Zombieland: Double Tap (2019) - arvostelu


 
Ohjaus: Ruben Fleischer
Pääosissa: Woody Harrelson, Jesse Eisenberg, Emma Stone,
Abigail Breslin, Zoey Deutch, Avan Jogia, Rosario Dawson, Luke Wilson,
Thomas Middleditch, Victoria Hall, Victor Rivera, Ian Gregg
Genre: Kauhu, Komedia, Toiminta
Kesto: 1 tunti 39 minuuttia

Seuraavaksi on vihdoin aika katsastaa loistavan Zombieland-elokuvan jatko-osa, joka kieltämättä hiukan ristiriitisia tunteita minulle ennakkoon. Elokuvan ohjauksesta vastaa jälleen kerran Ruben Fleischer, joka on tullut tutuksi myös Venom- ja Gangsterisota-elokuvista. Myös tuttu näytteljäkaarti palaa takaisin esittämään omia roolejaan, mikä on hienoa nähdä, sillä suurin osa päänäyttelijöistä ovat jo kehittyneet työssään sen verran, että on jopa yllättävääkin nähdä heidät näinkin kevyehkössä viihde-elokuvassa taas mukana.
 

Upeasti itsenäisenäkin elokuvana toimiva Zombieland ei olisi luultavasti edes koskaan tarvinnut jatko-osaa, mutta tässä sitä ollaan. Toivoin elokuvan onnistuvan uudistamaan konseptia jollain omaperäisellä tavalla, käyttäen samaan aikaan myös tuttuja kekseliäitä teknisiä ja tarinankerronnallisia yksityiskohtia. Onnistuiko Zombieland: Double Tap yllättämään minut varteenotettavuudellaan vai oliko se jo tässä vaiheessa vain suositun konseptin lypsämistä?

Yhden pitkän vuosikymmenen jälkeen tuttu selviytyjänelikko jatkaa edelleenkin elämäänsä post-apokalyptisessa maailmassa. Varovainen taktikoija Columbus, rääväsuinen kovistelija Tallahassee, omaa tietään kulkeva metsästäjätär Wichita, sekä hänen pikkusiskonsa Little Rock elävät prameasti Valkoisessa talossa. Valitettavasti tilanne ei ole vieläkään muuttunut paremmaksi - ainoastaan huonommaksi. Maailman vallanneet aivojen napostelijat ovat alkaneet mutatoitumaan ja kehittymään entistä vaarallisimmiksi ja tappavimmiksi pedoiksi. Nelikon on löydettävä uusia tapoja selviytyäkseen raa'assa maailmassa.


Monta vuotta on ehtinyt kulua nelikon viimeisimmästä selviytymistarinasta. Maailma on kehittynyt ajan kanssa ja elävät kuolleet myös sen mukana. Vaaroja pullollaan oleva ympäristö vaatii viimeisiltä selviytyjiltä todellista ponnistelua ja pettämätöntä kekseliäsyyttä, jotta elämä maan päällä voisi jatkua vielä pidempään. Vaikka pelkäsinkin alkuun, että jatko-osa olisi ollut turhan samanlanen edeltäjäänsä verrattuna, on pakko kyllä todeta, että tekjät onnistuvat nostamaan panoksia ja tekemään konseptista astetta mielenkiintoisemman. Sillä nyt selviytyminen on kehityksen vuoksi hankalampaa, joutuu nelikko ylittämään rajojaan selvitäkseen haasteista ehjin nahoin.

Vaikka tuttu ja turvallinen seura onkin ollut kuin siunaus konsanaan kaikille ryhmässä oleville, uudet tuulet puhaltavat ja halu päästä uusien koettelemusten äärelle on suuri. Tarinaa pyritään hiukan maustamaan erottelemalla ryhmänjäsenet toisistaan. Vaikka paperilla se kuulostaisikin hiukan väkinäiseltä tavalta saada uutta potkua jo tiukasti yhteen nidottuun pakettiin, toimii se näytöllä kuitenkin mukaansatempaavasti ja moitteettoman oloisesti. Elokuva pyrkii jatkuvasti keksimään uusia tapoja pitääkseen katsojan tyytyväisenä ja kiinnostuneena.
 

Koska kyse on jatko-osasta, tarjoaa se paljon tuttuja viittauksia ja tarinankerronnallisia ratkaisuja edeltäjästään. Tarinankerronta on edelleen hyvin psykedeelistä ja omaperäistä koettavaa. Seuraamme nelikon selviytymistä tutustuen samalla Columbuksen uusiin sääntöihin, jotka eivät esimerkiksi aiemmassa elokuvassa tulleet koskaan esille. Saamme selvän kuvan siitä, minkälaiseksi maailma on muuttunut ajan saatossa. Se vaikuttaa tutulta ja jokseenkin turvalliselta kokemuksen valossa, mutta uudet vaarat kuitenkin vaanivat jatkuvasti nelikon perässä.
 
Zombielandissa selviää yhteistyöllä, mutta tässä elokuvassa risiriitaiset tunteet ja eriävät tulevaisuuden suunnitelmat saattavat väkisinkin horjuutta hahmoja erilleen toisistaan. Ei aina välttämättä kirjaimellisessa merkityksessä, vaan henkisessä ja emotionaalisessa. Seuraamme elokuvan aikana, kuinka tämä nelikko yrittää löytää oman tasapainonsa ja selvittää keskenäiset erpurat suoriksi. Odotetustikin siinä saattaa mennä tovi, jos toinenkin, sillä ryhmä tuntuu hiukan rakoilevan perustuksiltaan.


Jatko-osa on edeltäjänsä tapaan kekseliäs ja omaperäinen tapaus kaiken kaikkiaan. Elokuvan tekninen toteutus ja editoiminen on hyvin monipuolista mukaansatempaavaa seurattavaa. Vaikka visuaaliset efektit saattavatkin ajoittain lähteä täysin käsistä epäuskottavuudessaan, on viihdyttävää toimintaa eeppistä seurata. Viittaukset toisiin elokuviin ja sarjoihin ovat erityisen miellyttäviä elokuvassa ja sen tarjoama komedia osuu suurimmaksi osaksi maaliinsa.

Vaikka Zombieland: Double Tap ei ylläkkään loistavan edeltäjänsä tasolle, on se jopa yllättävän toimiva jatko-osa kaiken kaikkiaan. Kaikessa psykedeelisyydessäkin pystymme investoitumaan tuttuihin hahmoihin vielä kerran ja elokuva onnistuu tarjoamaan räjähtävän toiminnan kylkiäisenä tilkan lämminhenkisyyttäkin. Saamme kokea vielä kerran tämän omaperäisen perheen koettelemuksia ja onneksemme katselukokemus ei petä odotuksiamme. Sanotaanko näin, ettei Zombieland välttämättä tarvinnut jatko-osaa, mutta se silti saa sellaisen - ja toimivan myös.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 30.10.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit