Ohjaus: Zack Snyder
Pääosissa: Henry Cavill, Amy Adams, Michael Shannon,
Kevin Costner, Russell Crowe, Laurence Fishburne, Diane Lane, Harry Lennix,
Christopher Meloni, Ayelet Zurer, Richard Schiff, Antje Traue
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 2 tuntia 23 minuuttia
Nyt onkin sitten aika ottaa käsittelyyn itselleni hyvin tärkeä elokuvasarja, joka onnistui muutamaa vuotta takaperin herättämään palavan kiinnostukseni elokuviin ja niiden ympärillä pyörivään maailmaan. Kyseessä siis on DC Comicsin hahmoihin ja sarjakuviin perustuva elokuvauniversumi, joka tunnetaan paremmin sen epävirallisella nimellä ''DC Extended Universe''. Tuottavana osapuolena toimiva Warner Bros. -yhtiö päätti kokeilla onneaan uudestaan supersankarilinjalla kyykättyään Green Lantern -elokuvan muodossa pari vuotta aikaisemmin.
Tällä kertaa lähetymistapa projektiin oli paljon selkeämpi ja järkevämpi, sillä universumia ruvettiin rakentamaan Teräsmiehen ikonisesta alkuperätarinasta lähtien, eikä päinvastaisesta suunnasta. Man of Steel- elokuvan ohjaajana toimiva jonkin sortin visionäärinä tunnettu Zack Snyder otti omaksi vastuukseen herättää kyseisen maailman uudestaan eloon modernein keinoin, joten oli kiinnostavaa nähdä katsojan näkökulmasta katsottuna, että toimisiko tuttu konsepti uuden lähestymistavan kanssa vai ajautuisiko se jälleen kerran omaan tuhoonsa heti kättelyssä?
Kryptonin planeetta on luhistumassa kasaan epävakaan ytimensä vuoksi, minkä takia Jor-El ja Lara päättävät lähettää juuri syntyneen poikansa Kal-Elin turvaan Maahan. Poika on ensimmäinen luonnollinen kryptonilainen syntymä vuosisatoihin ja tämän vuoksi onkin niin tärkeä osa kryptonilaista kulttuuria ja tulevaisuutta. Pelastaakseen kryptonilaiset sukupuutolta vanhemmat lähettävät Kal-Elin rodun määrittämän koodeksin kera jatkamaan sivilisaatiota uudessa ympäristössä. Löydettyään pojan pelastuskapselin lähettyviltä, Maan asukit Martha ja Jonathan Kent päättävät kasvattaa pojan omanaan tietämättään pojassa lymyilevästä potentiaalista.
Pienenä poikana Kal-El, eli uudelta nimeltään Clark Kent, saa tietää yllättäen omistavansa erityisiä supervoimia ja pian sen jälkeen myös sen, ettei hän ole kotoisin maapallolta. Nuorena miehenä Clark alkaa taas selvittämään omaa kryptonilaista alkuperäänsä ja tarkoitustaan tällä ihmisten täyttämällä planeetalla. Kun tuhoisa historia tuo yllättäen tullessaan vanhoja kryptonilaisia haamuja maapallolle, täytyy Kal-Elin taistellessaan uhrata joko oma yksityisyytensä tai koko ihmiskunta varmalta tuholta. Astuuko mies edustamaan toivoa viittasankarin roolissa vai onko vastuu liian suuri ylläpidettäväksi jopa muukalaistaustaiselle yli-ihmiselle?
Man of Steel -elokuva on jakanut mielipiteitä rajusti katsojien keskuudessa ja monenlaisista erilaisista syistä johtuen myös. Se täytyy kyllä sanoa, että vaikka elokuva saikin hyvin ailahtelevan vastaanoton, on se perimmiltään oikein toimiva visualisointi Teräsmiehen alkuperäistarinasta. Itselleni Teräsmies ei ole koskaan ollut kovinkaan erikoinen tapaus ja tämä johtuukin hahmon ylivertaisuuden vuoksi. Kal-El on aina ollut tunnettu ylivoimaisista voimistaan ja uskoa edustavasta luonteestaan, mutta juuri tämän vuoksi häneen onkin niin vaikea samaistua ihmisen näkökulmasta katsottuna, sillä hän on puhtaan täydellisyyden perikuva maapallolla ja ihmiset ovat kaukana tästä täydellisyydestä.
Elokuva aloittaa taipaleensa keskittymällä Krypton-planeetan vääjäämättömään kohtaloon, jonka kansa joutuu kohtaamaan silmästä silmään. Planeetan luonnonvarat on käytetty loppuun ja sen vuoksi Krypton on tuhoutumaisillaan epävakaan ytimensä vuoksi. Keinotekoinen väestönhallinta ja välinpitämätön eristäytymispolitiikka on ajanut kryptonilaisen sivilisaation tuhon omaksi, minkä vuoksi monet ovat luovuttaneet tulevaisuuden suhteen. Jor-El ja Lara päättävät ottaa kuitenkin kohtalon omiin käsiinsä varmistaakseen sivilisaation selviämisen.
Sillä Kal-El on tämän pelastusoperaation aikana vastasyntynyt vauva, ei hän tiedä omasta taustastaan tai voimistaan mitään ennakkoon, kunnes poika saavuttaa murrosiän ja ne alkavat puskemaan läpi väkisinkin. Clarkiksi uudelleennimetty muukalainen alkaa vanhetessaan todistamaan yhä enemmän ja enemmän outoja sattumia, jotka eivät olisi normaalisti tavallisen ihmisen kontrolloitavissa, mutta joihin poika pystyy kuitenkin itse vaivattomasti vaikuttamaan. Pian taustansa selvittämisen jälkeen Clark alkaa löytämään todelliset voimansa. Onko miehestä kuitenkin ihmiskunnan vapahtajaksi vai löytääkö hän paikkaansa sillä tavalla koskaan?
Tätä Clark pohtii jatkuvasti elokuvan aikana ja nämä psykologisesti varautuneet kysymykset täyttävät miehen epäluulolla ja -varmuudella. Kannattaako hänen auttaa viattomia ihmisiä oman paljastumisensa uhalla vai onko tärkeintä vain soluttautua joukkoon, jotta hän löytäisi paikkansa helpommin yhteisöstä. Kun kryptonialainen vankikarkuri ja entinen sotilasjohtaja kenraali Zod lähtee etsimään kryptonilaista koodeksia, joka on piilotettu Kal-Eliin, miehen on tehtävä nopea päätös tulevaisuudestaan ennen kuin on liian myöhäistä. Samaan aikaan Amy Adamsin esittämä Daily Planet -toimittaja Lois Lane tutkii Artikselta löydettyä muukalaisalusta ja törmääkin yllättäen Clarkiin, joka paljastuukin olevan paljon enemmän kuin mitä päällepäin vaikuttaisi olevan.
Jos jotain täytyy elokuvasta sanoa, niin mainitsisin ehdottomasti sen, että se osaa olla hyvin mahtipontinen ja suureellinen kokonaisuus, joka saattaa hiukan turruttaa katsojaa nousujohteisella eeppisyydellään. Elokuvassa ei tunnu olevan sen suurempia ongelmia etenkään rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna, mutta mikä hiukan pistää silmään erottuvasti, on sen ylilyövä suureellisuus, joka lyö katsojan kyllä kanveesiin viimeistään viimeisen kolmanneksen aikana. Tarina pitää sisällään paljon syvyyttä sekä hahmosta, että häntä ympäröivästä maailmasta. Uppoudumme tähän maailmaan yllättävän helposti seuraten samalla epätavallisen miehen ristiriitaista arkea muiden ihmisten keskellä.
Supersankarikannattajalle elokuva tarjoaa lukuisia upeita ja eeppisiä hetkiä, jotka jäävät mieleen moitteettomasti. Vaikka Teräsmies onkin tavallisesti totuttu näkemään näytöllä yleisimmin nohevana partiopoikana, tuo Zack Snyder hahmoon paljonkin uutta. Henry Cavillin esittämä Teräsmies on tässä vaiheessa vielä hyvin kokematon ja sisäisen ristiriidan riepottelema tapaus, joka vasta harkitsee puvun päälle pukemista, mutta ei ole varma sen kannattavuudesta. Cavill sopii rooliinsa mainiosti, vaikka hänen ilmaisemisensa aneemisuus paistaakin kasvoista ajoittain hyvin selkeästi.
Elokuva on teknisesti suurimmaksi osaksi vakuuttavaa ja näyttävää koettavaa. Vaikka efektit ajoittain ovatkin turhan muoviset etenkin räväkämmissä toimintakohtauksissa, osaavat ne ajaa eeppisyytensä nojalla asiansa vallan mainiosti välittäen taistelun tuomat tuntemukset vakuuttavasti näytön toiselle puolelle katsojan vastaanotettavaksi. Elokuvan visuaalinen ilme on upeaa seurattavaa. Ankeista, mutta näyttävistä kuvista tunnettu ohjaaja Zack Snyder jatkaa edelleen samalla otteella kuin aikaisemmin. Vaikka mies ei saakaan ihan niin omaperäistä jälkeä aikaiseksi tällä kertaa, osaa se silti miellyttää silmää inhorealistisella realistisuudellaan ja mahtipontisella eeppisyydellään.
Zack Snyder onnistuu erinomaisesti välitämään Teräsmiehen läpikäymät
sisäiset emotionaaliset taistelut näytölle katsojan koettavaksi.
Teräsmiehen ja kenraali Zodin välinen vastakkainasettelu on järkeenkäypä
ja hyvin pohjustettu tapaus, joka saa katsojan osittain samaistumaan
antagonistin omaperäiseen maailmankuvaan. Michael Shannonin vakuuttavasti esittämä kenraali Zod ei ole
varsinaisesti paha, vaan hänellä on täysin vastakkainen näkemys
maailmasta ja politiikasta, joka ohjaa sivilisaation kohti tuhoaan.
Miehellä on selkeä määränpää ja tarkoitus tehtävässään, joiden avulla
pyritään varmistamaan kryptonilaisten selviäminen sukupuutosta. Tämä pakottaakin Clarkin toimimaan ja edustamaan toivoa suojelemiensa ihmisten puolesta. Man of Steel on jopa yllättävän mainio Teräsmies-elokuva, joka vastakkainasettelee heti kättelyssä kosmiset voimat vastakkain, kun pelilautana toimii hauras maapallo. Jälki lopulta onkin myös sen näköistä, sillä paikat todellakin pistetään aivan uuteen uskoon.
Ensimmäiset kaksi kolmannesta etenevät hyvin rauhalliseen tahtiin alustaen ja rakentaen hahmoja, sekä heidän välisiä suhteita. Nousujohteisesti ohjaaja pistää painetta kehiin ja potkua tuntuu jatkuvasti löytyvän elokuvasta yhä enemmän ja enemmän, mitä pidemmälle siinä etenemmekin. Toki materiaali saattaa olla pitkän kestonsa vuoksi turhauttavan puuduttavaa koettavaa, mutta itselleni tämä seikka ei ainakaan aiheuttanut sen suurempia ongelmia. Seuraavaksi matkamme jatkuukin sitten kohutun jatko-osan Batman v Superman: Dawn of Justicen parissa, joka pisti suunnitelmat jaetusta elokuvauniversumista toden teolla koetukselle.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 25.11.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti