Ant-Man and the Wasp: Quantumania (2023) - arvostelu

 

Ohjaus: Peyton Reed

Pääosissa: Paul Rudd, Evangeline Lilly, Jonathan Majors,

Michael Douglas, Michelle Pfeiffer, Kathryn Newton, David Dastmalchian,

William Jackson Harper, Katy O'Brian, Bill Murray
Genre: Toiminta, Seikkailu, Komedia

Kesto: 2 tuntia 5 minuuttia

Seuraavana pysäkkinä Marvel Cinematic Universe -elokuvasarjassa toimii järjestykseltään kolmaskymmenesensimmäinen elokuva nimeltään Ant-Man and the Wasp: Quantumania, joka toimii Ant-Man -trilogian sulkevana osana. Ant-Man and the Wasp: Quantumania on viidennen vaiheen ensimmäinen elokuva, jonka ohjauksesta vastaa edellisetkin osat ohjannut yhdysvaltalainen Peyton Reed. Menestyksekkään ensimmäisen ja asiansa ajavan toisen osan jälkeen Reed totesi, että Muurahaismiehen ja Ampiaisen seikkailut ovat vasta alkamaisillaan.

Potentiaalista trilogian päättävää osaa alettiin työstämään suunnitelmien merkeissä heti ensimmäisen jatko-osan jälkeen Marvel Studiosilla. Suunnitelmien muuttuessa ja muovautuessa Muurahaismiehen asema elokuvasarjassa alkaisi nousemaan astetta merkittävämmäksi kolmannen osan keskittyessä uuteen massiiviseen uhkaan, joka tulisi vaikuttamaan koko elokuvauniversumiin tavalla tai toisella. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat kuitenkin maltilliset, sillä edeltävä osa tuntui jo kadottavan sitä potkua, jota kaipasin emotionaalisella tasolla kolmanteen osaan tultaessa. Onnistuuko Ant-Man and the Wasp: Quantumania kääntämään pääni tulevaisuuden kannalta vai alkaako pakka toden teolla horjumaan?

Scott Lang, hänen tyttärensä Cassie, Hope van Dyne, sekä tämän vanhemmat Hank Pym ja Janet van Dyne elävät vihdoin rauhallista ja kontrolloitua elämää sovussa keskenään. Thanoksen pahamaineisen napsautuksen jälkeen Cassie käytti pitkät viisi vuotta läpikäyden vaarinsa salaisia päiväkirjoja, jotka pitivät sisällään kaikenlaista tietoa kvanttifysiikasta ja sitä ympäröivästä kiehtovasta maailmasta. Kun maailma palasi ennalleen ja elämä normalisoitui, aloitti utelias tyttö työstämään laitetta, joka pystyisi piirtämään kvanttimaailman hänen eteensä menemättä koskaan itse paikan päälle.

Kunnianhimoiset Hank ja Hope päättivät auttaa tyttöä rakentamaan kyseisen laitteen salassa muilta, kunnes asia nousi vihdoin pintaan. Kolmikko päättää näyttää luomuksensa, mutta huomaakin pian, että se osoittautuu suureksi virheeksi. Laite imaisee koko perheen sisäänsä ja kutistaa heidät kaikki subatomisiksi partikkeleiksi keskelle massiivista maailmaa, joka on täynnä yllätyksiä. Tutkiessaan kvanttimaailmaa he törmäävät moniulotteiseen yhteiskuntaan, joka elää pelossa brutaalin sortamisen keskellä. Kaikkien huulilla kummitteleva nimi, Kang Valloittaja, on syy tähän sekasortoon. Kuka hän on miehiään?

Ant-Man and the Wasp: Quantumania on elokuva, joka kuulostaa paperilla hyvin mahtipontiselta ja käänteentekevältä tapaukselta. Sitä se myös onkin. Ottaen huomioon, että Marvel Cinematic Universe on alkanut toden teolla kääntymään kohti multiversumia taittavia kosmisia seikkailuja ja tarinoita, nojaa tämä elokuva erinomaisesti juurikin siihen suuntaan. Tuotos on laadullisesti niin sanotusti voimistuva tapaus, joka paranee koko ajan edetessään. Ensimmäinen kolmannes hakee itseään jonkin verran, minkä vuoksi katsojana nousee pieni pelko siitä, että onkohan tämä sittenkään niin hyvä alkuunkaan. Toinen kolmannes liittää odotetun antagonistin mukaan ja horjuuttaa koko asetelmaa nostaen panoksia pilvien suuntaan.

Viimeinen kolmannes sitten tekee kaikkensa sen eteen, että elokuva tarjoaa katsojalleen todellista toimintaviihdettä koko rahan edestä. Vaikka matka onkin pitkä ja koukeroinen, vie tie lopulta miellyttäviin paljastuksiin ja spektaakkelimaisiin eeppisyyksiin, jotka pitävät sisällään sitä kauan kaivattua potkua. Tarinallisesti elokuva pyrkii hyppäämään mahdollisimman nopeasti keskelle fantasiapainoitteista maailmaa, joka muistuttaa kovasti ''tähtien seassa käytäviä sotia''. Miljööt ovat näyttäviä ja luonteeltaan hyvin erikoislaatuisia, mikä tekee elokuvasta vakuuttavasti joukosta erottuvan. Hahmot läpikäyvät vaikeita esteitä ja dilemmoja, joilla nostetaan emotionaalista latausta väkevästi koholle.

Jonathan Majorsin esittämä Kang Valloittaja on antagonisti, joka on tullut jäädäkseen. Saimme hänestä pieniä vilkaisuja aiemmin kyseisessä universumissa, mutta en ajatellut kuitenkaan hetkeäkään, että hän on tämän kaliiperin vaikuttaja käytännössä. Ottaen huomioon, että mies on vasta ottamassa alkutaipalettaan elokuvasarjassa, olemme katsojina vakuuttuneita siitä, että hahmo tulee vielä aiheuttamaan särkyneitä sydämiä ja järkytystä ympäri maailmaa. Kang on loistavasti rakennettu hahmo, jonka sisältä uhkuu kyynistä vihaa ja silmitöntä periksiantamattomuutta. Moraaliset kysymykset eivät häntä koske, mikä tuo oman lisänsä jo valmiiksi kytevään uhkaan.

Onkin kiehtovaa nähdä, mihin suuntaan häntä ruvetaan viemään tarinallisesta näkökulmasta katsottuna, sillä mahdollisuudet ovat miltei rajattomat näillä näkymin. Paul Ruddin esittämä Scott joutuu todella tiukkaan paikkaan suojelemaan rakkaimpiaan. Tuntematon ympäristö ja sen asukit aiheuttavat jo itsessäänkin selkäpiitä karmivia tunteita miehessä. Hänellä on kuitenkin tehtävä, johon toivottavasti jokaikinen isä-hahmo pystyy samaistumaan. Cassie toimii taas samaistuttavana osapuolena nuoremmille katsojille, jotka näkevät maailman uteliain ja hohtavin silmin. Elokuva nojaakin vahvasti perheteemoihin, jotka eroten edeltävästä osasta vihdoin tuovat sitä kaivattua tunnetta peliin.

Tunnelmallisesti elokuva on outo tapaus. Jo ensimmäisen jatko-osan ylidramatisointi tuntui päälleliimatulta, mutta tällä kertaa ohjaaja päättää uppoutua konseptiin vieläkin astetta vakavammin. Yllättäen kyllä, tämä ratkaisu poikii kultaa, sillä elokuva toimii parhaimmillaan synkistelevänä painekattilana, joka vain odottaa kärsivällisesti räjähtämistään. Komediaakin on ripoteltu pitkin elokuvaa, joka toimii asiansa ajavasti - lukuunottamatta hieman erikoiselta tuntuvaa alkua ja sen jälkeistä rujoa tunnelmallista muutosta. Teknisesti teos paranee myös edetessään. Visuaaliset efektit vaikuttivat alkuun hieman ailahtelevilta, mutta loppua kohden kaikki näyttää onneksi vakuuttavalta.

 

Kanadalainen Christophe Beck vastaa elokuvassa jälleen kerran sävellyksistä, jotka istuvat upeasti elokuvan olemukseen. Mies tyylittelee eri genreillä ja sen kosminen tunnelma säkenöi nuottien välistä. Ant-Man and the Wasp: Quantumania on positiivinen yllättäjä, joka onnistuu kuin onnistuukin alustamaan Marvel Cinematic Universe -elokuvasarjan seuraavan megalomaanisen vastakkainasettelun. Ei ainoastaan, että se kertoo tarinansa vauhdikkaalla ja mukaansatempaavalla tavalla, mutta elokuva tuntuu vihdoin merkitykselliseltä kokonaiskuvassa, mikä on kieltämättä puuttunut viimeaikaisista tuotoksista.

 

Jos neljäs vaihe jätti imelän jälkimaun suuhun, niin viides lähtee käyntiin asiansa ajavalla tavalla. Täysosuma se ei kuitenkaan missään nimessä ole, sillä muutamat yksittäiset ratkaisut jäävät hieman mielen päälle roikkumaan. Elokuva ei tule myöskään kaikkia miellyttämään, sillä se on hyvin erilainen luonteeltaan kuin monet muut aiemmin ilmestyneett tuotokset - mukaanlukien Ant-Man-elokuvat. Tämän myötä odotan tulevaa kohonneella mielenkiinnolla. Vaikka onkin aikaista sanoa vielä tässä vaiheessa, voi ailahteleva välikausi olla vihdoin historiaa suunnistaessamme kohti uusia kosmisia seikkailuja.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 14.2.2023

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com