Paluu tulevaisuuteen: Osa II | Back to the Future: Part II (1989) - arvostelu



Ohjaus: Robert Zemeckis
Pääosissa: Michael J. Fox, Christopher Lloyd, Lea Thompson, 
Crispin Glover, Thomas F. Wilson, Claudia Wells
Genre: Seikkailu, Komedia, Scifi
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia

Ensimmäisessä osassa Michael J. Fox esittää pääosassa Marty McFlytä, hyvin tyypillistä 80-luvun teini-ikäistä amerikkalaista poikaa, joka lähetetään vahingossa takaisin vuoteen 1955 DeLorean aikakapselissa, jonka on kehittänyt ajan saatossa hulluksi leimaantunut Christopher Lloydin esittämä tiedemies Emmett Brown. Uskomattoman hämmästyttävän aikamatkansa aikana Martyn täytyy varmistaa, että hänen teini-ikäiset vanhempansa Lorraine ja George, joita esittävät Crispin Glover ja Lea Thompson, kohtaisivat toinen toisensa ja rakastuisivat. Valitettavasti tämä matka ei olekaan ihan niin helppo, kun miltä se aluksi vaikuttaisi, sillä Marty joutuu mitä ikävempien sattumien tielle sekoittamaan menneisyyttään ja samalla vaarantaessaan oman tulevaisuutensa. Onneksi hän löytää keinot pitääkseen tapahtumaketjun järjestyksessä, sekä palata tuttuun ja turvalliseen vuoteen 1985.

Hyvin piakkoin sen jälkeen, kun Marty palaa menneyisyydestä takaisin tyttöystävänsä Jenniferin luokse, Emmett hurjastelee paikalle DeLoreanillaan ja hädissään kertoo pariskunnalle, että heidän tulevaisuuden poikansa on uhan alla joutua vankilaan ja heidän täytyisi mennä korjaamaan kyseinen tilanne pikinmiten, ettei se laukaisisi vähemmän toivotun tapahtumaketjun tulevaisuuden perheelleen, jonka seurauksena se olisi sittemmin jo tuhoon tuomittu. Pystyykö Marty ja Emmett korjaamaan tilanteen vaikuttamatta tulevaisuuden aikajatkumoon liikaa? Selvitetään...


Ollakseni täysin rehellinen kanssanne, en pitänyt nuoruudessani tästä jatko-osasta kovinkaan paljoa. Se oli siihen aikaan mielestäni hyvin unohdettava teos kaiken kaikkiaan, eikä yltänyt ensimmäisen osan loistoon oikeastaan millään osa-alueella. Siitä huolimatta halusin lähteä katsomaan tätä elokuvaa mahdollisimman matalin odotuksin ja unohtaen samalla vanhat ennakoidut epäröintini kyseisestä teoksesta. Jatkoimme tarinassa tasan tarkkaan siitä mihin jäimme ensimmäisessä osassa ja se oli mielestäni tosi hienoa nähdä, että ohjaaja päätti muistutuksena näyttää edeltävän osan viimeisen kohtauksen tämän elokuvan alussa, jotta katsojana pääsisimme takaisin tarinan aikajanalle samalla sen alustaessaan tulevia tapahtumia ja varsinaista tarinaa. Kun viime kerralla menimme ajassa taaksepäin, tällä kertaa jouduimmekin kurvailemaan aluksi aikajatkumossa täysin vastakkaiseen suuntaan ja tarkemmin ottaen vuoteen 2015, mutta kuten odottaa saattaa, asiat eivät mene ihan suunnitelmien mukaisesti.


Tarina alustetaan jälleen kerran erittäin vakuuttavasti. Ei ainoastaan, että pääsemme hyvin pitkälti selville vesille tarinan varsinaisesta suuntauksesta ja ohjaaja Robert Zemeckisin suunnitelmista, mutta se onnistui myös pitämään tarinankerrontansa yhtä keveänä tunnelmaltaan samalla muistaen ja käyttäen hyväkseen edellisestä osasta tuttuja ykistyiskohtia, jotka varmistivat sen, ettei jatko-osa tuntuisi aivan erilliseltä harjaantuvalta sivutuotteelta. Itse tarina on hyvin moniuloitteinen yhdistellessään monia eri aspekteja ja aikakausia yhteen tehdäkseen tästä solmujen selvittelystä hieman vaikeamman ja riskialttiimman kokonaisuuden. Se etenee hyvin kiintoisaan suuntaan, joka jatkuvasti tuntuu kuitenkin muuttuvan elokuvan konfliktien tullessaan yhtälöön mukaan, mitä pidemmälle tarinassa edettiin.

Hahmojen rakenteet oli jo perustettu ja alustavasti syvennetty valmiiksi tätä jatko-osaa varten, joten nyt oli tarkoitus vain jatkaa heidän syväluotaavaa avaamistaan saadaksemme heistä paljon moniuloitteisemman kokonaisuuden. Martyn ja Emmettin hahmot olivat tälläkin kertaa erityisen helppoja lähestyttäviä tapauksia, joihin pystyimme investoitumaan täysin moitteettomasti, sillä edellisen osan rakentamisprosessi oli ollut sen verran vakuuttavaa kaikin puolin. Se oli myös hienoa nähdä, että elokuva onnistuu ikään kuin pistelemään neulalla sydämeen pariin otteeseen parilla emotionaalisella lisäyksellään, jotka vaikuttivat hahmojen päätöksentekokykyyn ajoittain hyvin radikaalistikin. Nämä kohdat eivät välttämättä saa meitä ihan itkemään kuitenkaan, mutta tuntuvat ikään kuin pieniltä, mutta ikäviltä emotionaalisilta kolhuilta olessamme hahmojemme matkassa niin tiukasti mukana elokuvan aikana, samalla kannustaen heitä kaksin käsin.


Kun ensimmäisessä osassa hahmoilla ei ollut mitään paineita sen suhteen, että joku vähemmän toivottu taho huomaisi heidät vaikuttamassa aikajatkumoon, tässä jatko-osassa olikin siihen tehty kiehtova muutos. Kun tällä kertaa mentiin alustavasti tulevaisuuteen, hahmot joutuvat nimenomaan varomaan paljastumista, sillä tällä kertaa on aina riskinsä, että he törmäisivät omaan tulevaisuuden itseensä, joka saattaisi vaarantaa koko operaation, sekä itse aikajatkumon. Se, ettei saa tavata itseään tulevaisuudessa vahingossakaan, tuo paljon enemmän jännitystä ja tarvittavia paineita mukanaan tarinan edetessä kohti erityisen tiukkoja tilanteita. ''Läheltä piti'' -tilanteita sattuu jatkuvalla syötöllä joskus jopa tuntuen vähän pakotetun oloisilta, mutta niillä kuitenkin varmistetaan se, ettei tämä timanttinen aikamatkaava duo pääsisi odottavilta koettelemuksiltaan karkuun.

Tarinan isoin ja keskeisin konflikti on kuvainnollisesti massiivinen kuoppa, josta Martyn ja Emmettin täytyy itsensä kaivaa ylös keinolla millä hyvänsä. Tämän kuopan aiheuttaa suurimmaksi osaksi oma ajattelematon toiminta. Se yleensä laukaiseekin epätoivottujen tapahtumien ketjun, joka sitten kääntää koko tilanteen aivan päälaelleen. Yksi pieni muutos aikajanassa saattaisi ja useinmiten myös muuttaakin tulevaisuutta jollain tavalla, etenkin kun operaation paljastuminen saattaa olla hyvin kriittinen riski. Myös DeLorean-aikakapselin joutuminen vääriin käsiin johtaisi katastrofaalisiin muutoksiin aikajatkumossa, joiden korjaaminen olisikin sitten jo astetta vaikeampaa, joten tarkkaavaisuutta toivottiin kaksinkertaisesti edelliseen kertaa verrattuna. Pelissä oli sekä hahmojen menneisyys, että tulevaisuus, joten nyt ei ollutkaan enää varaa kovin moneen ratkaisevaan virheeseen.


Elokuvan visuaaliset efektit ovat jokseenkin jo ikääntyneempää ja epäuskottavampaa sorttia, minkä vuoksi vähän ikävästi ajoittain pistävät silmää tietyissä kohdissa, mutta kuitenkin joka tapauksessa pienen uskonhypyn avustuksella nekin ajavat asiansa täysin moitteettomasti. Kuvaus oli jälleen kerran erittäin miellyttävällä tasolla ja värimaailma oli hyvin monipuolinen. Elokuvassa käytettiin muutamaan edellisen osan kamera-ajoa ja kuvakulmaa hyväksi, jotka ovat jo tässä vaiheessa muodostuneet ikään kuin tämän elokuvasarjan tavaramerkeiksi.

Viimeinen kolmannes osasi kyllä olla sekä hyvin yllättävä kokonaisuus, että suoraan sanottuna jäätävää tunteiden vuoristorataa, jonka aikana pistettiin katsoja kyllä aivan tuulimyllyn alle kokemaan hyvin jännittäviä ratkaisun hetkiä, jättäen sen ratkaisun lopulta kutakuinkin auki ja valmiina elokuvasarjan uudelle suuntaukselle aikajatkumossa. Elokuva loppui hyvin kiinnostavan konseptin alustamiseen näin kolmatta osaa ajatellen, jonka aikana katsojalle näytettiin elokuvan loputtua jonkin sortin traileri trilogian päättävälle osalle, minkä suuntaus oli hyvin ennalta-arvattava, mutta kiehtova tälle hyvin rakastetttavan kompaktille elokuvasarjalle.


Paluu tulevaisuuteen: Osa II ei valitettavasti yllä ensimmäisen osan mielettömään loistoon, mutta se kyllä kuitenkin oli paljon parempi, kuin mitä olisin muistellut sen olevan vuosia takaperin aiemmalla katsastuskerralla. Tämä teos onnistuu sekä jatkamaan elokuvasarjan laajaa ja kekseliästä tarinakaarta eteenpäin samalla syventyen hahmoihin lisää, että alustamaan trilogian päättävän osan hyvin vakuuttavalla tavalla, jättäen oven auki mahdollisille muutoksille. Elokuva on oikein menevä jatke kaikkien rakastamalle seikkailuklassikolle, joka tavallaan jopa vie konseptin aivan uudelle tasolle tuodessaan enemmän konflikteja ja riskejä näytölle moniuloitteisen tarinansa mukana. Oikein hyvän jatko-osan jälkeen matka jatkuukin seruaavaksi sitten villissä lännessä trilogian päättävässä osassa, josta minulla onkin vain hyviä muistoja...


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 29.4.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit