Pimeyden armeija | Army of Darkness (1992) - arvostelu

Ohjaus: Sam Raimi

Pääosissa: Bruce Campbell, Embeth Davidtz, Marcus Gilbert,
Ian Abercrombie, Richard Grove, Timothy Patrick Quill, Michael Earl Reid,
Bridget Fonda, Patricia Tallman, Ted Raimi, Deke Anderson

Genre: Komedia, Fantasia, Kauhu

Kesto: 1 tunti 21 minuuttia

''All right, you primitive screw-heads, listen up! See this? This... is my BOOMSTICK!''

 

Miellyttävän laadukkaiden ensimmäisten Evil Dead -elokuvien jälkeen oli aika pistää tämä hyvin suosittu trilogia pakettiin elokuvasarjan kolmannella osalla - Pimeyden armeijalla. Pimeyden armeija on Sam Raimin ohjaama elokuva vuodelta 1992, joka muuttaa elokuvasarjan selkeän kauhupainoitteisen lähestymistavan astetta komediapainoitteisempaan suuntaan. Olen tähän asti ollut hyvin yllättynyt siitä, kuinka paljon olen kyseisistä elokuvista pitänyt ja sarjaa on viety jatkuvasti eteenpäin hyvin omaperäisillä tavoilla.

Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat maltilliset, mutta toiveikkaat. Edellisen osan ollessa niin paljon edeltäjäänsä komediapainoitteisempi kokonaisuus, odotin kolmannelta elokuvalta jotain paljon kevyempää ja toimintapainoitteisempaa. Nyt kun tiemme vie aivan uuteen suuntaan, on kiehtovaa nähdä löytyykö konseptista lisää mielenkiintoista kaivettavaa vai onko kaikki potentiaali jo koluttu läpi. Onnistuiko ohjaaja Sam Raimi lopettamaan arvostetun elokuvasarjansa korkeaan nuottiin vai alkoiko meininki menemään jo aivan naurettavan yliampuville teille?

Ashin mökkireissusta on tullut painajaismainen selviytymistaistelu, joka koettelee häntä monin eri tavoin tilanteen eskaloituessa yhä absurdimmaksi ja absurdimmaksi. Mies imaistaan yllättävien käänteiden tuoksinnassa aikaportaalin läpi, joka lähettää hänet, hänen moottorisahansa, haulikkonsa ja autonsa muinaiseen 1300-lukuun. Ash vastaanotetaan paikan päällä väärinymmärretysti, mikä ajaakin miehen todistamaan todellisen luontonsa. Urkkijaksi leimattu mies taistelee tiensä kuningaskunnan vapahtajaksi, jonka jälkeen hänen on löydettävä tapa päästä takaisin omaan aikakauteen. Mitä miehen on vielä koettava ja tehtävä ennen kuin hän voisi palata takaisin kotiin pitkittyneestä painajaisestaan?

Evil Dead -elokuvasarja on ollut tähänkin asti jo valmiiksi hyvin kokeilunhaluinen ja monipuolinen materiaalinsa suhteen. Ei ainoastaan, että itse tarina on ollut kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin syväluotaava katsaus koetellun ihmisen psykologiseen murtumiseen, mutta se on onnistunut olemaan samanaikaisesti myös erityisen kevyttä viihdettä muuntautuvalla tunnelmallaan ja mielenkiintoisella mytologiallaan.

Kuten Evil Dead II -elokuvassa todistimmekin, Ashin mökkireissu ei ole saanut vieläkään päätöstään, vaan loppumaton koettelu ja kauhu jatkuu miehen singahdettua aikaportaalin läpi alkukantaiseen 1300-lukuun. On hienoa huomata, kuinka ohjaaja Sam Raimi lypsää konseptista kaiken potentiaalin irti lähettäessään päähahmonsa tuntemattoman miljöön keskelle uusien koettelemusten saartamaksi. Jo hyvin tutuksi tullut mökkiasetelma olisi ollut tässä vaiheessa tarinaa turhan venytettyä, minkä vuoksi tapahtumapaikkaa muutettiinkin - ja hyvä niin.

Edellisessä osassa tulikin jo huomattua, että elokuvasarja oli alkanut nojaamaan yhä enemmän ja enemmän komediapainoitteisempaan materiaaliin, eikä kolmas osa jätä tätä kehitystä kesken. Pimeyden armeija on hyvin kevyt elokuva katsottavaksi - jopa yllättävän. Vaikka materiaali itsessään onkin hiukan ronskia seurattavaa monellakin tapaa, on se elokuvasarjassa kuitenkin selkeästi kevyin ja lapsenmielisin elokuva vastaanotettavaksi. Samaiset syvälliset teemat kummittelevat kyllä takaraivossa edellisistä osista, mutta niihin ei niinkään paljoa enää keskitytä, sillä tällä kertaa itse viihde ottaa ohjat kokonaisuudesta.

Lyhyen kestonsa takia tarina on hyvin suoraviivainen ja räikeä koettava. Ashin ahdinko sen kuin vain kasvaa, kun mies joutuu täysin uudenlaisten haasteiden koettelemaksi. Juututtuaan historialliseen aikaan mies yrittää epätovoisesti löytää tapoja päästäkseen takaisin kotiin, mutta hän joutuu matkansa varrella jatkuvasti vain uusiin ongelmiin. Valitettavien käänteiden seurauksena Ash joutuu jäämään auttamaan primitiivisiä kyläläisiä päihittämään elävät kuolleet, jotka hän itse vahingossa onnistuu herättämään kuolleista.

Elokuva ottaa inspiraatiota monesta vanhanaikaisesta sankaritarinasta ja pyrkii tekemään omastaan hyvin itsetietoisen sovituksen, jotta ydin pysyisi yhteneväisenä oman konseptin kanssa ja luontevana jatkuvuuden puolesta. Siinä on myös paljon viittauksia uskonnollisiin yksityiskohtiin ja olettamuksiin, joita päähahmomme Ash monessa tapauksessa suoranaisestikin kuvastaa. Vaikka tarina onkin hiukan ennalta-arvattava perusteiltaan, osaa se viihdyttävyydellään kompensoida tätä yksinkertaisuuttaan juuri sen verran, ettei elokuva vaivu koskaan tylsistyttävän puolelle, vaan pitää katsojan mielenkiinnon yllä.

 

Edellisen osan tavoin Pimeyden armeija uskaltaa mennä hyperaktiivisille teille materiaalinsa suhteen, eikä se pidättele itseään ollenkaan kevytmielisyytensä tai komediansa puolesta. Historiallinen ympäristö tuntuu hyvin uniikilta ja tuoreelta. Tunnelma on hyvin lapsenmielinen ja satuja mukaileva, vaikka ajoittain aikuismaisiakin piirteitä esiitteleekin hyvin näyttävin tavoin. Bruce Campbellin esittämä ikoninen Ash nousee ehdottomasti kauhuelokuvien pidettävimpien hahmojen jalustalle ja toimii elokuvasarjan vetävimpänä voimana aina ensimmäisestä elokuvasta viimeiseen.

 

Elokuva on ehdottomasti kolmiosaisen Evil Dead -elokuvasarjan heikoin osa, mutta siitäkin huolimatta toimii moitteettomasti kokonaisvaltaisen tarinan päättävänä osana - ja hyvänä sellaisena. Jatkoakin oltiin elokuvalle suunniteltu ja sen vaihtoehtoinen lopetus on kuin onkin hyvin pysäyttävä. Valitettavasti emme koskaan saaneet sitä, joten tämä potentiaali jäi valitettavasti täyttämättä. Olen kuitenkin tyytyväinen elokuvasarjaan ja voin suositella sitä mielelläni jokaiselle kevyemmän kauhun kannattajalle.

 

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 14.10.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com