Ohjaus: Noah Baumbach
Pääosissa: Scarlett Johansson, Adam Driver,
Laura Dern, Azhy Robertson, Merritt Wever,
Ray Liotta, Julie Hagerty, Alan Alda
Genre: Draama, Komedia, Romantiikka
Kesto: 2 tuntia 16 minuuttia
Netflix on ollut viime vuosina katsojille hyvin tuttu jatkuvista keskinkertaisista pettymyksistä alkuperäiselokuvien osalta, vaikka sarjat ovatkin olleet hyvin onnistuneita yleisellä tasolla. Mikä on kuitenkin helpottavaa kuulla on, että pelkästään tämän vuoden aikana on tullut paljon enemmän positiivisia yllätyksiä alkuperäiselokuvien puolesta, kuin koskaan ennen. Esimerkiksi The Irishman ja The King ovat olleet sellaisia elokuvia, jotka molemmat tähtäsivät kunnianhimoisesti tähtiin ja tuntuivat osittain myös yltävänkin sinne.
Nyt olisi kuitenkin luvassa sitten hieman erilaisempi elokuva, kuin kaksi edellä mainittua teosta. Oli hyvin kiinnostavaa nähdä, että kuinka tämä draamakomedia onnistuisi vakuuttamaan minut varteenotettavuudestaan, sillä ainakin näyttelijäkaarti näyttäisi lupailevan paperilla oikein hyvää. Odotukseni olivat pidättyväiset, sillä en oikein osannut odottaa elokuvalta mitään erityistä, mutta toivoin sen osuvan nappiin siitäkin huolimatta. Osuiko se lopulta?
Charlie Barber on hyvin menestyvä näytelmäohjaaja New Yorkista, jonka näytelmässä esiintyy etunenässä hänen vaimonsa Nicole, entinen elokuvanäyttelijä teiniajoilta. Aviopari käy lukuisia avioliittoonsa liittyviä ongelmia ja esteitä keskenään läpi, jonka seurauksena he lopulta ajautuvat väliaikaiseen asumuseroon Nicolen lähdettyä heidän yhteisen poikansa Henryn kanssa asumaan äitinsä luokse Los Angelesin aurinkoon saatuaan tarjouksen suuresta pääroolista tv-sarjan pilotista. Vietyään näytelmäänsä vihdoin Broadwaylle, Charlie matkustaa perheensä luokse länsirannikolle ja saa yllätyksekseen käsiinsä avioeropaperit Nicolelta. Miten tähän tilanteeseen ajauduttiin?
Adam Driverin esittämä Charlie ja Scarlett Johanssonin esittämä Nicole ovat avioeron partaalla. Elokuva käsittelee tätä valitettavan surullista, sekä hermoja raastavaa tapahtumaa ja sen eikoislaatuisia koukeroita vakuuttavalla tavalla. Tarina alustetaan perusteellisesti keskittymällä ja avaamalla molempia päähahmoja toistensa näkökulmista katsottuna. Pääsemme sillä tavalla siis heti kättelyssä käsiksi heihin emotionaalisella tasolla ja saamme tiukan siteen luotua ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.
Kuten mainitsinkin alussa, en odottanut elokuvalta kovinkaan paljoa, sillä halusin kokea sen vain puhtaalta pöydältä vailla turhia paineita ja häiriöntekijöitä. Mikä tästä ratkaisusta teki hyvän oli se, että sen vuoksi elokuvan ensimmäiset kymmenen minuuttia saivat leukani loksahtamaan täysin auki yllätyksestä. Miksi yllätyin niin paljon? En ole luultavasti viime vuosien aikana nähnyt yhtään elokuvan aloitusta, joka olisi ollut niin perusteellinen ja mieletön sekä teknisestä, että elokuvataiteellisesta näkökulmasta katsottuna.
Ei ainoastaan, että se onnistui pohjustamaan nämä kaksi kiehtovaa hahmoa näytöllä erinomaisesti, mutta elokuvan tekninen puoli löi minut täysin ällikällä ylivertaisuudellaan. Tarinankerronnasta tahditukseen ja leikkauksesta tasapainoiseen tunnelmaan elokuvan alkutaival vakuuttaa monipuolisuudellaan. Elokuvan eteneminen hipoo kirjaimellisesti täydellisyyttä ja se toden teolla onnistuu saamaan katsojan täysillä investoitumaan sekä molempiin hahmoihin, että heidän vaativiin koettelemuksiinsa näinä stressaavina aikoina.
Nicole on ajan mittaan alkanut tuntemaan olonsa hyvin pieneksi liityttyään mukaan Charlien teatteriorganisaatioon ja matkaan näytelmämaailman huipulle. Hän ei tunnu saavan paljoakaan mahdollisuuksia ilmaista itseään missään muussa asiassa kuin Charlien valvonnan alaisena näyttämöllä ja perhe-elämässä. Nicole toivoisi enemmän vapautta toteuttaakseen itseään ja saada vihdoin tahtomaansa läpi, mutta Charlie tuntuu rajoittavan tätä massiivisesti. Charlie ei taas olisi koskaan halunnut joutua tähän kiusalliseen eron tilanteeseen, mikä yllättääkin hänet täysin puskista, vaikka hän jossain määrin pitääkin vaimoaan itsestäänselvyytenä oman uransa ohella.
Tilanne alkaa rauhallisesta välienselvittelystä, mutta eskaloiduttuaan radikaalisti lakimiesten käsissä, ajaa se hahmot hyvin raa'alle kentälle tuomarin eteen. Vaikka molemmat osapuolet haluaisivatkin erota hyvissä väleissä ongelmitta, heidät imaistaan väkisinkin tähän oikukkaan myrkylliseen välienselvittelyyn, joka jatkuvasti vaihtaa luonnettaan matkan varrella ja pistää molemmat osapuolet järkyttävän paineen alaisiksi. Eskaloitumisen johdosta Charliella tuntuu olevan hyvin hankala tehtävä saada huoltajuuskiistasta hyvä lopputulos, kun kaikki taivaan merkit näyttävät menevän häntä itseään vastaan, vaikka tämä yrittääkin parhaansa mukaan tehdä kaikkensa lapsensa eteen.
Roolisuoritukset ovat erittäin laadukkaita ympäri pöydän ja ehdottomina mestareina toimivat päärooleissa esiintyvät Scarlett Johansson ja Adam Driver. He onnistuvat virheetömästi tuomaan omat hahmonsa katsojan pureskeltavaksi ja uskottavalla lähestymistavallaan saavat ne tuntumaan perimmiltään helposti lähestyttäviltä, sekä samaistuttavilta. En ylläty ollenkaan, jos jompi kumpi tai molemmat saavat tunnustusta tulevissa palkintogaaloista, sillä he ansaitsevat kaiken ylistyksensä.
Elokuva tarjoaa aivan järkyttävän efektiivistä draamaa, joka yllättää katsojan vakavaluonteisella ja varteenotettavalla otteellaan. Ohjaaja Noah Baumbach onnistuu myös erinomaisesti sekoittamaan ja tasapainottelemaan painostavan draaman ja hervottoman komedian välillä luoden niistä yhdessä tunnelmallisesti hyvin dynaamisen kokonaisuuden, joka ennalta-arvaamattomuutensa avulla pitää katsojan koko ajan takajaloilla toivoen parasta ja peläten pahinta.
Muutamia pieniä yksistyikohtia ja sivuseikkoja lukuunottamatta, Marriage Story on täydellinen suoritus sekä teknisestä, että elokuvataiteellisesta näkökulmasta katsoen. Se osaa kertoa tarinansa hyvin maanläheisestä ja helposti lähestyttävästä näkökulmasta. Se on hyvin merkillistä, että elokuva saa katsojan tuntemaan jonkin sortin vahvoja samaistumisen tunteita, vaikka katsojalla ei itsellään olisikaan kokemusta avioerosta. Siinä on kuitenkin paljon hetkiä, joita pystyy suoraan heijastamaan omiin parisuhdekriiseihinsä.
Elokuva on yksi vuoden ehdottomista yllättäjistä. Se ei välttämättä jää historiaan ajattomana klassikona, mutta se on siitäkin huolimatta erinomainen tarina rakkaudesta, elämästä, avioerosta ja sen vaikutuksesta molempiin osapuoliin. Netflix onnistui toistamiseen peräkkäin alkuperäiselokuvansa suhteen ja Marriage Story osui myös kyseisellä nappisuorituksellaan nousemaan oman tuotantolistauksensa kärkeen. On se maailma täynnä positiivisiakin yllätyksiä...
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti