Luojat: Eric Kripke
Pääosissa: Karl Urban, Jack Quaid, Antony Starr, Erin Moriarty,
Dominique McElligott, Jessie T. Usher, Laz Alonso, Chace Crawford, Tomer Capone,
Karen Fukuhara, Nathan Mitchell, Elisabeth Shue, Simon Pegg
Dominique McElligott, Jessie T. Usher, Laz Alonso, Chace Crawford, Tomer Capone,
Karen Fukuhara, Nathan Mitchell, Elisabeth Shue, Simon Pegg
Genre: Toiminta, Komedia, Rikos
Jaksoja: 8
Palaamme pienen tauon jälkeen takaisin sarjojen pariin ja tällä kertaa luvassa olisi suuren suosion saanut Amazon Prime -alkuperäissarja The Boys. Sarja perustuu Garth Ennisin ja Darick Robertsonin luomaan samannimiseen sarjakuvaan, jossa seurataan omakädenoikeutta harjoittavan ryhmän taistelua korporatiivista yhtiötä vastaan, joiden supervoimilla höystetyt sankarit väärinkäyttävät valtaansa jatkuvasti.
Olen kuullut sarjasta paljon positiivista palautetta ja se on saanutkin hurjaa nostetta maailmanlaajuisesti sekä tavallisien kaduntallaajien, että kriitikoiden mielipiteiden valossa. Kiinnostuin The Boys -sarjasta itsekin heti kättelyssä, kun se alunperin julkistettiin, mutta päätin lopulta odottaa sopivaa hetkeä sen katsastamiselle. Odotukseni sarjaa kohtaan olivat siis koholla, mutta varautuneet pettymyksen varalta. En kuitenkaan malttanut odottaa sen läpiviemistä.
The Boys on hyvin kiehtova sukellus supersankarien täyttämään maailmaan, joka pyörii niin keskeisesti näiden edistyksellisten ihmisten ympärillä. Sarja onnistuu vakuuttavasti kritisoimaan kyseenalaista yhteiskunnallista järjestystä ja korruptiota. Kun kaupungit pyörivät superihmisten ympärillä, kaikki mehu otetaan siitä mahdollisuudesta luonnollisesti irti. Viihdeala, turvallisuus, kaupallisuus ja maa kokonaisuudessaankin turvautuu vankasti supersankarien varaan, sillä heidän avulla pystyy lypsämään helppoa rahaa.
Vaikka suurin osa kansalaisista rakastaakin näitä selkeästi etuoikeutettuja tapauksia, kaikkia tahoja ei voi kuitenkaan koskaan miellyttää. Nämä superihmiset työskentelevät joko Vought-yhtiön tai omankädenoikeutta harjoittaen, mikä luokin hyvin mielenkiintoisia vastakkainasetteluja etenkin poliittisesta näkökulmasta katsottuna. Korruptoituneisuuden vuoksi superihmiset pääsevät aina pälkähästä, vaikka kuinka hankalaksi tilanne muuttuukin heidän näkökulmastaan katsottuna. Jos heistä paljastuu jotain hämäräperäistä tietoa, yritetään se mahdollisimman nopeasti lakaista maton alle ennen kuin heidän uskottavuutensa, luotettavuutensa ja suosionsa katoaa kansalaisten keskuudessa.
Pidän törkeän paljon siitä, kuinka uskottavalta sarjan maailma tuntuu ja kuinka helposti se on verrattavissa omaan maailmaamme. Vaikka sarja keskittyykin keskeisesti supersankareihin, se onnistuu vakuuttavasti näyttämään myös toisen puoliskon kolikosta - maanläheisemmän puoliskon. Jack Quaidin esittämä Hughie Campbell kuvastaa tätä puolta erinomaisesti. Mies menettää jotain itselleen tärkeää tarpeettoman onnettomuuden seurauksena, joten on uskottavaa samoissa saappaissa ajautua samojen motiivien vietäväksi.
Hughie lyöttäytyy yhteen Karl Urbanin esittämän rääväsuun Billy Butcherin ja Tomer Caponen esittämän Frenchien kanssa kostamaan korruptoituneelle korporaatiolle suuria menetyksiään. Valitettavasti kun supersankarit ovat suosittuja kuin julkkikset, vaikutusvaltaisia kuin poliitikot ja kunnioitettuja kuin jumalat, operaatio sattuu olemaan astetta vaativampi tapaus hoidettavaksi. Kun he tarpeeksi pitkään saavat peitellä voimiensa väärinkäytöstä ja tämä muuttuu yleiseksi normiksi yhteiskunnassa, jonka rikkominen vaatii enemmän ponnistelua ja taktikointia tämän tehostetun oravanpyörän pysäyttäjiltä.
Verrattuna tavanomaisiin supersankarikonsepteihin, The Boys näyttää aivan uudenlaisen näkökulman superihmisten arjesta. He käyvät muiden ihmisten tapaan töissä, vaikka työnkuvat ovatkin astetta erityislaatuisemmat. Heillä on kyllä rajoituksensa ja sääntönsä, joita heidän täytyy seurata ja noudattaa, mutta kaikki eivät valitse samanlaista tietä elämälleen. Jotkut pyrkivät taistelemaan vankkaa korruptiota vastaan varjojen suojaamana ja taistelu itsessään vaatii paljon riskejä, sekä uhrauksia. Onkin kiehtovaa nähdä, kuinka tämä tavanomainen hyvä-paha -akseli on käännetty tässä supersankarien täyttämässä sarjassa siten, että iso maata pyörittävä korporaatio onkin paha, kun taas hyvinä toimivat pienet omankädenoikeuden harrastajat taistelevat oikeudenmukaisuudesta.
Voughtin alaisuudessa toimiva Seitsikko parodioi koomisella tavalla DC Comicsin vetonaularyhmää Justice Leagueta. Ryhmässä on muun muassa Antony Starrin esittämä Homelander, lentävä Teräsmiestä kuvastava jumalhahmo, joka pystyy polttamaan mitä tahansa laserkatseellaan ja heittelemään roistoja miten tahansa lystää. Salaman kadonnut sukulainen Jessie T. Usherin esittämä A-Train on tuulen nopea ja viheliäinen juoksija, jonka perässä ei meinaa pysyä millään perässä.
Dominique McElligottin esittämä Queen Maeve kuvastaa ryhmän feminiinistä puolta ja antaa periksiantamattomuudellaan toivoa kansalaisilleen, kuten Ihmenainen tekee DC:n puolella. Nathan Mitchellin esittämä Black Noir taas toimii Lepakkomiehen lailla varjoissa käyttäen kehittyneitä taistelutaitojaan ja kekseliäisyyttään vastustajiensa selättämiseksi. The Deep on Vesimiehen tapaan valtamerien hallitsija, joka pitää silmällä vesistöjä ja ajaa ympäristöystävällistä kampanjaansa luonnon hyväksi.
Häntä pidetään ryhmässä vitsinä voimiensa valossa, mikä on ihan hauska pieni piikitys Jason Momoaa edeltävään aikaan, jolloin Vesimiestä pidettiin samassa arvossa. Viimeisenä vuorossa on ryhmän uusin tulokas Erin Moriartyn esittämä Starlight, jonka voisin yhdistää kahteenkin DC:n supersankarihahmoon - Terästyttöön, sekä Tähtituleen. Hän littyy ryhnmään mukaan kilttinä ja viattomana naisena, mutta huomaakin pian, että kaikki aiemmat kuvitelmat ryhmästä ovat vain pintakiillottettua valetta. Kaikilla ryhmän jäsenillä on omat roolinsa ja kaikken täytyy pitää oma julkisivu puhtaana, jotta järjestäytynyt korruptio pysyisi turvattuna.
Tarina on mukaansatempaava ja hyvin energinen tapaus kaiken kaikkiaan. Seitsikon väliset vastakkainasettelut ovat mielenkiintoisia ja räjähtäviä, vaikka he yrittävätkin toimia yhdessä yhtiönsä parhaaksi. Koko ajan kuitenkin tuntuu siltä, että tilanne vaakkuu nuoralla riskien painostaessa ja massiivisien egojen ottaessa jatkuvasti yhteen sarjan aikana. Käsiteltäviä hahmoja on lukuisia ja on ihan ymmärrettävää, ettei kaikki saa ansaitsemaansa ruutuaikaa siinä temmellyksessä, mutta siihen nähden sarja onnistuu avaamaan meille kaiken tarvittavan jopa yllättävän perusteellisesti, joten investoituminen ei ole alkuunkaan vaikea tehtävä katsojalle.
Sarja osaa olla myös hyvin raaka ja ronski tapaus kaiken kaikkiaan. Ei ainoastaan, että se yllättää tuotannollisella laadukkuudellaan, mutta se ajoittain shokeeraa näyttävällä uskaliaisuudellaan. Efektit vakuuttavat brutaalisuudellaan, eikä omaperäisistä ratkaisuista ole todellakaan pulaa. Sarjan visuaalinen ilme on itsessäänkin hyvin miellyttävää seurattavaa. Värimaailma on jollain tapaa pahaenteisen oloinen ja pidättäytynyt värikylläisyys tekee käsiteltävästä maailmasta astetta kolkomman ja kylmemmän vastaanotettavan.
The Boys -sarjan ensimmäinen tuotantokausi on loistava kokonaisuus, joka ei ainoastaan onnistu säväyttämään omaperäisellä konseptillaan, mutta se herättää sen eloon hyvin uskottavalla ja helposti lähestyttävällä tavalla. Maailma on suoraan verrattavissa omaamme, joten mielenkiinto pysyy jatkuvasti yllä ja erilaset tilanteiden variaatiot tekevät materiaalista hyvinkin puhuttavan. Amazon Primen lippulaivasarja on syystäkin julkisivun näkyvimmällä paikalla ja odotan innolla mitä toinen tuotantokausi tuo tullessaan. Potentiaalia nimittäin olisi vaikka mihin.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti