Ohjaus: Paul King
Pääosissa: Timothée Chalamet, Calah Lane, Paterson Joseph,
Keegan Michael-Key, Matt Lucas, Mathew Baynton, Sally Hawkins,
Rowan Atkinson, Jim Carter, Olivia Colman, Hugh Grant
Genre: Komedia, Fantasia, Seikkailu, Musikaali
Kesto: 1 tunti 56 minuuttia
Brittiläisen kirjoittaja Roald Dahlin teokset ovat monille varmasti tuttuja entuudestaan tavalla tai toisella, vaikka niitä ei olisikaan itse lukenut läpi nuorempana. Yhtenä niistä toimii vuonna 1964 julkaistu ''Jali ja suklaatehdas'' -romaani, josta on tehty jo tähän mennessä kaksi näyteltyä elokuvaa. Mel Stuartin ohjaama alkuperäinen teos sai ensi-iltansa vuonna 1971 ja Tim Burtonin uudelleenkuviteltu versio vuonna 2005.
Konsepti on laajentunut sittemmin esimerkiksi animaatioiden, sekä nähtävyyksien puolelle ja on saanut myös musikaalikäsittelyn vuonna 2013 Sam Mendesin ohjaamana. Tällä kertaa ohjakset ottaa käsiinsä brittiläinen Paul King, joka on tullut tutuksi loistavista Paddington-elokuvistaan. Odotukseni Vonkka-elokuvaa kohtaan olivat vuoden edetessä laskeutuneet jokseenkin maltilliselle tasolle, vaikka alkuun projekti kuulostikin poikkeuksellisen lupaavalta ilmestykseltä.
Alustavan innostuksen laukaisi ehdottomasti lahjakkaiden tekijöiden ryhmä, joka pitää kuin pitääkin sisällään lukuisia nimekkäitä näyttelijöitä ja todistetusti osaavan ohjaajan. Kun markkinointimateriaalit alkoivat vihdoin valumaan kohdennusvalon alle, alkoivat epäilykset kieltämättä vaanimaan varjoista etualalle. Vastaanotto on kuitenkin ollut toistaiseksi pääosin positiivista, mikä oli helpottavaa huomata ennen omaa tuomiota. Oliko Vonkka odotustensa arvoinen elokuva?
Nuori ja eksentrinen Villi Vonkka saapuu suklaastaan tunnettuun kaupunkiin ja haaveilee oman suklaamyymälänsä avaamisesta. Lantiton mies päättää kokeilla onneaan mainostamalla omia luomuksiaan suklaapuotien täyttämällä kadun kulmalla, mikä herättää alaa johtavien ahneiden suklaavalmistajien mielenkiinnon. Monopoliaseman itselleen varmistaneet omistajat Kieroyrtti, Nenänen ja Vikkelävainu päättävät yhteistuumin pistää Vonkan ahtaalle pitääkseen liiketoimintansa pystyssä.
Vonkka on elokuva, jonka tarkoitusperää on ihmetelty laajasti elokuvarakastajien keskuudessa. Koska kyseessä on jälkikäteen kyhätty alkuperätarina, nousee ilmoille kerta toisensa jälkeen aina sama kysymys: Onko se tarpeellinen alkuunkaan? Sanotaanko alkuun näin, että jos asiaa katsoo mustana valkoisella, niin siinä tapauksessa tarpeellisuus on kieltämättä kyseenalaisella tasolla. Jos taas itse potentiaaliin on uskomista, niin voitaisiin siitä saada aikaiseksi jopa poikkeuksellisen miellyttävä lisäys kokoelmiin.
Kummalle puolelle vaaka lopulta nojaakaan? Tarinaa lähdetään alustamaan todella kevytmielisellä ja jokseenkin mukaansatempaavalla otteella. Vaikka kohtaukset etenevätkin rivakalla otteella eteenpäin, pääsemme tarpeeksi hyvin käsiksi käsiteltäviin hahmoihin ja heitä ympäröivään maailmaan. Seuraamme tarinassa Timothée Chalametin esittämää nimikkohahmoa, Villi Vonkkaa, joka on saapunut seitsemän vuoden tutkimusmatkailun päätteeksi kaupunkiin toteuttamaan unelmansa. Mies on eksentrinen, sinisilmäinen ja täynnä lumoa.
Tämä naiivi hyväuskoisuus alkaa kuitenkin koitumaan Vonkan kohtaloksi, sillä hän ajautuu jatkuvasti ongelmiin sen seurauksena. Antagonisteja elokuvalla on tarjottavanaan lukuisia. Kieroon pitkäaikaiseen omistukseensa hotellipalvelunsa kautta päähahmon lukinneet Olivia Colmanin esittämä rouva Scrubbit ja Tom Davisin esittämä Bleacher pitävät huolen siitä, että Vonkka pysyy lautan reunalla köyhänä suklaatekijänä. Motivoituneella ja yrittäjähenkisellä herralla on kuitenkin monia silmänkääntötemppuja hihassaan, joiden kautta hän pääsee haastamaan kilpailijoitaan kaduille.
Suurimpina roistoina tarinassa toimivat kuitenkin koko kaupunkia polvillaan pitävät paikalliset puotien omistajat Paterson Josephin esittämä Kieroyrtti, Matt Lucasin esittämä Nenänen ja Mathew Bayntonin esittämä Vikkelävainu, jotka nauttivat monopoliasemastaan täysin rinnoin. Kun kuvaan astelee yllättäen toiveikas ja taianomainen Vonkka, joutuvat omistajat tekemään kaikkensa pitääkseen herran pois kaduilta. Elokuva on perimmiltään ihan mielenkiintoinen tapaus, vaikka mielestäni konseptin kanssa olisi voinut ottaa paljon enemmän riskejä.
Materiaali tuntuu nimittäin paikoitellen liiankin turvalliselta ja laskelmoidulta yhtälöltä. Tarina on itsestään selvä pitkin kestoaan, eivätkä niin sanotut yllätykset tuo kuvaan mitään varsinaista lisäarvoa. Pääsemme toki alkeellisella tasolla samalle aaltopituudelle emotionaalisesta näkökulmasta katsottuna, mutta se tunne ei tunnu koskaan tarpeeksi aidolta jäädäkseen mieleen mitenkään poikkeuksellisena seikkana. Käsiteltävä maailma on asiansa ajava pienimuotoisessa muodossaan, vaikka fantasiapainotteisuudelle olisi voinut ehkä antaa vähän enemmän jalansijaa.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö elokuva pitäisi sisällään myös hyviä elementtejä. Visuaalisesti elokuva yrittää parhaansa mukaan tarjota monipuolista materiaalia, jonka ytimessä myös efektityöskentely ottaa vastuunsa. Koska Vonkka mukailee musikaalin kaavoja, on tarjolla myös monia laulukohtauksia, joista osa osuu hienosti nappiin ja osa jää hieman unohdettavammiksi ilmestyksiksi. Roolisuoritukset ovat vakuuttavia ympäri pöydän ja on pakko mainita, että elokuvan ylilyövä lähestymistapa konseptiin saa näyttelijät paikoitellen jopa säkenöimään estradilla.
Timothée Chalamet nostaa elokuvan edetessä tasoaan näkyvästi. Vaikka mies ei välttämättä yhtä ikoniseksi nousekaan aiempiin versioihin verratessa, seisoo hän siltikin tukevasti molemmilla jaloillaan ja omilla meriiteillään. Roolituksestaan pienoiseen kritiikkimyllyyn joutunut Hugh Grant taas varastaa show'n umppa-lumppa Lesona, jonka olisi toivonut olevan suuremmassa osassa kokonaiskuvaa. Poliisipäällikkönä esiintyvä Keegan Michael-Key toimii odotetusti koomisena lisäyksenä, jonka pidennettyä vitsiä onnistutaan ylläpitämään toimivasti pitkin elokuvaa.
Vonkka on viaton ja mukiinmenevä kokoperheen fantasiapainotteinen komediaelokuva, joka ennalta-arvattavasta luonteestaan ja turhankin turvallisesta toteutuksestaan huolimatta tarjoaa miellyttäviä kokemuksia. Se osaa olla myös opettavainen, vaikka pääpaino ei välttämättä siihen nojaisikaan. Elokuvan tarpeellisuus herättää kysymyksiä, eikä Vonkka onnistu niitä karistamaan kintereiltään, mutta siitä huolimatta se onnistuu varmasti miellyttämään perheen pienimpiä lumollaan ja jokseenkin satumaisella luonteellaan.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 5.12.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti