Frankenstein (2025) - arvostelu

 

Ohjaus: Guillermo del Toro
Pääosissa: Oscar Isaac, Jacob Elordi,
Mia Goth, Christoph Waltz, Felix Kammerer, Charles Dance,
David Bradley, Lars Mikkelsen, Christian Convery
Genre: Draama, Kauhu, Fantasia
Kesto: 2 tuntia 30 minuuttia

''I had a vision. An idea took shape in my mind. Inevitable. Unavoidable. Until it became truth.''

Frankenstein on hahmo, josta olemme saaneet liuta erilaisia adaptaatiota vuosikymmenten ajalta. Kun kuulin ensimmäisen kerran meksikolaisen ohjaaja Guillermo del Toron tuovan oman versionsa hahmosta ja tarinasta katsojien vastaanotettavaksi, olin kieltämättä innoissani tulemasta. Frankenstein on vuonna 2025 rajoitteellisen teatterikierroksensa Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa Netflix-striimauspalvelussa julkaisunsa saanut fantasiapainotteinen kauhudraama.

Elokuva perustuu Mary Shelleyn vuonna 1818 ilmestyneeseen Frankenstein. Uusi Prometheus -nimiseen romaaniin. Ohjauksesta vastaa tosiaan del Toro, joka on onnistunut lyömään itsensä läpi maailmalla omaperäisillä suurimmaksi osaksi aikuisille tähdätyillä luomuksillaan. Vaikka herralla onkin vyöllään muutama tavanomaisesta lähestymistavastaan poikkeava tuotos, on hän yleisimmin tullut ihmisille tutuksi traagisista saduistaan, jotka ovat lumonneet yleisöjä ympäri maailmaa. 


Vuonna 1857 tanskalainen laiva jäätyy arktiseen jäähän matkallaan pohjoisnavalle. Repiessään laivaa irti syväjäästä, kapteeni Andersonin johtama miehistö löytää sen lähimaastosta vakavasti haavoittuneen paroni Victor Frankensteinin. He päättävät viedä miehen turvaan alukseensa. Pian paikalle ilmestyy yli-inhimillisiä voimia omaava olento, joka vaatii Victorin itselleen. Haavoittunut mies selittää olevansa olennon luoja ja kertoo kapteenille tapahtumista, jotka johtivat sen luomiseen.

Vaikka Universal Pictures -tuotantoyhtiön hirviöelokuvat eivät olleetkaan minkäänlaisessa roolissa lapsuuteni puolesta, olin hyvin tietoinen niiden tarinoista ja jättämästä vaikutuksesta maailmaan. Alkuperäismateriaali on minulle vain pääpiirteittäin tuttu tapaus, minkä vuoksi olikin mielenkiintoista nähdä, kuinka syvälle ohjaaja del Toro pystyisi konseptin viemään sekä visuaalisesta, että kontekstuaalisesta näkökulmasta katsottuna.


Elokuva koostuu kolmesta luvusta, joilla kaikilla on suhteellisen selkeä rooli kokonaiskuvassa. Johdannon aikana olemme niin sanotussa nykyhetkessä, jolloin Oscar Isaacin esittämä henkihieverissä pyristelevä Victor pelastetaan tanskalaisen laivamiehistön toimesta. Pian paikalle ilmestyy pysäyttämättömältä tuntuva massiivinen humanoidisia piirteitä omaava olento, joka riepottelee osan miehistöstä heinän lailla edestään. Tanskalaiset onnistuvat sen pysäyttämään, mutta vain hetkeksi.

Hetkellisen rauhan aikana Lars Mikkelsenin esittämä kapteeni Anderson istuttaa Victorin huoneeseensa ja kuulee tältä mitä eriskummallisen tarinan, johon kyseinen olento vahvasti liittyy. Toinen luku lähtee puimaan läpi Victorin haastavaa lapsuutta, joka muovasi hänestä lopulta poikkeuksellisen tiedemiehen. Pääsemme loistavasti käsiksi tämän menneisyyteen ja niihin tekijöihin, jotka johtivat turmion tielle. Viimeinen luku taas käsittelee olennon näkökulmaa tapahtumiin.


On hienoa nähdä, kuinka elokuva syventyy tarinaan niin moitteettomasti. Vaikka se ottaakin todella perusteellisen lähestymistavan esillepanoonsa ja tahditus tuntuukin ehkä joillekin katsojille haastavalta vastaanotettavalta, tempaa teos vangitsevasti ja mukaansatempaavasti mukaansa. Massiivisen egon omaava Victor on lapsuudessa saadun kohtelunsa ja traumojensa myötä ajautunut opiskelemaan lääketieteen mahdollisuuksia ja rajoja, jotka voisivat onnistuessaan mullistaa koko ihmiskunnan.

Valitettavasti näitä luonnottomina ja epämoraalisina pidettyjä ideoita ei oteta kovin hyvin vastaan, minkä vuoksi mies päättääkin työskennellä yksin. Christoph Waltzin esittämä rikas asevalmistaja Henrich Harlander näkee ideoissa kuitenkin potentiaalia ja rahoittaa miehen tutkimustyön kokonaisuudessaan. Miehellä on kuitenkin itsekkäämpi taka-ajatus toimissaan taustalla. On kiehtovaa nähdä, kuinka ohjaaja del Toro kääntää tutulta vaikuttavan konseptin omaan muotoonsa elokuvan edetessä.


Vaikka hänelle tyypillinen ''ihminen on se oikea hirviö'' -metafora onkin teoksessa vahvasti läsnä, tuntuu se istuvan tarinaan loistavasti asiayhteydessään. Temaattisesti se käsittelee myös vahvasti ideaa siitä, kuinka oma kasvatus ja saatu kohtelu saattaa peilautua jälkikasvuun. Tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna elokuva nojaa vahvasti esillepanoonsa korostaen maailmansa autenttista eloon herättämistä. Traaginen satu herääkin upeasti eloon del Toron kädestä, kuten tapana on aina ollutkin.

Vaikka elokuva tarjoaakin ohjaajalle tyypillisiä fantasiaelementtejä kestonsa aikana, tuntuvat miljööt juurtuvan väkevästi realistiseen maailmaan tehden siitä todella uskottavan vastaanotettavan. Visuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on komea kaikessa karuudessaankin. Kuvaus miellyttää silmää, vaikka kovin suuriin ratkaisuihin se ei nojaakaan muuten kuin luonteensa puolesta. Efektityöskentely on elokuvassa pääosin upeaa seurattavaa.


Ei ainoastaan, että tietokoneella kyhätyt kokonaisuudet pitävät illuusion pätevästi yllä, mutta käytännön efektit lyövät luun täysin kurkkuun groteskilla realistisuudellaan. Elokuva osaa olla myös paikoitellen todella raaka, mikä vain korostaa konseptin eläimellisen primitiivistä luonnetta. Alexandre Desplatin sävellykset istuvat elokuvaan erinomaisesti ja tarjoavat tunnelmallista lisäarvoa kohtaukseen kuin kohtaukseen. Audiovisuaalisesti se onkin omaperäinen elämys, jota muistelee varmasti lämmöllä.

Frankenstein on traaginen satu, joka vakuuttaa del Toron ohjauksessa. Ei ainoastaan, että se tarjoaa loistavan tarinan katsojan vastaanotettavaksi, mutta se saa konseptista poikkeuksellisen paljon syvyyttä irti kestonsa aikana. Teknisesti se miellyttää aisteja monin tavoin, sekä lumoaa karulla ja raa'alla kauneudellaan. Roolisuoritukset ovat erinomaisia ympäri pöydän, minkä vuoksi on vaikea nostaa valokeilaan yhtä tiettyä näyttelijää. Jos sellainen täytyisi esille nostaa, niin kallistuisin Jacob Elordin esittämään sympaattiseen olentoon.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 8.11.2025
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit