Yön eläimet | Nocturnal Animals (2016) - arvostelu



Ohjaus: Tom Ford
Pääosissa: Amy Adams, Jake Gyllenhaal, Michael Shannon, Aaron Taylor-Johnson
Genre: Draama, Jännitys
Kesto: 1 tunti 56 minuuttia

En tiennyt koko elokuvan olemassaolosta kuin vasta muutama kuukausi takaperin, kun etsiskelin leffoja katsastuslistalleni ja tämä sattumoisin osui silmään. Mikä teki minusta hyvin kiinnostuneen oli erittäin nimekäs ja taitava näyttelijäkaarti, joka saattaisi kyllä paperilla myydä ihan minkä vain elokuvan tuosta noin vain. Ovathan Jake Gyllenhaalin, Amy Adamsin ja Michael Shannonin tasoiset tekijät kuitenkin aika kovan luokan näyttelijöitä. Myös konsepti tuntui kiinnostavan itsessäänkin, mutta en oikein osannut odottaa vielä ennakkoon mitään sen kummempia kyseiseltä elokuvalta.

Elokuva on hyvin outo kokonaisuus, mutta kuitenkin samanaikaisesti erittäin kiehtova tapaus kaiken kaikkiaan. Ensimmäisestä kuvasta viimeiseen ohjaaja Tom Ford istutti jatkuvia symbolistisia viittauksia ympäri elokuvaa, mitkä sitten avasivat tarinan perimmäisen idean hyvinkin tasokkaasti esille, mitä pidemmälle tarinassa etenimme. Siinä oli lukuisia moniuloitteisia tunnelmallisuuden tasoja, jotka saivat meidät tuntemaan selkeää epämieltymystä, mutta samanaikaisesti ihmetystä, houkuttelevuutta sekä uteliaisuutta.


Oli myös upeaa seurata kuinka tarinan luoma hämmennys muuttui ajan kanssa pikkuhiljaa jonkin sortin poeettiseksi kokonaisuudeksi. Tämä moderni pala elokuvatuotantoa täytyy vain itse kokea, jotta sen pystyisi enempää paljastamatta pukea sanoiksi. Jätänkin paljastukset elokuvan parhaimman toimivuuden vuoksi sivuun. Sanon vain, että kaikella tapahtuvalla on yhteys ja kaikella näytöllä näytettävällä on aina tarkoitus johonkin muuhun vastaavaan yksityiskohtaan, joten kyseistä elokuvaa kannattaa seurata silmä tarkkana.

Hahmoista sen verran, että ne oli rakennettu miltein täydellisesti minun mielestäni, ainakin tehdääkseen tämän hyvin monimutkaisen tarinan sulavaksi kokonaisuudeksi, jottei se hämäisi katsojia ihan liikaa piilotetuilla symbolisuuksilla. En usko, että kaikki ymmärtävät elokuvan perimmäisen tarkoituksen ensimmäiseltä istumalta, sillä se vaatii hieman enemmän keskittymistä, mutta toisella kerralla viimeistään pitäisi jo olla aikalailla selvillä vesillä sen suhteen.


Roolisuoritukset olivat uskomattoman osuvia ja lähes parempaa kuin mitä olisin voinut edes odottaa heiltä ennakkoon. Jake Gyllenhaal sai vaihteeksi taas pariin otteeseen seota näytöllä, mikä on aina voitto minun silmissäni. Amy Adams ja Michael Shannon olivat kunniallisesti yhtä laadukkaina heidän kiehtovissa rooleissaan myös, tuoden yhtälailla upeita tilanteita näytölle pitkin elokuvaa. Mutta kuka oikeasti teki isoimman vaikutuksen oli Aaron Taylor-Johnson, joka esitti nuorta rikollisen alkua, joka omistautui roolilleensaaivan täysillä tehden hahmostaan hyvin mielenkiintoisen seurattavan.


Tarina itsessään on aluksi vähän sekava ja vaikea tartuttava, sillä se hyppii paikasta toiseen ajasta kolmanteen jatkuvasti, mutta tietyn ajan jälkeen siitä pääsee jyvälle lopulta. Se on outoa, että tarina keskittyy Amy Adamsin hahmoon Susaniin, joka saa ex-mieheltään, Jake Gyllenhaalin esittämältä hahmolta Edwardilta, mestarillisen kirjan ensimmäisen kopion, joka on myös omistettu hänelle. Elokuvan tarina keskittyy hänen kirjan lukemisen prosessiin ja oikean elämän ongelmiin sekoitettuna. Tämä on ehkä paras näkemäni elokuva kirjan lukemisesta - ei kahta sanaa!

Koko tarina on pilkottu kolmeen eri osaan/aikaan: nykyaika, kokemukset menneiltä ajoilta ja kirjan luoma oma aikajana, joiden välillä tämä elokuva hyppii jatkuvasti täyttäen osiansa toisillaan ja edeten mieltävääntävässä tarinassaan samaan aikaan kohti yllättävän osuvaa lopetusta. Pakko sitä sen verran sanoa vileä, että johan on upeita siteitä näiden kolmen ajan ja osasen välillä.


Visuaalisesti Nocturnal Animals on kuin maalaus, joka oli sekä tuotannon tyyliltään, että rakenteellisesti henkeäsalpaavaa katsottavaa kaiken kaikkiaan. Elokuvassa on niin monia erilaisia tyylejä, moniuloitteisia siteitä sekä odottamattomia tunnelman tasoja, jotka tekivät kokemuksesta ikään kuin syvällisemmän pohdiskeluoperaation, kuin mitä alku antoi edes odottaa. Ehdottomasti katsottava teos ja ehdottomasti myös vakuuttava sellainen.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 18.4.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit