Ohjaus: Victor Fleming, George Cukor, Norman Taurog
Pääosissa: Judy Garland, Ray Bolger, Jack Haley,
Bert Lahr, Frank Morgan, Billie Burke, Margaret Hamilton,
Charley Grapewin, Pat Walshe, Clara Blandick
Genre: Seikkailu, Fantasia, Musikaali, Perhe
Kesto: 1 tunti 42 minuuttia
''We're off seeing the wizard, the wonderful wizard of Oz!''
Ihmemaa Oz -elokuvaa pidetään edelleenkin yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista ja vaikuttavimmista tuotoksista, joita julkaisunsa jälkeen on viitattu lukuisten myöhemmin toimivien tekijöiden puolesta. Vaikka teoksen taustalla muhiikin valtavasti poikkeuksellisen ristiriitaisia piirteitä etenkin sen ongelmallisen tuotantoprosessinsa puolesta, ei tuotoksen merkitystä elokuvateollisuudelle voi sen nojallakaan juurikaan vähätellä.
Ihmemaa Oz on vuonna 1939 ensi-iltansa saanut fantasiapainotteinen kokoperheen musikaalielokuva, jonka ohjauksesta vastaa pääosin yhdysvaltalainen Victor Fleming. Jatkuvien muuttujien keskellä ohjausvastuun ottivat välissä myös yksitellen George Cukor, sekä Norman Taurog, Elokuva perustuu L. Frank Baumin vuonna 1900 kirjoittamaan samannimiseen menestyksekkääseen lastenkirjaan, joka on sittemmin saanut lukuisia elokuva-, sekä teatterisovituksia.
Jos nykyään tuotanto-ongelmat tuntuvat raskailta vastaanotettavilta, niin tuohon aikaan se oli verrattavissa melkeinpä sirkukseen. Elokuvaa tehdessä esiripun takana ja sen edessä tapahtui paljon hyväksikäyttämistä, kiusaamista, sekä muutamia vakaviakin loukkaantumisia, jotka ovat tulleet pääosin julkiseksi tiedoksi vasta vuosien edetessä. Siitä huolimatta elokuva on onnistunut pitämään arvostuksensa ja ihailunsa kaikkien näiden vuosikymmentenkin jälkeen.
Pyörremyrskyn pyyhkäistessä kansasilaisen kylän läpi, Dorothy ja hänen koiransa Toto lentävät talonsa sisällä taianomaiseen Ozin maahan. He seuraavat keltaista tiilitietä Smaragdikaupunkiin tapaamaan kaikkivoipaista velhoa ja matkallaan sinne he kohtaavat Variksenpelättimen, joka haluaa itselleen aivot; Tinamiehen, joka haluaa itselleen sydämen; sekä pelkurimaisen Leijonan, joka haluaa löytää rohkeuden. Velho pyytää heitä tuomaan hänelle lännen pahan Noidan luudan ansaitakseen apunsa.
Aloitetaan vaikka siitä, että Ihmemaa Oz on ollut katselulistallani monen monen vuoden ajan. En koskaan kuitenkaan nähnyt tarvetta tai tuntenut varsinaista halua kiirehtiä sen kanssa, minkä vuoksi se joutuikin katselulistani pohjattomaan limboon odottamaan vuoroaan. Hetki tuntui kuitenkin tällä kertaa ajankohtaiselta, joten repäisin laastarin vihdoin irti. Onnistuuko elokuva yllättämään positiivisesti vai onko aika tehnyt sille jo tepposet?
Teos alustaa asetelmansa loistavasti. Pääsemme heti kättelyssä upeasti käsiksi konseptiin ja päähahmoon, jonka matkaa aiomme seurata pitkin elokuvan kestoa. Matkalla tarkoitan myös sitä - matkaa. Elokuva ei nimittäin painota merkitystään vain tapahtumiensa resoluutioon, vaan tarinakaarien kärsivälliseen rakentamiseen ja päteviin opetuksiin, joita alleviivataan väkevästi pitkin tarinaa. Elokuva tempaa katsojan moitteettomasti mukaansa ja onnistuu pitämään tästä kiinni lähes loppuun asti.
Tarinankerronnallisesti se miellyttää jouhevuudellaan ja yksinkertaisuudellaan. Pääosin käsiteltävät hahmot saavat osakseen paljon huomiota, mikä herättää heidät eloon vaivattoman oloisesti. Vaikka muutamia seikkoja jääkin katsojan pohdittavaksi, eivät ne riko illuusiota juuri ollenkaan. Vanhan ajan elokuvat pitävät sisällään useasti yhden niille poikkeuksellisen ominaisen piirteen, jonka voi katsojana ottaa vastaan joko hyvänä tai huonona asiana.
Hahmot esitetään useimmiten ylikorostetusti, mikä tuo tuotokseen lämpimän ja unenomaisen tuntuman. Joillekin tämä voi toki tuntua tätä nykyä jo luotaantyöntävältä seikalta. Hahmojen eloisuus värittää elokuvan hurmaavalla luonteella, joka miellyttää kaikkia aisteja. Teknisestä näkökulmasta katsottuna teos oli tuolloin edellä aikaansa ja yllättävää kyllä, se kestää edelleenkin aikaa poikkeuksellisen hyvin. Vaikka muutamat ratkaisut huvittavatkin yksinkertaisuudellaan, tuntuu illuusio pysyvän hienosti yllä.
Lavastukset ja puvustukset vakuuttavat varteenotettavuudellaan, vaikka monia ongelmatekijöitä niidenkin eloon herättämisessä on ilmaantunut tuotannon aikana. Elokuvassa punertavan ruskealla seepialla korostetaan oikeaa maailmaa ja värillinen unenomaista Ozin ihmemaata. Vaikka erolla yritetäänkin nostaa tarjottimelle ''ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen'' -väitettä, vetävät tarinan opetukset köyttä vastakkaiseen suuntaan.
Vaikka tarinallisesti elokuva onkin loistava kaikin puolin, tuntuu ote hieman lipsuvan loppua kohden. Tämä johtuu pikemminkin vain itse lopetuksen pitkitetystä luonteesta ja antikliimaksista, jonka vastakkainasettelu lopulta resoluutiollaan aiheuttaa. Dialogi hurmaa katsojan leikkisällä, mutta monella tapaa myös nerokkaalla luonteellaan. Musikaalina elokuva toimii myös moitteettomasti. Ikuistetut kappaleet ovat tätä nykyä elokuvahistoriassa legendaarisessa asemassa ja syystäkin.
Ihmemaa Oz on erinomainen kokoperheen seikkailu, joka pitää sisällään kaiken tarvittavan. Ei ainoastaan, että se tempaa katsojan täysin mukaansa, mutta se hurmaa tämän vakuuttavalla esillepanollaan, sekä unenomaisella luonteellaan. Roolisuoritukset ovat myös erinomaisia ympäri pöydän. Elokuva on hyvin rakastettu ja ymmärrettävistä syistä. Itseäni eniten ärsyttää se, etten nähnyt tätä lapsena, koska sen vaikutus ja opetukset olisivat varmasti antaneet aikaista perspektiiviä elämään.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 23.11.2025
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti