Johnny & Clyde (2023) - arvostelu

 

Ohjaus: Tom DeNucci

Pääosissa: Avan Jogia, Ajani Russell, Megan Fox,

Tyson Ritter, Bai Ling, Vanessa Angel, Robert LaSardo,

Armen Garo, Sean Ringgold, Nick Principe

Genre: Toiminta, Rikos

Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

Johnny & Clyde on vuonna 2023 julkaisunsa saanut toimintapainotteinen rikoselokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Tom DeNucci. En tiennyt ennakkoon paljoakaan elokuvasta, mutta jokin siinä tuntui vetävän kuitenkin puoleensa. Törmäsin siihen yllättäen laajan uutisoinnin kautta, kun elokuvan markkinointimateriaali rupesi leviämään ympäri internetin rajatonta maailmaa. Onko Johnny & Clyde -elokuva mistään kotoisin?

Sarjamurhaajakaksikko Johnny ja Clyde ovat hullun rakastuneita toisiinsa, sekä päättymättömässä loukussa rikolliseen elämäntapaansa. Heidän kunnianhimoisena tavoitteenaan on ryöstää rikollispomona tunnetun Alanan menestyvän kasinon holvivarasto, jonka sisällä huhuillaan olevan yllin kyllin mammonaa. Valitettavasti rakastavaiset joutuvat varustautumaan kunnolla selvitäkseen, sillä vastassa ovat sekä tiukat turvatoimet, että vanhat vihamiehet.

Mistä sitä aloittaisikaan? Lähdetään vaikka alkuun paneutumaan tarinan syviin syövereihin. Seuraamme elokuvassa Avan Jogian esittämää Johnnyä ja Ajani Russellin esittämää Clydeä, jotka nauttivat elämästään elämäntaparikollisina. Matkusteleva pari aiheuttaa ympärillään jatkuvaa sekasortoa murhaten samalla melkein kaiken liikkuvan tieltään. He pääsevät yllättäen vihille jättipotista, joka sijaitsee eräänlaisessa tiukasti vartioidussa varastotilassa.

Varasto sisältää monen miljoonan dollarin edestä likaista rahaa, joka koostuu pääosin kasinon tuotoista ja merkitsemättömistä siirroista. Kasinon omistava psykopaatti, Megan Foxin esittämä Alana, taas on nainen, joka on tehnyt peruuttamattomia asioita menneisyydessään. Tämän vuoksi hänen isänsä on päättänyt rangaistukseksi siirtää tyttärensä Vegasin rikkauksista rikollisuutta kuhisevaan kaupunkiin hoitamaan itsenäisesti kasinon toimintaa.

Sanotaanko näin, etten odottanut elokuvalta ennakkoon mitään erikoista, sillä se vaikutti jo alkujaankin halvahkolta tuotannolta. Toivoin siltä kuitenkin inspiraatiota ja halukasta otetta viihdyttää katsojaa edes jollain osa-alueella. Onnistuiko se siinä? Nyt täytyy kyllä todeta, että niin pienin odotuksin kuin lähdinkin tätä elokuvaa katsomaan, niin toivoisin näin jälkikäteen, etten olisi koskaan sitä edes vahingossakaan laittanut päälle. Elokuva on rehellisesti aivan järkyttävä sontakasa.

Käsikirjoitus on kaikessa yksinkertaisuudessaankin onnistuttu repimään kappaleiksi jo ensimmäisen kolmanneksen aikana. Ottaen huomioon, että tarina on selkeästi inspiroitunut Syntyneet tappajiksi- ja Bonnie ja Clyde -elokuvista, on jopa yllättävää nähdä, että jo valmiilta tuntuvia asetelmia lähdetään saksimaan näinkin paljon päin mäntyjä. Vaikka elokuvassa onkin jonkin sortin punainen lanka punottuna - ainakin alkuun, eivät tekijät tunnu seuraavan sitä kovinkaan pitkälle.

Keskittyminen vaakkuu jatkuvasti pienempien tarinakaarien välillä, joita ei edes viedä mihinkään loppuun asti, minkä vuoksi ne tuntuvat turhauttavan tarpeettomilta. Elokuva muutenkin tuntuu koostuvan vain yksittäisistä kohtauksista ja tapahtumista, joita yritetään löyhästi ja väkisin yhdistää kokonaiskuvaan. Tarina ei ole kiinnostava, eikä viihdekään ole paikan päällä, minkä vuoksi katsojana sitä toivoisi jo lopputekstien rullaavan ensimmäisen puolituntisen jälkeen.

Elokuvan tarjoama maailma on ontto ja erikoisella tavalla dystooppinen. Vaikka siviilejä näytetäänkin aika ajoin vähissä määrin, tuntuu ympäristö vellovan vain käsiteltävien hahmojen vapaassa käytössä. Virkavallan puuttuminen ja sen tuomat ongelmat on sivuutettu täysin asetelmasta, minkä vuoksi jännitystäkään ei voi elokuvalta odottaa juuri missään muodossa. Se yrittää myös niin kovasti olla komediapainotteinen kaikkine veikeineen lisäyksineen, mutta lopputulos enemmänkin aiheuttaa myötähäpeää.

Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuvan laatu ailahtelee rajusti pitkin kestoaan. Vaikka laitteet ovatkin pääosin laadukkaita, niiden takana toimivat operaattorit ja ihmiset tuntuvat olevan aivan kuistilla tehtävistään. En tiedä johtuuko se vain ohjaajan ohjeistuksista vai jostain muusta, mutta lopputulos on kuitenkin sama. Kuvaus on parhaimmillaan siedettävää, kun taas huonoimmillaan luokatonta. Värejä käytetään välillä ihan miellyttävästi hyväksi kuvan monipuolistamiseksi, mutta samaan aikaan kameran kohdennus heiluu kuin tuulimylly näyttelijöiden naamojen edessä.

Käsiteltävät hahmot ovat odotetustikin karikatyyrimäisiä ja paperinohuita puupölkkyjä, joista ei saa mitään merkittävää irti. Ei ainoastaan, että käytännössä jokainen tapaus jää mitäänsanomattomaksi, mutta suurin osa heistä nostavat verenpainetta tarpeettoman ylilyövillä olemuksillaan. Musiikki ei tarjoa soppaan mitään lisäarvoa ja ajoittain se jopa häiritseekin keskittymistä katsojan näkökulmasta katsottuna, sillä suurimmilta osin valinnat eivät vastaa kohtauksen hakemaa tunnelmaa.

Johnny & Clyde on elokuva, joka yrittää selkeästi pitää hauskaa tutulla konseptillaan. Valitettavasti se hauskuus ei vain välity näytön toiselle puolelle katsojan koettavaksi. Odottelemme vain kärsimättöminä tämän kontrolloimattoman pyörremyrskyn loppua, joka ei meinaa koskaan tulla päätökseensä. Tarina jää aivan levälleen vailla sen suurempia kulminaatioita ja koko elokuva muuttuu typerästi ryöstötarinasta joksikin yliluonnolliseksi slasher-sekoiluksi. Uskallan väittää, että tämän elokuvan voi suosiolla jättää välistä, jos sitä joku kaavailee.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 23.6.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com