The Tragedy of Macbeth (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Joel Coen

Pääosissa: Denzel Washington, Frances McDormand, Alex Hassell,

Bertie Carvel, Brendan Gleeson, Corey Hawkins, Harry Melling,

Miles Anderson, Matt Helm, Kathryn Hunter, Moses Ingram
Genre: Draama, Historia, Jännitys

Kesto: 1 tunti 45 minuuttia

Tuossa ihan hiljattain selailin eri striimauspalveluita läpi kiinnostavien nimikkeiden toivossa ja tähtäimeni osuikin yllättäen A24-tuotantoyhtiön ja Apple TV+ -striimauspalvelun yhteistyössä tehtyyn alkuperäiselokuvaan nimeltään The Tragedy of Macbeth. Jo ryytymiseen asti lukuisiksi liikkuviksi kuviksi sovitettu William Shakespearen Macbeth-näytelmä saa jälleen kerran uuden käsittelyn yhdysvaltalaisen Joel Coenin kädestä, joka yrittää ensimmäistä kertaa vastata koko projektista vailla Ethan-veljensä tukea. On siis kiehtovaa nähdä onnistuuko veljistä vanhempi selviytymään omasta projektistaan vai kumpuaako veljesten menestys heidän välisestä yhteistyöstä?

Taiston temmellyksestä voitokkaana selvinnyt Macbeth tapaa lähtiessään rintamalta kolme noitaa, jotka ennustavat hänen nousevan pian Skotlannin kuninkaaksi. Innostuneena mies lähtee kotimatkalle vastaanottamaan luvattua virkaansa, mutta paikan päällä hän kuitenkin huomaa, ettei paikka olekaan räätälöity alustavasti häntä varten. Miehen on itse toimittava kylmäverisesti päästäkseen lähellekään ennutusta, mikä ajaa hänet hyvin ailahteleville teille, jossa valtapeli, verenvuodatus ja inho kukoistavat täsmällisyydellään. Ajavatko noidat Macbethin oman turmionsa äärelle vai oliko heidän lupailevissa sanoissa jotain perääkin?

Olen aina rakastanut A24-tuotantoyhtiön julkaisemia elokuvia ja katsonut niitä mielelläni lisää uusien mahdollisuuksien ilmaantuessa eteeni. Kyseinen yhtiö on kuitenkin siitä uniikki tapaus, että se tuo suurille kankaille hyvin omaperäisen ja epätavallisen näkökulman elokuvien tekoon. A24-elokuvat ovat yleensä hyvin henkilökohtaisia, intiimejä, ''helposti lähestyttäviä'' ja omaperäisiä projekteja konsepteiltaan. Ne tuntuvat myös hyvin aidoilta ja syvällisiltä kokemuksilta, jotka pitävät huolen siitä, ettei katsoja jää tyhjin käsin katsastuksen jälkeen. Ne jättävätkin aina jälkeenpäin jotain mietittävää ja pohdiskeltavaa.

Ilosanoman vastaanottajina saamme, kun vangitsevan tarinan omin silmin todistamme edessämme avartuvan. Tällaisella tavalla The Tragedy of Macbeth -elokuva lähestyy ikonista alkuperäismateriaaliaan ja hyvin runolliselta se perimmiltään tuntuukin. Tutulta se monelle saaattaa päällepäin vaikuttaaa, sillä materiaalia itsessään on sovitettu elokuvan muotoon jo lukuisia kertoja aiemmin. Itselleni tarina ei kovin tuttu entuudestaan ole, vaikka alkuasetelmasta olinkin tietoinen jo ennakkoon. On siis kiehtovaa nähdä tietämättömän näkökulmasta katsottuna, mihin suuntaan ohjaaja Joel Coen lähtisi eskaloimaan tarinaansa.

The Tragedy of Macbeth on hyvin erikoislaatuinen elokuva ja meinaan sitä ihan positiivisella tavalla. Vaikka tarinankerronta itsessään saattaakin monia katsojia vieraannuttaa poispäin uurastavan ja epätavanomaisen luonteensa vuoksi, itselleni se tuntui uppoavan kuin luonnostaan konsanaan. Kauniisti eteenpäin runoileva kokonaisuus alkaa ruokkimaan katsojan mielikuvitusta, jonka sisällä luomme ympäröivän maailman ja täytämme sen mustavalkoisuuden omilla väreillämme. Fantastisia ja yliluonnollisia piirteitä sisältävä materiaali tempaa katsojan vangitsevasti mukaansa satumaisuudellaan.

Se tunne, jos mikä, tuntuu ohjaajalta taittuvan poikkeuksellisen taidokkaasti näytön toiselle puolelle. Vaikka vanhanaikainen ja epätavanomainen toteutustapa nojaakin vahvasti katsojan heittäytymiskykyyn, onnistuu elokuva upealla tavalla kuvittamaan tämän värittömältä päällepäin vaikuttavan maailman mitä upeimmilla piirteillä. Teknisestä näkökulmasta katsottuna teos onkin erinomainen. Ei ainoastaan, että sen visuaalinen ilme on taianomaista seurattavaa, mutta ohjaajan ratkaisut vaikuttavat hyvin harkituilta ja yllättävän oivilta perimmiltään.

Tunnelmallisesti elokuva yllättää omaperäisyydellään. Paisuva mysteeri ja jatkuva pahaenteisyys valtaa katsojan kitaansa kuin metsästäjä saaliinsa konsanaan. Tarina tempaa vaikuttavasti mukaansa ensimetreiltään asti, joka onnistuu samalla luomaan hyvin epätavanomaisen maailman ympärilleen katsojan ihmeteltäväksi. Ohjaajan laatima käsikirjoitus on erityislaatuinen kaiken kaikkiaan. Seuraamme elokuvassa, kuinka nämä hienostuneet hahmot pyrkivät selviämään vaativista henkisistä koettelemuksistaan täyttääkseen oman elämäntehtävänsä ja -tarkoituksensa. Runoillen ja sanaleikein avulla he astelevat eteenpäin kertoakseen oman osansa tarinassa.

 

Joel Coen ottaakin hyvin satumaisen ja kuvailevan tyylin tarinankerronnalleen ja se välittyykin vaikuttavasti näytön toiselle puolelle katsojan vastaanotettavaksi. Eriskummallinen dialogi ja harkitut kuvailevat sanat täyttävät kohtaukset tarvittavalla syvyydellä, jotka yhdessä pitävät näytelmälle tavanomaisen tunnelman efektiivisesti pystyssä pitkin elokuvaa. Shakespearen näytelmä herää näyttävästi eloon, mutta ajoittain se myös tuntuu ontuvan materiaalinsa puolesta. Vaikka elokuva onkin poikkeuksellisen laadukas kokonaisuus muuten, se tuntuu ajoittain polkevan ikävästi paikoillaan, mikä saattaa näyttää katsojasta siltä, että se kulkisi ikään kuin tyhjäkäynnillä konsanaan.

Roolisuoritukset ajavat mainiosti asiansa ympäri pöydän, vaikka suurimman valokeilan nappaakin noitia esittävä Kathryn Hunter. En rehellisesti ole koskaan nähnyt vakuuttavampaa suoritusta noidan roolissa kuin tässä elokuvassa, mikä on kyllä paljon sanottu, mutta ei todellakaan kaukaa haettu ajatus. Nainen ei ainoastaan tee esittämistä hahmoistaan oikeasti pelottavia ja riipaisevan pahaenteisiä, mutta hän tuntuu ymmärtävän tasan tarkkaan, mitä kyseisiltä hahmoilta vaaditaan tämän sortin elokuvassa. En ihmettelisi yhtään, jos hän onnistuisi itselleen nappaamaan muutaman pystinkin mennessään tulevan palkintogaalakierroksen aikana.

The Tragedy of Macbeth on hyvin kiehtova elokuva, joka vangitsee katsojan mukaansa painostavan maailmansa keskelle ja pitää tästä tiukan otteen lähes koko kestonsa ajan. Valtapeliä, satua ja mysteeriä tarjoava teos ei välttämättä jokaisen makua suosi, mutta siitä huolimatta tarjoaa varmasti jokaiselle katsojalleen jotain ihailtavaa. Elokuva osaa olla painostavan intiimi, satumaisen vangitseva ja poikkeuksellisen omaperäinen kokemus, vaikka se kertookin perimmiltään jo puhkikulutetun tarinan uudemman kerran.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 18.1.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com