Ohjaus: Ryan Coogler
Pääosissa: Michael B. Jordan, Hailee Steinfeld
Miles Caton, George Guy, Jack O'Connell, Wunmi Mosaku
Jayme Lawson, Omar Benson Miller, Delroy Lindo
Genre: Kauhu, Jännitys, Draama
Kesto: 2 tuntia 17 minuuttia
''You keep dancing with the devil... one day he's gonna follow you home.''
Sinners on vuonna 2025 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Ryan Coogler. Todella menestyksekkäistä Creed- ja Black Panther- elokuvistaan tuttu ohjaaja lähti suunnittelemaan uutta elokuvaansa ajoittamalla sen tapahtumat Jim Crow -lakien aikaan, jolloin rotuerottelua ylläpitäneitä lakeja yritettiin pitää väkisin yllä Yhdysvaltain etelävaltioissa. Kyseessä olisi lajityyppejä sekoittava teos, jonka pääpaino nojaisi kuitenkin kauhuun, sekä draamaan.
Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat kieltämättä poikkeuksellisen korkeat. Ei välttämättä sen takia, että Coogler olisi siitä ohjausvastuussa, vaan pikemminkin itse konseptin ja markkinointimateriaalin takia, jotka vain vahvistivat luottavaista tunnettani entisestään. Ensimmäisellä katselukerralla elokuva pisti sen verran sanattomaksi, etten saanut siitä minkään sortin tekstiä aikaiseksi. Uusintakatselulla päämääräni oli kuitenkin muuttaa tämä vääryys. Onnistuuko Sinners toistamaan temppunsa uudemman kerran?
Vuonna 1932 mississippiläisessä Clarksdalen kaupungissa identtiset kaksoset ja ensimmäisen maailmansodan veteraanit Elijah ja Elias, eli Smoke ja Stack, palaavat takaisin kotiin työskenneltyään seitsemän vuoden ajan chicagolaisessa mafiassa. Gangstereilta varastetuilla rahoilla miehet päättävät ostaa maanomistaja Hogwoodilta puuteollisuusrakennuksen perustaakseen blues-musiikkia soittavan kapakan paikalliselle mustalle yhteisölle.
Kaksoset värväävät kitaristiserkkunsa Sammien ja pianisti Delta Slimin avausillan esiintyjiksi. Heidän lisäkseen he palkkaavat myös paikallisen kiinalaisen kauppiaspariskunnan Grace ja Bo Chowin vastaamaan ruoka- ja juomakuormista, kenttätyöläisen Cornbreadin ovimieheksi, sekä Smoken vaimon Annien vastaamaan sapuskasta. Ilta tuntuu etenevän varsin mallikkaasti siihen asti, kunnes tuntemattomat valkoihoiset vieraat tulevat pyytämään sisäänpääsyä juhlintoihin.
Aloitetaan siitä, että Sinners on saanut valtavasti huomiota osakseen katsojien keskuudessa saatuaan odotetun ensi-iltansa. Elokuva nousi teatterikierroksensa jälkeen kaikkien aikojen yhdenneksitoista menestyksekkäimmäksi kauhuelokuvaksi. Vastaanoton puolesta se vakuutti lähes jokaisen kriitikon, sekä suurimman osan tavallisista kaduntallaajista, mikä oli harvinaista, sillä useimmiten nämä kaksi osapuolta eivät tunnu millään löytävän yhteistä säveltä keskenään.
Miten elokuva sitten toimi käytännössä? Sitä on kieltämättä vaikea pukea sanoiksi, mutta yritän parhaani. Elokuva alustaa asetelmansa hyppäämällä lyhyesti tarinan jälkeisiin tunnelmiin, jossa yksi hahmoista on saanut kokea todellista kauhua. Vaikka konteksti onkin mysteerin peitossa, pystymme vain kuvittelemaan kyseisen silmäparin näkemän hävityksen. Tämän jälkeen varsinainen tarina alkaa saamaan alustavia askeliaan kohdilleen. Esittelykierros nostaa tärkeimmät käsiteltävät hahmot eturiviin.
Michael B. Jordanin esittämät Smoke ja Stack ovat palanneet Clarksdalen kaupunkiin hieman kyseenalaisissa olosuhteissa lähdettyään isojen poikien maailmaan tavoittelemaan suuruutta. Elokuvan aikana saammekin paljon osviittaa siitä, minkälainen suhtautuminen asukkailla on heitä kohtaan. Vaikka jännitettä tuntuukin olevan ilmassa, tuntuvat he pitävän toistensa puoliaan tilanteessa kuin tilanteessa, mikä vain korostaa paikallista yhteisöllisyyttä ja sen merkitystä kullekin osapuolelle.
Heillä on suunnitelmana pystyttää paikallisille uusi huvittelupaikka, baari, jossa he voisivat unohtaa arjen kauhut, sekä rentoutua toistensa kanssa tanssien ja musiikista nauttien. Tarinallisesti elokuva yllättää mukaansatempaavuudellaan ja moniulotteisuudellaan. Jokaisen yksityiskohdan takana tuntuu olevan oma tarinansa kerrottavana, mikä vain syventää konseptia kohtaus kohtaukselta. Pääsemme erinomaisesti käsiteltäviin hahmoihin käsiksi ja saamme myös hyvän kuvan heidän motiiveistaan.
Elokuvan ensimmäinen puolikas keskittyy päävaltaisesti tarinansa alustamiseen ja muovaamiseen. Kärsivällinen kerronta pitää huolen siitä, että katsoja pystyy investoitumaan näytöllä tapahtuvaan ongelmitta jättämättä samalla yhtäkään kiveä kääntämättä. Toinen puolisko onkin sitten se, missä elokuva saa todella makoisan lisämausteen. Vaikka perimmäinen käänne ei olekaan enää mysteeri alkupuolella nähdyn kohtauksen vuoksi, odotamme sen tapahtumista kuin kuuta nousevaa konsanaan.
Sinners ottaa todella vahvoja inspiraatioita Hämärästä aamunkoittoon -elokuvasta, sekä konseptuaalisesti, että rakenteellisesti mietittynä, vaikka ne eroavatkin toisistaan kontekstiltaan todella paljon. Ei ainoastaan, että verenhimoiset vampyyrit ovat sekoittamassa pakkaa, etenkin jälkimmäisellä puoliskolla, mutta tilanteen muutos muistuttaa monella tapaa edellä mainittua tuotosta. Ainoa vain, että pöytä on käännetty täysin päälaelleen, eli vampyyrit ovat vaanimassa ulkopuolella, eivätkä sisällä.
Tässä esimerkissä elokuva alleviivaa painavasti blues-musiikin merkitystä Clarksdalen kaupungin mustaihoiselle yhteisölle. Vaikka painoarvo nojaakin siinä yhteen suuntaan, voi sen realisoida myös yleisellä tasolla minkä tahansa muunkin musiikkilajityypin ja aikakauden edustajasta. Mitä musiikki on perimmiltään? Minkälaisia tunteita se herättää meissä? Miksi se yhdistää ihmisiä niin vaivattomasti? Elokuvassa onkin yksi uskomaton kohtaus siihen liittyen, mikä jää mielen perukoille kummittelemaan.
Siitä etenemmekin sitten Ludwig Göranssonin sävellyksiin, jotka ovat erinomaisia kaiken kaikkiaan. Ei ainoastaan, että niiden aikana aikaa viedään soittimien avulla ikään kuin eteenpäin, mutta näitä eri aikakausia muovaillaan yhteen poikkeuksellisen lumoavalla tavalla. Ne herättävät valkokankaan tapahtumat väkevästi eloon. Visuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on kieltämättä komeaa katsottavaa. Kuvaus on mieleenpainuvaa ja värimaailmaa käytetään hyväksi erinomaisesti.
Visuaaliset efektitkin vakuuttavat molemmin puolin, sekä tietokonepainotteisen, että käytännön ratkaisujen tapauksessa. Näyttelijöiden roolityöt ovat upeita ympäri pöydän, eikä tarinan aikana tule yhtään hetkeä vastaan, jolloin illuusio rikkoutuisi ainakaan esittäjän toimesta. Debyyttiään tekevä Miles Caton ja kahta hahmoa esittävä Michael B. Jordan nousevat kuitenkin korkeimmalle jalustalle. Temaattisesti elokuva käsittelee painavia aiheita esimerkiksi rotuerotteluun ja sen aiheuttamaan yhteisöllisen traumaan liittyen.
Sinners on elokuvaelämys, jota ei ihan kovin helposti pysty unohtamaan. Vaikka se ei välttämättä kaikkien kauraa olisikaan, ansaitsee se ehdottomasti jokaisen silmäparin huomion vähintäänkin toteutuksensa puolesta, joka muovaa tutuista ratkaisuista ja ideoista jotain poikkeuksellisen uniikkia, sekä monumentaalista vastaanotettavaa. Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva on täydellisyyttä hipova, tarinallisesti todella vaikuttava ja tunnelmallisesti miellyttävän monipuolinen kokonaisuus, jonka ohimenoa ei meinaa edes huomata.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 31.10.2025
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti