan, on sen kliseisyys ja tavanomainen luonne. Ei ainoastaan, että tarina on perimmiltään vain kierrätettävää roskaa eri paketissa, mutta itse muovitkin tuntuvat jo kertaalleen käytetyiltä.
Inspiroimattoman kokonaisuuden lisäksi, jouduin toden teolla ihmettelemään päähahmojen vajaavaistaa maalaisjärkeä ja logiikkaa, joka söi elokuvan uskottavuutta rutkasti. Jos treffikumppani on noin katastrofaalinen perimmiltään, hänen puhelinnumeronsa katoaisi puhelimestani samantien. Tämä taas varmistaisi sen, ettei tämän sortin sattumus tapahtuisi koskaan myöhemmin. Näin kuitenkin tapahtui Timin tapauksessa ja annoin elokuvan vain viedä minut mukanaan, vaikka kyseenalaiset ja epäuskottavat ratkaisut jäivät häiritsemään jonkin verran.
David Spaden esittämä Tim on pidettävä hahmo ja hänen katastrofaaliseen tilanteeseen haluaa investoitua mielellään, mutta kun koko tarina tuntuu olevan käytännössä jo tiedossa heti alustuksen aikana, sen efektiivisyys ja mysteeri katoaa täysin. Tämä laimentaa kokonaisuuden varteenotettavuutta massiivisesti. Lauren Lapkus testasi elokuvan aikana kärsivällisyyttäni ja hermojani monin tavoin. Minulla ei itselläni ole mitään itse näyttelijää vastaan, mutta hänen roolisuorituksessa tuntui raivostuttavan ärsyttävältä ja uskomattoman ylilyövältä seurattavalta.
David Spade taas ajoi asiansa moitteettomasti pääosan esittäjänä ja mielestäni hän pelastikin elokuvan syvemmältä vajoamiselta. Kemia kahden pääosan näyttelijän välillä oli hyvin ailahtelevaista. Ajoittain se tuntui toimivan ja tempaavan mukaansa, mutta ajoittain se tiputti pallon täysin heikon käsikirjoittamisen johdosta. Elokuvan komedia on hyvin alkukantaista ja järkyttävän teennäistä. Elokuvan suurin ongelma on se, ettei se edes tunnu yrittävän olla kekseliäs tai omaperäinen missään muodossa, vaan se yrittää vaan pitää hauskaa perimmiltään. Valitettavasti se hauskuus ei välity näytön toiselle puolelle ollenkaan.
Mielestäni Se toinen Missy ei ole missään nimessä kovinkaan hyvä elokuva mistään näkökulmasta katsottuna, vaikka potentiaalia olisi voinut olla ehdottomasti vähintäänkin keskinkertaiseen rellestämiseen. Monet muut tahot saattavat kuitenkin löytää tästä tuotoksesta enemmän viihdyttävyysarvoa ja pitävät sitä hyvänä ''aivot narikkaan'' -elokuvana. Olisin itsekin mielelläni pitänyt, jos tarina olisi vain ollut omaperäisempi ja komedia olisi purrut toimivammin. Valitettavasti kumpikaan määränpää ei täyttynyt, minkä vuoksi toivoin katsastuksen jälkeen saavani käyttämäni ajan takaisin käyttööni.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti