Tron (1982) - arvostelu

 

Ohjaus: Steven Lisberger

Pääosissa: Jeff Bridges, Bruce Boxleitner, David Warner,

Cindy Morgan, Barnard Hughes, Dan Shor, Peter Jurasik

Genre: Scifi, Seikkailu, Toiminta

Kesto: 1 tunti 36 minuuttia

''If you are a User, then everything you've done has been according to a plan.''

Tron on elokuva, joka on pyörinyt katsastuslistallani ikuisuuden ajan. Vaikka ajatus siitä kiehtoikin aina, en koskaan tuntunut olevan oikeassa mielentilassa katsoakseni sen ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa päätin kuitenkin tehdä siihen muutoksen ja rykäistä laastarin irti. Tron on vuonna 1982 ensi-iltansa saanut seikkailupainotteinen scifielokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Steven Lisberger.

Herra on minulle täysin tuntematon tapaus ja näin jälkikäteen ajateltuna ehkä ihan hyvästäkin syystä. Tätä elokuvaa lukuun ottamatta yksikään teos ei ollut edes tuttu entuudestaan. Vuonna 1976 Lisberger sai inspiraationsa elokuvaan oman studionsa alaisuudessa työskentelevän taiteilijan töistä. Mies totesi, että tämän omaperäistä tekniikkaa käyttäen videopelit voitaisiin herättää valkokankaille henkiin.

Kevin Flynn, ENCOM-yhtiön entinen johtava ohjelmistoinsinööri, yrittää hakkeroida yrityksen järjestelmään kostaakseen työkollega Ed Dillingerin aiheuttaman petoksen. Pari vuotta takaperin Ed nimittäin onnistui varastamaan miehen videopelien prototyypit itselleen ja lanseeraamaan ne yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, mikä nosti hänet lopulta yhtiössä valta-asemaan. Kevin uskoo pelin kuitenkin pitävän sisällään todisteet varkaudesta...

Kuten mainitsinkin ylempänä, en ollut koskaan nähnyt kyseistä elokuvaa. Olen kuitenkin katsonut Tron: Perintö -jatko-osan pariinkin otteeseen, joten olin jossain määrin kartalla käsiteltävästä konseptista ja sen tarjoamasta maailmasta. Onnistuiko ensimmäinen elokuva vakuuttamaan minut varteenotettavuudestaan? Sanotaanko näin, että vaikka sillä onkin alustavasti kaikki mahdollisuudet poikkeuksellisen toimivaan yhtälöön, tuntuu se vuotavan vähän joka puolelta kokonaisvaltaisesti.

Tämä johtuu lähinnä siitä, että Disney oli päättänyt ottaa siihen todella kevytmielisen ja jopa tahattoman humoristisen otteen. Eikä siinä mitään, jos elokuva toimisi hyvin tarinallisesti. Valitettavasti se jää hieman köykäiseksi näin jälkikäteen analysoituna. Seuraamme elokuvassa Jeff Bridgesin esittämää Keviniä, joka pyörittää tätä nykyä omaa arcade-automaattien täyttämää pelihallia. Mieheltä riistetään väkisin valoisa tulevaisuus, joka olisi voinut taata tälle turvallisen tulevaisuuden ja vapauden.

Tämä vääryys on jäänyt ymmärrettävästi nakertamaan Kevinin mielen perukoille, minkä vuoksi hän päättääkin toistuvasti hakkeroida entisen työnantajansa löytääkseen todisteet petoksesta. David Warnerin esittämä Ed taas on varkauden myötä saanut ikään kuin monopoliaseman ENCOM:ssa, minkä vuoksi teon paljastaminen on tavanomaista haastavampaa. Barnard Hughesin esittämän tohtori Walter Gibbsin luoma Master Control -tekoäly alkaa myös saamaan pikkuhiljaa yliotetta Edistä.

Onhan se todettava, että pidän altavastaajatarinoista yhtälailla kuin kuka tahansa muukin. Motivaation nostattaminen on aina hyvästä ja se johtaa useimmiten positiivisimpiin lopputulemiin. Sen kaltaisten elokuvien katsominen on täten ainakin itselleni ihan miellyttävää puuhaa. Tron on siitä ristiriitainen tapaus, että vaikka se tuntuukin merkittävältä ja monella tapaa mullistavalta elokuvalta, on sen toteutus kieltämättä hieman ailahtelevalla tasolla.

Tarinallisesti se tuntuu ajoittain junnaavan paikoillaan vailla sen merkittävämpää suuntaa ja tarkoitusta, vaikka taustalla olisikin selkeä päämäärä. Alustus enemmänkin hämmentää kuin selkeyttää, minkä vuoksi on vaikeaa päästä siihen todellisuudessa kunnolla käsiksi heti kättelyssä. Vasta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen palaset tuntuvat loksahtavan paikalleen, minkä jälkeen se alkaakin sitten velloa tyhjyydessä.

Tunnelmallisesti elokuva hakee itseään pahemman kerran. Vaikka ajoittain saammekin kiinni konseptin perimmäisestä luonteesta, tuntuu sen vakuuttavuus hupenevan ylilyövien ja jossain määrin jopa keinotekoisten hahmojen myötä. Vaikka tekoäly ei vielä tuohon aikaan ollut niin keskiössä, tuntuu elokuvan käsikirjoitus pitkälti sellaisen luomukselta kaiken kaikkiaan. Eikä siitä ole näyttelijöitäkään syyttäminen, sillä annettu materiaali ja ohjaus vaikuttaa hieman köykäiseltä valtaosasta kohtauksista.

Hahmoista myös sen verran, että vaikka alkuun vaikuttaisi, että Kevin olisi tarinan päähahmo ja sankari, niin näin asia ei kuitenkaan varsinaisesti ole. Bruce Boxleitnerin esittämä Tron toimii sellaisena hahmona. Elokuva ei kuitenkaan käsittele tätä sellaisena, mikä kieltämättä hämmentää ensimmäiseltä istumalta. Se voi toki johtua siitäkin, että Bridges vie kaiken huomion ylilyövällä roolisuorituksellaan, tai että Boxleitner jää hieman kuivaksi vastaanotettavaksi. Mene ja tiedä...

Elokuvalla on kuitenkin myös hyviäkin puolia, joita pystyy muistelemaan jälkikäteen lämmöllä. Esimerkiksi visuaalisesti se on ehdottomasti edellä aikaansa. Vaikka efektit ovatkin parhaat päivänsä nähneet, tuntuvat ne siltikin merkityksellisen vaikuttavilta kokonaisuudessaan. Tekniikkaa käytetään järkevästi mahdollisuuksien rajoissa ja sillä onnistutaan todellakin herättämään kyberpunkimaista maailmaa upeasti eloon.

Neon-värit ponnahtavat näytön toiselle puolelle väkevästi ja tuovat särmikkyyttä muuten himmeään ympäristöön. Wendy Carlosin sävellykset ovat ehkä elokuvan suurin ohilyönti. Ne eivät oikein istu materiaaliin toivotulla tavalla. Sävellysten ylikirjava luonne ja monipuolisuus tuntuu myös ajoittain vetävän katsojan pois illuusiosta kuin upottavan vielä syvemmälle, mikä on sääli huomata. Lavastukset ovat upeita ja puvustuksista on sanottava vielä se, että ne vaikuttivat ehkä liiankin halvoilta tämänkaltaiselle tuotokselle.

Tron on ristiriitainen elokuva, joka herättää paljon tunteita puolin ja toisin. Vaikka elokuvalla onkin poikkeuksellisen kiehtova konsepti, joka käsittelee jopa teologissävytteisiä teemoja, tuntuu se kompastuvan astetta tyypillisempään toteutustapaan - visuaalisuus ja lapsiystävällisyys edellä. Lapsiperheille elokuva toimii varmasti hyvin, vaikka tylsistyminen voikin nousta esille ennen loppukliimaksia. Pakko myöntää, että toivoin siltä enemmän asennetta...

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 28.9.2025
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com