Hurjapäät | The Fast and the Furious (2001) - arvostelu



Ohjaus: Rob Cohen
Pääosissa: Paul Walker, Vin Diesel,
Michelle Rodriguez, Jordana Brewster, Rick Yune,
Chad Lindberg, Johnny Strong, Matt Schulze
Genre: Toiminta, Seikkailu, Rikos
Kesto: 1 tunti 46 minuuttia

Voi että. Muistan kuinka pienenä pojannulikkana rakastin Fast & Furious -elokuvasarjaa. Rakastin sitä hyvin paljon ja se johtui suurimmaksi osaksi kyllä siitä, että se muistutti niin yllättävän paljon myös rakastamiani Need For Speed -videopelejä, joita pelasin päivät pitkät. Vaikka nämä elokuvat ovatkin jossain määrin kieli poskessa tehtyjä psykedeelisiä toimintakokonaisuuksia, niissä on siltikin jotain hyvin erityistä piilemässä räikyvän pintansa alla. Vaikka en ollutkaan ennen vanhaan mikään elokuvien suurkuluttaja, nautin ehdottomasti niiden katsomisesta aina, kun vain aikaa oli niihin käyttää. Sen kuitenkin muistan, että tätä elokuvasarjaa katsoin hyvin useasti uudelleen ja uudelleen.

Hyvin monille tämä elokuvasarja ''alkoi'' kunnolla vasta myöhemmässä vaiheessa, kun taas minun tapauksessani se alkoi juurikin tästä alkuperäisestä aloituspisteestä. Se on muuttunut ajan mittaan hyvin radikaalisti. Ei todellakaan sovi unohtaa, että mistä kaikki sai alkunsa, sillä ilman tätä elokuvaa, ei olisi valtavirran suosioon nousseita uudempia jatko-osiakaan tarjolla tänä päivänä. Laittomia katukisoja, kauniita ja seksikkäitä naisia, sekä valtavasti vauhtia ja tiukkoja käänteitä, jotka pitävät huolen siitä, että matkamme ratin takana olisi mahdollisimman tapahtumarikas ja eeppinen kaiken kaikkiaan.


Los Angelesin kaduilla kisaileva Dominic Toretto joutuu LAPD:n (Los Angelesin poliisilaitoksen) epäilyn kohteeksi lukuisten alueella esiintyvien rekkaryöstöjen vuoksi. Nämä rekat sisältävät hyvin kalliita autoihin liittyviä elektroniikkalaitteita, joiden puolesta hyvin monet katukisaajat varmasti tekisivät mitä vain saadakseen helpotusta kisaamiseensa. Dom kehittää päivisin autojaan ja öisin ajaa kisoja rahasta. Eräänä päivänä uusi mies liittyy leikkiin mukaan ja onnistuu herättämään katukisakuninkaan kiinnostuksen.

Los Angelesin poliisivoimissa työksentelevä Brian O'Connor onnistuu pääsemään Domin korkeatasoiseen joukkueeseen pitääkseen tätä jatkuvasti valvonnan alaisena löytääkseen todisteita rikoksista. Ajan kanssa rakastuu tähän uuteen maalmaan ja sen myötä Domin siskoon, Miaan, mikä hankaloittaa tehtävän suorittamista massiivisesti. Brianin täytyy valita kumman puolelle hänen lojaalisuutensa nojaa: perheen vai työn.


Elokuva ei ole kovin pitkä kokonaisuus alkuunkaan, joten on ihan ymmärrettävää, että se ei tule tuhlailemaan aikaansa hahmojen alustamisiin ja syvällisiin pohjustamisiin, vaan heittää kylmän viileästi keskelle jo kuohuvaa tilannetta. Aluksi katsojina saatamme ihmetellä itse asetelmaa, hahmojen asemia tässä katukisojen täyttämässä maailmassa, sekä toimintakaavaa, jota kyseinen alamaailma noudattaa, mutta ensimmäsen kolmanneksen jälkeen tilanne alkaa kuitenkin syventymään ja alamme oppimaan myös hahmoistamme yhä enemmän ja enemmän.

Paul Walkerin esittämä Brian O'Connor on poliisii, joka soluttautuu katukisoja ajavaan ryhmään, mutta ollessaan vielä suhteellisen uusi kisa-alalla, hänellä on paljon opittavaa ajamisesta ja sen täyttämästä alamaailmasta. Hän on hyvin kiivas ja innokas, mutta erittäin määrätietoinen tapaus, joka hyvän tilannetajunsa ja ihmisten lukutaitonsa avustuksella kääntää tilanteen kuin tilanteen hyödykseen.


Vin Dieselin esittämä Dominic Toretto on katukisojen kuningas, joka elää ajamista, hengittää vauhtia ja kuljettaa suonissaan bensiiniä. Hän on isotteleva kovanaama, mutta vankkumattoman ja kurinpitoisen kuorensa alla, hän on lempeä ja huolehtivainen läheisilleen. Hänelle luottamus ja perhe ovat kaikki kaikessa tässä maailmassa. Muutosten aikoina Dom ottaa aavistamattaan Brianin siipensä alle ja tämä pääsee suht vapaasti observoimaan sekä ryhmää, että itse alaa sisältä käsin.

Elokuvan konflikti kytee odotetustikin siis näiden kahden miehen välillä. Brianin tehtävänä on seurata ja löytää Domista tarvittavat todisteet rekkaryöstöjen suorittamisesta tai suunnittelemisesta, jotta poliisit voisivat vihdoin vangita hänet pitkän varjostamisen jälkeen. Dom ei tätä luonnollisestikaan tiedä, mikä taas tekee asetelmasta jo valmiiksi kiihkeän ja riskialttiin molemminpuolisesti.


Silmukka kiristyy yhä enemmän ja enemmän peiteoperaation ollessa aivan paljastumisen partaalla, mutta yllättävän toimivasti sekä nousujohteisesti jännitys rakennetaan ja kehitetään tarinan edetessä. Sen tuloksena tiukatkin mutkat onnistutaan vetämään suoriksi monesti elokuvan aikana, mikä tavallaan on ennalta-arvattavaa, kun hoksaa tilanteen toimintakaavan. Elokuva onnistuu muutamaan otteeseen yllättämään tiukoilla tilanteillaan, jossa toden teolla testataan luottamusta puolin ja toisin, kun mielensisäiset ristiriidat jatkuvat taustalla.

Olemme sen verran investoituneita hahmoihin, että on hyvin vaikeaa valita puolta kahden väliltä, sillä ymmärrämme molempia puolia ja heidän motiivejaan yhtä paljon, vaikka ne eivät aina puhtaimmasta päästä olisikaan. Toivomme kuitenkin heidän löytävän jonkun sopivan yhteisen kultaisen tien ratkaistakseen ongelmansa keskenään, vaikka se onkin hyvin ristiriitaista alkuunkin.


Visuaalisesti elokuva on hyvin epätavanomainen ja räikyvä kokonaisuus, joka ei rehellisesti ole kestänyt aikaa kovin hyvin, sillä se käyttää sen ajan efektien maailmaa mullistavia visuaalisia efektejä hyväkseen hyvin paljon. Vaikka ne eivät vastaisikaan nykypäivän oletusta, tuossa merkillisessä tyylissä on jotain hyvin puoleensavetävää ja uniikkia. Se on monipuolinen ja kokeileva kuvauksensa suhteen.

Näyttävät kamera-ajot ja leikkaukset tuovat vauhdin huuman näytölle tarpeeksi vakuuttavalla tavalla, johon pystyisi investoitumaan ja uskoutumaan. Värimaailma on hyvin selkeästi taitettuna oranssien sävyjen suuntaan, mutta onneksemme koko elokuva ei kuitenkaan ole ''yksivärinen'', vaan onnistuu kohottamaan muitakin värejä monipuolisesti esille kaiken oranssin alta. Se ei varsinaisesti haittaa, mutta pistäähän se ehdottomasti erottuvasti silmään, jos ei muuta.


Hurjapäät on elokuva, joka on itselleni tärkeä, mutta jonka tiedostan ajan kohdelleen kaltoin tietyissä asioissa. Tämä on ihan ymmärrettävää, sillä kyseinen tuotos on kuitenkin oman aikansa tuotos, joka tyyliltään huokuu monia artistisia ratkaisuja, jotka ovat jo pitkän aikaa pysyneet poissa elokuvamuodista. Tarina on kuitenkin asiansa ajava ja hahmot tarpeeksi syvennetyjä, jotta pystyisimme tuntemaan edes osittain jotain syvällisempää elokuvan aikana.

Teos kuin on elokuvasarjansa ensimmäinen laatuaan, se tuntuukin kuin TV-sarjan pilottijaksolta, joka näyttää tavallista enemmän materiaalia. Tilanne jää täysin auki, eikä varsinaista kulminaatiota nähdä, minkä vuoksi tuotos jääkin tavallaan keskeneräiseksi. Joissain elokuvissa se on hyvä juttu, että pitää katsojan keskutelemassa koetuista tapahtumista ja potentiaalisen tulevaisuuden skenaarioista, mutta tämä lopetus ei paljoa anna varaa spekulaatiolle, vaikka jättääkin sen auki. Siitä huolimatta Hurjapäät on keskitasoinen elokuva, josta voi nauttia edelleenkin hyvinkin paljon, mutta tosin vain nostalgian huuruissa.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 7.2.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit