Men (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: Alex Garland

Pääosissa: Jessie Buckley, Rory Kinnear, Paapa Essiedu,

Gayle Rankin, Sarah Twomey, Zak Rothera- Oxley
Genre: Kauhu, Jännitys

Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

Men on vuonna 2022 ensi-iltansa saanut kauhupainoitteinen jännityselokuva, jonka ohjauksesta vastaa hyvin omaperäinen brittiläinen elokuvaohjaaja Alex Garland. Herran filmografia puhuu kyllä vaikuttavasti puolestaan etenkin kun puhutaan ennakko-odotuksista odotuksista. Kiehtovien scifipainoitteisten Ex Machina- ja Annihilation -elokuvien jälkeen ohjaaja päätti ottaa astetta maanläheisemmän ja ajankohtaisemman aiheen, joka on ollut ihmisten huulilla jo miltei vuosikymmenen ajan. Onnistuuko Garland jatkamaan lennokasta voitonkulkuaan?

Harper Marlowe päättää viettää lomansa omissa oloissaan Cotson-nimisessä pikkukaupungissa, jossa hän on onnistunut vuokraamaan itselleen hienon omakotitalon rauhalliselta paikalta. Miehensä itsemurhaa prosessoiva nainen lähtee tutustumaan viereiseen luontopolkuun, jonka siimeksessä hän törmää pahaenteiseen näkyyn - häntä vaanivaan mieshenkilöön. Traumaattinen menneisyys ajaa Harperin miltein hulluuden porteille, kun hän yrittää selvittää päänsä todelliseksi selviytymistaisteluksi muuttuneen loman aikana.

Olen aina rakastanut A24-tuotantoyhtiön julkaisemia elokuvia ja katsonut niitä mielelläni lisää uusien mahdollisuuksien ilmaantuessa eteeni. Kyseinen yhtiö on kuitenkin siitä uniikki tapaus, että se tuo suurille kankaille hyvin omaperäisen ja epätavallisen näkökulman elokuvien tekoon. A24-elokuvat ovat yleensä hyvin henkilökohtaisia, intiimejä, ''helposti lähestyttäviä'' ja omaperäisiä projekteja konsepteiltaan. Ne tuntuvat myös hyvin aidoilta ja syvällisiltä kokemuksilta, jotka pitävät huolen siitä, ettei katsoja jää tyhjin käsin katsastuksen jälkeen. Ne jättävätkin aina jälkeenpäin jotain mietittävää ja pohdiskeltavaa.

Men on hyvin erikoinen elokuva monestakin näkökulmasta katsottuna. Ottaen huomioon, että lähdin katsomaan sitä pienellä varauksella painavan kontekstinsa vuoksi, onnistui se lopulta yllättämään varteenotettavuudellaan ja muovautuvaisuudellaan. Pelkäsin alunperin sitä, että se sortuisi liialliseen saarnaamiseen, mutta lopputulos olikin varsin kiehtova ja monipuolinen kaiken kaikkiaan. Seuraamme tarinassa Jessie Buckleyn esittämää Harperia, joka joutuu todelliseen limboon käsitellessään miehensä äkillistä kuolemaa.

Pakoon luonnon rauhaan lähtenyt nainen kuitenkin huomaa pian, että tapahtuma riepottelee häntä edelleenkin rajusti puolelta toiselle ja ajaa hänet lopulta todistamaan mitä iljettävimpiä ja painostavimpia yllätyksiä edessään. Kummittelevat traumat käyvät aggressiivisemmiksi ja ympärillä vellova maailma tuntuu antautuvan surrealismille, minkä vuoksi Harperin on vaikea erottaa todellisuus poukkoilevasta mielikuvituksesta. Tapahtuuko kaikki kuitenkin hänen omassa päässään vai onko Cotsonin kaupunki vain pullollaan erikoislaatuisia tapahtumia?

 

On kiehtovaa huomata, millä tavalla ohjaaja Alex Garland käsittelee vaativaa aihetta. Vaikka lähestymistapa siihen onkin kaikessa erikoisuudessaan poikkeuksellisen kirjaimellinen, on siitä irroitettavissa monia haarautuvia ideoita ja teemoja, jotka pistävät katsojan kyseenalaistamaan kaikkea näytöllä tapahtuvaa. Toksisia ihmissuhteita ja niiden vaativia psykologisia seuraamuksia käsitellään kuitenkin hyvin omistautuneella otteella alusta loppuun asti, minkä vuoksi elokuva saattaa olla joillekin katsojille liiankin intensiivinen vastaanotettavaksi.

Garland leipoo tuotoksestaan hyvin intiimin ja hypnotisoivan kokemuksen, joka leikittelee katsojan tunteilla vakuuttavasti pitkin kestoaan. Elokuvan ensimmäiset kaksi kolmannesta nojaavat vahvasti konseptin mysteerisyyteen ja ihmispsykologian monimuotoisuuteen, kun taas viimeinen kolmannes ampuu sarjatulta kirjaimellisilla teologisilla käsitteillä ja vastakkainasetteluilla, jotka varmasti herättävät katsojissa mielipiteitä puolin jos toisin. Liikaa en halua elokuvasta paljastaa, sillä se on oma kiehtova kokemuksensa yllätyksiensä kanssa, mutta sen voin sanoa, että jäin positiivisesti yllätetyksi.

Rakenteellisesti elokuva on hitaasti eteenpäin mateleva hengellinen kokonaisuus, joka tuntuu enemmän puhuttelevan spirituaalisella tasolla, kuin yksityiskohtaisella. Vaikka toteutus onkin ajoittain kirjaimellinen ja tulkinnalliset seikat avattu kuin lapsen ymmärrykselle konsanaan, on tuotos kiehtovan monipuolinen ja -ulotteinen kaiken kaikkiaan, josta jokainen katsoja voi saada jotain irti. Tunnelmallisesti elokuva erottuu puolekseen. Ei ainoastaan, että vastakkainasettelun vaativa luonne luo tukevan pohjan muulle materiaalille, mutta se nostattaa elokuvan painostavuutta ja intensiivisyyttä entisestään.

Ottaen huomioon, että konsepti on varsin pienimuotoinen ja intiimi kupla itsessäänkin, on pakko mainita, kuinka turvattomaksi ja epätavanomaisen jännittyneeksi se sai minutkin paikoitellen tuntemaan. Musiikkia käytetään elokuvassa hyvin vähän, mutta se taas korostaakin sen merkittävyyttä ja vaikuttavuutta, kun sitä lopulta käytetään. Aavemainen melodia yllättää kutkuttavuudellaan ja etäisellä luonteellaan, joka ikään kuin varoittaa katsojaa piilossa vaanivasta vaarasta. Visuaalinen ilme on A24-studiolle tavanomaiseen tapaan miellyttävää seurattavaa. Tässäkin elokuvassa on monta hetkeä, jotka voisi ikuistaa maalauksella, mikä kertoo kaiken tarpeellisen sen visuaalisesta esillepanon laadukkuudesta.

 

Men on kaikessa erikoisuudessaankin varsin mielenkiintoinen elokuva vastaanotettavaksi. Vaikka päällepäin katsottuna se saattaakin vaikuttaa suoraviivaiselta saarnalta, tuntuu konteksti pitävän sisällään paljon muutakin kerrottavaa. Vaikka elokuva lähteekin hieman lapasesta loppua kohden, on siitä otettavissa paljon positiivisia piirteitä, joita ei useasti liikkuvissa kuvissa näe. Täytyy myös ottaa Rory Kinnear tapetille, joka taituroi monen monta roolia elokuvassa ja kaikki omalaatuisilla tavoilla. Vaikka mielestäni Ex Machina ja Annihilation ovatkin vahvempia kokonaisuuksia, jatkaa Alex Garland edelleenkin lupaavalla tiellä urallaan. Onkin kiehtovaa nähdä, mitä mies keksii seuraavaksi projektikseen.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 27.5.2022

Lähteet: kansikuva www.filmikamari.fi, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com