Ohjaus: Genki Kawamura
Pääosissa: Kazunari Ninomiya, Yamato Kochi,
Naru Asanuma, Kotone Hanase, Nana Komatsu
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia
Aina silloin tällöin sitä tuntuu törmäävän elokuvaan, josta ei tiedä mitään ennakkoon, mutta jonka haluaa ehdottomasti nähdä. Nämä tapaukset sitten yleisimmin vainoavat mielessä siihen asti, kunnes ne on vihdoin ja viimein nähtynä. Törmäsin kesän aikana muutamaankin tällaiseen vaihtoehtoon, joista yksi tuntui kuitenkin herättävän kiinnostukseni eniten pelkällä virallisella julisteella. Exit 8 on vuonna 2025 ensi-iltansa saanut elokuva, jonka ohjauksesta vastaa japanilainen Genki Kawamura.
Mies myös käsikirjoitti sen yhdessä Kentaro Hirasen kanssa. Ohjaajasta en tiennyt mitään ennakkoon, minkä vuoksi oli vaikea odottaa siltä mitään erikoista ainakaan ennakkoon. Exit 8 perustuu vuonna 2023 julkaistuun The Exit 8 -nimiseen videopeliin, jonka luomisesta vastasi Kotake Create -niminen videopeliyhtiö. En tosiaan ole koskaan törmännyt edes kyseiseen nimikkeeseen, minkä vuoksi lähdin katsomaan elokuvaa avoimin mielin. Onnistuuko Exit 8 vakuuttamaan varteenotettavuudellaan?
Loputtomalta vaikuttavaan metrokäytävään loukkuun jäänyt mies yrittää epätoivoisesti etsiä uloskäyntiä. Vapautumiseksi tämän on seurattava neljää sääntöä. Älä jätä huomiotta mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Jos huomaat poikkeaman, käänny välittömästi takaisin. Jos et löydä poikkeamaa, jatka eteenpäin. Poistu ainoastaan kahdeksannesta uloskäynnistä. Sääntöjen laiminlyöminen johtaa kokemuksen uudelleenkäynnistymiseen.
Elokuva alustaa asetelmansa hyvin nopeasti ja suoraviivaisesti antaen vain alkukantaisen vainun Kazunari Ninomiyan esittämän nimettömän päähahmon luonteesta. Ohjaaja Genki Kawamura ei aikaile juuri ollenkaan avauksensa kanssa, vaan hyppää suoraan syvään päätyyn eskaloimaan tavalliselta vaikuttavaa aloituspistettä. Seuraamme tarinassa, kuinka mies alkaa pikkuhiljaa vaipumaan epätoivon partaalle sisäistettyään tilanteensa vakavuuden.
Hän yrittää kävellä ulos asemalta, mutta joutuu jatkuvaan käytäväsilmukkaan, joka jatkuu vain jatkumistaan. Astmaa poteva mies alkaa luonnollisesti hyperventiloimaan, mutta rauhoittuessaan lähtee etsimään ulospääsyä hyytävästä metrotunnelista. En nostanut odotuksiani kovinkaan korkealle, koska en tiennyt mitä elokuvalta voisi rehellisesti edes odottaa. Tämä osoittautuikin lopulta hyväksi asiaksi, sillä se vakuutti minut monella tapaa.
Konseptuaalisestihan elokuva on todella kiehtova ja moniulotteinen vastaanotettava. Sitä lähdetäänkin puimaan läpi varsin mukaansatempaavalla tavalla syventyen samalla päähahmon menneisyyteen, elämän perimmäisiin tukipilareihin ja sitä edistäviin motivaattoreihin. Elokuva rakentaa tarinaa kärsivällisesti eteenpäin ottaen pienimmätkin yksityiskohdat huomioon, koska ne merkkaavat suuremmassa kuvassa poikkeuksellisen paljon.
Ideanahan on, että silmukkaan joutuneen tahon on löydettävä metrokäytävästä mitä tahansa eroavaisuuksia tai tässä asiayhteydessä ''anomalioita'', joiden perusteella sitten tehdään päätös etenemisen suhteen. Koukkuna tässä on se, että väärästä valinnasta silmukka alkaa alusta ja vangiksi jäänyt taho joutuu käymään kaiken sen työn kerta toisensa jälkeen uudestaan, kunnes hän vapautuu. Jokaisella päätöksellä on seurauksensa.
Kuulostaa varsin kiintoisalta tapaukselta minunkin korvaan. On hienoa nähdä, kuinka huolellisesti ohjaaja Kawamura lopulta rakentaa tarinaansa. Ei ainoastaan, että sillä tuntuu olevan todella miellyttävä tahditus päällä, mutta sen jouhevuus ja yksinkertaisuus korostuu todella puolekseen. Hyvän tarinan kertomiseen ei välttämättä tarvitse turhan mutkikkaita ratkaisuja tai ideoita, vaan pikemminkin selkeän määränpään, johon tähdätä.
Toki, onhan sillä välissä tapahtuvalla materiaalillakin merkityksensä, mutta sen elokuva onnistuu kuitenkin toimittamaan katsojan pureskeltavaksi varsin pätevästi. Materiaali on selkeästi saanut inspiraationsa Konamin ja Kojima Productionsin peruutetusta yhteistyöstä - Silent Hills -videopelin interaktiiviseksi maistiaiseksi tarkoitetusta P.T. -demosta. Silmukkamekanismi on samanlainen periaatteeltaan, vaikka sisällöt eroaisivatkin valtavasti toisistaan.
Saamme myös yksittäisiä viittauksia monien rakastamaan Hohto-elokuvaan, josta on niitä liuta enemmän sitten itse nimikkovideopelissä. Tunnelmallisesti Exit 8 osaa nostattaa jännitystään mainiosti, vaikka sen purkamisen onnistuminen nojaakin katsojan omiin preferensseihin. Joillekin elokuvan tarjoamat jännitteet saattavat olla juuri sopivia, kuin taas joillekin liian kevyitä. Itselleni ne kuitenkin ajoivat asiansa keveydestään huolimatta.
Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva tarjoilee pätevää materiaalia kaikin tavoin, vaikka visuaalisista efekteistä voikin olla sitten montaa mieltä. Visuaalinen ilme on kuitenkin todella miellyttävää katsojan silmälle. Vaikka pyörimmekin suurimmaksi osaksi vain yhdellä käytävällä koko elokuvan ajan, tuntuu se tarjoavan juuri sen verran vaihtelevuutta, ettei se kävisi turruttavaksi. Yasutaka Nakatan ja Shohei Amimorin yhteissävellykset istuvat tuotokseen myös erinomaisesti.
Exit 8 on asiansa ajava mysteeri, joka koukuttaa mukaansatempaavuudellaan ja miellyttää kärsivällisellä luonteellaan. Vaikka muutamat tarinalliset ratkaisut saattavatkin tuntua järin tavanomaisilta, sopivat ne kokonaiskuvaan loogisesti ja järkevästi siitä huolimatta. Konseptuaalisesti elokuva sovittaa nimikkovideopelinsä upeasti valkokankaalle, mistä on tekijöille kyllä pakko nostaa hattua. Tämän myötä alkuperäismateriaalikin rupesi yllättäen kiinnostamaan.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 20.10.2025
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti