Ohjaus: Christian Torpe
Pääosissa: Morgan Spector, Alyssa Sutherland, Gus Birney, Danica Curcic,
Okezie Morro, Darren Pettie, Russell Posner, Frances Conroy
Genre: Draama, Kauhu, Scifi
Jaksoja: 10
Kuten aiemmissa arvosteluissani on tullut selvästi ilmi, olen ehdottomasti yksi Stephen Kingin tuotannon suurimpia kannattajia, vaikka en olekaan ihan jokaista teosta vielä ehtinyt näkemään tässä vaiheessa. Herran tarinoiden konseptit ja asetelmat ovat sen verran kiehtovia itsessäänkin, että sitä ei voi olla odottamatta kirjailijan nerokkaan näkemyksen seuraavia filmatisointeja yhtään vähempää, vaan odotusarvot ovat aina korkealla. Tällä kertaa olikin luvassa astetta erikoisempi tuotos, nimittäin täysin uudelleen kuviteltu The Mist. Samannimiseen romaaniin perustuva Netflix-alkuperäissarja meni hyvin monelta taholta ohi, sillä markkinointi ei ollut kovin aggressiivista ja se ei yleensä lupaa kovin hyvää, etenkään tässä tilanteessa, kun teattereita täyttävän Stephen Kingin nimi oli liitettynä tuotantoon. Oliko sarjassa joitain tuotannollisia ongelmia vai miksi huomio jäi niin vähäiseksi sarjapiireissä?
Mainen Bridgeville jää hyvin yllättäen tiheän sumun peittämäksi, jossa siitä altistuneille ihmisille tuntuu sattuvan hyvin raa'ahkoja asioita ja hyvin vähäisin selityksin. Pienen kaupungin asukkaat erittäin nopeasti oppivat, että sen hetken tilanne onkin paljon vakavampi kuin mitä oli odotettua. Usvan selittämättömien anomalien ja ilmestyksien mukana tulevat myös laajat kuolemaa tuottavat tapahtumat, jotka pakottavat sitten eloonjääneet ihmislaumat piiloon sisätiloihin kauppakeskusesta kirkkoon ja kodeistaan sairaalaan. Tilanteesta mutkikkaan tekee myös se, että usvassa ihmiset näkevät erilaisia näkyjä menneisyydestään: pelonaiheista syyllisyyden tuottamiin tapahtumiin tiettyjen hahmojen muodossa, jotka joko auttavat tai tappavat sen näkevän ihmisen riippuen tämän reaktiosta. Pystyvätkö asukkaat selviämään tappavasta usvasta selvin nahoin samalla selvittäen sen alkuperän, vai joutuvatko he vain antautumaan luonnon armoille vapaaehtoisesti uskon hiivuttua olemattomiin?
Sarja on yllättävän lyhyehkö, minkä vuoksi hyvin monet rakenteelliset seikat oli rakennettava mahdollisimman huolellisesti ja hierarkkisesti tärkeysjärjestyksessä, jotta koko kokonaisuuden varsinainen painotus ja itse tasapainokin olisi kohdallaan. Lyhyehköstä kestostaan huolimatta sarja onnistuu muotoutumaan rankahkon draamapainoitteiseksi jännitysnäytelmäksi, joka tuntuu aluksi aivan liian laajalta ja jokseenkin valtaavalta kokonaisuudelta, mutta mitä pidemmälle siinä edetään, sitä selkeämmäksi asetelma muuttuu ja kehittyy.
Sarjassa keskitytään kolmeen näkökulmaan: kauppakeskukseen, kirkkoon ja jatkuvasti paikkaa vaihtavan Kevinin hahmon reittiin. Näiden paikkojen välillä sarja jatkuvasti hyppii edestakaisin yrittäessään pitää jonkin tason yhteneväisen langan lukuisten näkökulmien välillä ja saadakseen ne jollain tapaa yhdistettyä suurempaa takaisinmaksua varten sarjan myöhempää kehittymistä silmällä pitäen. Usvan laskeutuessa vuorilta Bridgevillen kaupunkiin asetelma kehkeytyy hyvin mielenkiintoiseksi ja sen tuomat konfliktit kasaantuvat isoksi jättimäiseksi kokonaisuudeksi, joka tuntuu jatkuvasti muuttuvan lennosta yrittäessään tuoda tarinaan lisää painostavuutta, dramaattisuutta ja yllätyksellisyyttä.
Kun panokset kovenevat, radikalisoituvat myös hahmojen tekemät ratkaisutkin. Ihmiset olivat oikeastikin valmiita tekemään ihan mitä tahansa säästäkseen oman nahkansa usvalta ja muilta sen tuomilta vastoinkäymisiltä. Sarja kehkeytyykin hyvin oikukkaaksi psykologiseksi taistelumantereeksi, jossa kaikilla on oma visionsa selviytymiselle, mutta kun kaikki eivät samoja mielipiteitä omista, asetelma muuttuu hyvin kireäksi luodessaan jatkuvasti uusia ongelmia.
Käsiteltäviä hahmoja on lukuisia ja niistä tärkeimpiä yritetään alustaa ja jatkuvasti syventää monin eri keinoin, mutta siitä prosessista tuntuu koko ajan puuttuvan jokin keskeinen seikka, minkä vuoksi hahmojen kasvut vaikuttavat hyvin ponnettomilta parhaimmillaan. Prosessista tekee vaikeammaksi myös se, että aikaa on suhteellisen vähän hahmojen rakentamiseen, minkä vuoksi vain pariin hahmoon pystyy investoitumaan tavallista enemmän ja loput jäävätkin harmillisesti aika yksiuloitteisiksi ja pinnallisiksi pelinappuloiksi palvelemaan vain ja ainoastaan tarinankulkua.
Jos joku hahmo pitäisi nostaa vadille esiteltäväksi, niin se olisi ehdottomasti American Horror Storystä tutun Frances Conroyn esittämä salamyhkäiseltä vaikuttava Nathalie, joka onnistuu tuomaan sarjan mytologisia aspekteja näytölle ja itse mysteerisyyden vivahteen osuvalla tavalla sarjan asian ajavaan tunnelmaan. Kevinin tyttären Alexin näyttelijä Gus Birney oli valitettavasti hyvin sieluton omassa roolissaan. Harmillista se on, sillä halusin pitää hänen suorittamisestaan ja pitää mieleni avoimena hänen hahmolleen, mutta hän ei vain oikein sopinut omaan ujohkon ja epävarman teinitytön rooliinsa, vaikka hyviä yksityiskohtia yrittikin painottaa näyttelemisessään useasti sarjan aikana. Muut tahot sopivat rooleihinsa uskottavalla tavalla ja toimittivat oikein menevät hahmokokonaisuudet sarjan pureskeltavaksi.
Mytologiasta sen verran, että tätä yliluonnollista usvaa kutsutaan myös nimellä ''musta kevät'', joka toimii luonnon omana tappavana aikakautena, jonka aikana se maksaa takaisin ihmisten tekemiä tuhotöitä ja rankaisee armottomasti moraalittomia ihmisten tekoja. Hyvän käänteen se pitää sisällään siinä, ettei se usva iske ainoastaan näihin väärin käyttäytyviin tahoihin suoranaisesti, vaan rankaisee kaikkia ihmisiä koko sen ajan, kun he yrittävät löytää varsinaisen syntipukin, joka sai tämän aikaseksi tekemällä luonnotonta syntiä. Tämä tuokin sarjaan mukavasti vastakkainasetteluja hahmojen keskellä, kun he yrittävät ymmärtää näiden hirveiden tapahtumien varsinaisen lähteen ja tarkoitusperän. Vaikka alustus onkin ihan hyvä näin mytologisella tasolla, sitä ei kuitenkaan onnistuttu käyttää hyväksi muuten kuin Nathalien läsnäollessa, jolloin sarjan varsinainen suola yliluonnollisuus ja syvällisyys välittyy katsojalle parhaiten.
Muissa tapauksissa yritetään väkisin löytää uusia vastakkainasetteluja ja jopa väkinäisesti alustettuja konflikteja, jotka pitävät sarjan ihan suoraan sanottuna vaivalloisesti elossa ja ikään kuin tapahtumarikkaana kokonaisuutena. Tämä johtuukin suurimmaksi osaksi siitä, että sarjassa tuntuu tapahtuvan enemmän sattumia kuin mitä laki sallisi. Jotkut käänteet olivat jokseenkin uskottavia ja jossain määrin loogisia tapahtumaharjaantumisia, mutta toiset taas toivat aivan käsittämättömän laiskahkon käsikirjoittamisen tuloksena mitä läpinäkyvimpiä käänteitä, joita ei maalaisjärjellisesti uskoisi edes realistisesti tapahtuvan, sillä hahmojen tekemät ratkaisut saavat katsojan kyllä hieraisemaan päätä ihmetyksestä. Sen lisäksi, että käsikirjoitus oli suurimmaksi osaksi laiskahkoa ja väsynyttä, sarjassa oli myös liian paljon tapahtumien ja tekemisien ennakoivaa selittämistä, jossa puitiin mitä kunkin tahon pitäisi tehdä seuraavaksi ja itsestäänselvyyksiä välitettiin näytön toiselle puolelle jatkuvalla syötöllä.
Sarja pitää sisällään hieman ailahtelevan tuntuisia visuaalisia ratkaisuja, jotka osaavat ajoittain miellyttää, mutta samanaikaisesti sitä pystyy kuvittelemaan myös useimmin astetta parempia lopputuloksia. Se pitää sisällään hieman pidättäytyväisemmän väripaletin, joka huokuu suurimmaksi osaksi hyvin harmaita vivahteita, jotka tekevät sarjan värimaailmasta hyvin kalpean ja värittömän oloisen. Visuaaliset efektit ovat halvat, kuten tv-sarjalta oikeastaan kuuluisikin aina odottaa, mutta ne silti ajavat kyllä asiansa oikein moitteettomasti ja mainiosti. Toki muutamat kyseenalaiset ratkaisut jäivät hiukan häiritsemään jälkeenpäin, mutta sarjan varsinaiset ongelmat eivät olleet visuaalisissa asepkteissa, vaan rakenteellisissa ja itse käsikirjoituksessa tarkalleen ottaen.
Sarjan lopetus oli käytännössä ''karma maksaa takaisin'' -konseptia noudattava kokonaisuus, mutta samaan aikaan sihen tuotiin myös mitä oudompia yksityiskohtia ja ratkaisuja, jotka sitten jättivät usvan varsinaisen tarkoitusperän hyvin tulkinnanvaraiseksi, mutta jokseenkin suuntaa viittaavana joka tapauksessa. Yksi asia mikä jäi kyllä jälkeenpäin häiritsemään oli, että lopetuksesta puuttui selkeä piste, joka olisi pistänyt koko kauden edes jossain määrin pakettiin, mutta näin aukinaisena jätettynä koko sarjaan investoituminen tuntuu vain ajanhukalta, sillä antiklimaattinen lopetus ei maksa itseään takaisin tarpeeksi, vaikka osittain sekin tapahtuu. Tuotantoryhmällä oli selkeästi ajatuksena jatkaa sarjaa tämän debytoivan kauden jälkeen, mutta saadessaan punaista valoa jatkolleen, kokonaisuus jää harmillisesti hyvin keskeneräiseksi tuotokseksi, mikä on kyllä aika harmillista näin katsojan näkökulmasta katsoen.
Joidenkin tahojen mielestä The Mist-sarja saattaa jäädä hyvin pitkäveteiseksi keskinkertaisuudeksi, mitä se toki oli parhaimmillaan, mutta jotain potentiaalista sen pinnan alla kyllä huokui. Sitä ei vain ikinä onnistuttu saada auki vapaasti kukkimaan omia menojaan ja sarjan taso eteni laskusuhdanteisesti kohti hieman laiskasti toteutettua loppuaan. Vaikka se onkin keskivertoa huonompi kokonaisuus, minulla on kuitenkin jonkin sortin side kyseiseen sarjaan vikoineen ja päivineen. Lopputulos oli vain lopulta liian ailahteleva ja vähän liiankin levällään ollakseen mitään varteenotettavaa kokonaisuudessaan. Ei ole missään nimessä mikään pakkokatsastus, mutta osaa viihdyttää kuitenkin osittain ja Stephen Kingin kannattajat saattavat jopa parista hetkestä tykätäkin.
Lähteet: kansikuva ja sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Mää sitten skippasin tän kun kuulin ettei jatkoa seuraa. Mulla on vähä itellä se tapa, etten ala seuraa helposti sarjoja jotka päättyy ikäänkuin kesken. Ärsyttää jotenki se epätietoisuus, että miten siinä kävisi jatkossa. tää on mun tapa. Monia se ei toki haittaa :)
VastaaPoistaTässä tapauksessa se jää hiukan harmittamaan, sillä haluaisi toki tietää enemmän usvan alkuperästä yms, mutta se pysähtyy kuin seinään..
Poista