Ohjaus: David Lowery
Pääosissa: Dev Patel, Alicia Vikander, Joel Edgerton,
Sarita Choudhury, Sean Harris, Ralph Ineson, Barry Keoghan,
Erin Kellyman, Kate Dickie, Atheena Frizzell
Genre: Seikkailu, Fantasia, Draama
Kesto: 2 tuntia 10 minuuttia
''Whilst we're off looking for red, in comes green. Red is the color of lust. But green is what lust leaves behind, in heart, in womb. Green is what is left when ardor fades, when passion dies, when we die too.''
Tällä kertaa luvassa olisikin yksi kuluvan vuoden odotetuimmista elokuvista, joka vakuutti jo trailerinsa perusteella minut siitä, että kyseessä saattaisi olla yksi fantasiagenren tärkeimpiä sovituksia vuosiin. Vaikka itse alkuperäistarina onkin vain haalea muisto menneisyydestä, kiinnostuin elokuvasta hyvinkin paljon. Samalla pelko pettymyksestä nousi mielen perukoille kummittelemaan, sillä odotukseni tuntuivat jatkuvasti kasvavan, mitä lähemmäs elokuvan julkaisua etenimme. Oliko elokuva lopulta massiivisten odotustensa arvoinen teos?
The Green Knight kertoo tarinan kuningas Arthurin siskonpojasta, Gawainista, joka joutuu jopa yllättäenkin hyvin poikkeuksellisen tilanteen keskelle selvittämään elämänsä tarkoitusta. Vihreäksi ritariksi kutsuttu pelottava kummajainen saapuu joulun aikaan Camelotin linnaan pyöreän pöydän äärelle, jossa hän esittää haasteen kuninkaan ritareille. Haasteena on kohdata vihreä ritari ja pelata mysteeristä peliä, jonka tämä on heille kyhäillyt. Pyöreän pöydän ritarit eivät haasteelle kuitenkaan tunnu lämpeävän.
Taustalla varjoissa tilannetta seuraava tuhlaajapoika Gawain päättää vihdoin ottaa vastuun omasta elämästään ja sen suunnasta vastaanottamalla muukalaisen haasteen. Koko elämänsä ajan mies on tuhlaillut aikaansa ja energiaansa turhanpäiväisiin asioihin, minkä vuoksi hänellä ei tunnu olevan mitään merkityksellistä mainittavaa elämästään. Hänelle vihdoin avautuukin mahdollisuus näyttää oman arvonsa muille ja tehtyään päätöksen seuraavasta peliliikkeestään mies huomaakin pian, että valinnalla on omat seurauksensa.
Olen aina rakastanut A24-tuotantoyhtiön julkaisemia elokuvia ja katsonut niitä mielelläni lisää uusien mahdollisuuksien ilmaantuessa eteeni. Kyseinen yhtiö on kuitenkin siitä uniikki tapaus, että se tuo
suurille kankaille hyvin omaperäisen ja epätavallisen näkökulman elokuvien
tekoon. A24-elokuvat
ovat yleensä hyvin henkilökohtaisia, intiimejä, ''helposti
lähestyttäviä'' ja omaperäisiä projekteja konsepteiltaan. Ne tuntuvat myös
hyvin aidoilta ja syvällisiltä kokemuksilta, jotka pitävät huolen
siitä, ettei katsoja jää tyhjin käsin katsastuksen jälkeen. Ne
jättävätkin aina jälkeenpäin jotain mietittävää ja pohdiskeltavaa.
The Green Knight ei putoa kauas kyseisestä ajattelumallista. Vaikka elokuva selkeästi käsitteleekin kuuluisaa 1300-luvun loppupuolella ilmestynyttä ''Sir Gawain and the Green Knight'' -ritarirunoelmaa, ottaa se paljon vapauksia yksityiskohtiensa ja lähestymistapansa puolesta. Tarina nimittäin ammentaa runkonsa legendaarisesta alkuperäismateriaalistaan, mutta tekee sen omilla poikkeuksellisen fantastisilla ehdoillaan. Tämän vuoksi elokuva tuntuukin niin omaperäiseltä ja uniikilta kokonaisuudelta kaiken kaikkiaan.
Elokuvan pitkä tarina on ymmärrettävästi jaoteltu lukuihin, jotka jakavat tapahtumat luonnollisesti omiin osiinsa rikkomatta yhtenäistä virtausta. Seuraamme tarinassa Dev Patelin esittämää Gawainia, joka elää elämäänsä keskiaikaisessa maailmassa vailla sen suurempia huolia ja murheita. Mies alkaa pikkuhiljaa pohtimaan elämänsä suuntaa ja olematonta legendaansa keskusteltuaan enonsa kanssa asiasta. Kun kuningas pyytää Gawainilta jonkin sortin elämäntarinaa, tämä ei osaa vastata siihen mitään, koska mies ei ole tehnyt elämässään mitään merkittävää. Tämä keskustelu jää miestä mietityttämään ja hänen asennoitumisensa elämään muuttuu kertaheitolla.
Kun vihreä ritari ilmestyy paikalle haasteensa kera, tuntuu Gawain löytäneen alun merkittävälle tarinalleen. Hänen pelkurimainen ja omahyväinen luonteensa ajaa hänet kuitenkin tekemään kunniattoman ratkaisun, joka jää miehen mielen perukoille kummittelemaan kokonaiseksi vuodeksi. Gawainin nimittäin täytyy lähteä etsimään vihreää ritaria syrjäisestä kappelista, jossa hänen kohtalonsa odottaa vuoden päästä. Seuraammekin elokuvassa miehen epätavallista matkaa, jonka varrella hän törmää henkiolentoihin, jättiläisiin ja kaiken sortin juonittelijoihin.
The Green Knight on hyvin hidastempoinen, intiimi ja hahmovetoinen tarina, jonka aikana Gawain joutuu matkansa aikana todistamaan oman arvonsa monella tapaa. Ei ainoastaan, että miehen halu nousta eläväksi legendaksi on korkea, mutta hän haluaa aina saada kaiken haluamansa tekemättä mitään merkittävää sen eteen. Huomaamattomasti omahyväiset ilmaisut ajavatkin Gawainia matkallaan eteenpäin läpi erilaisten testien, joiden tarkoituksena on löytää ritarillinen kunniakkuus ja pelottomuus kohtalon ilmestyessä eteen. Valitettavasti mies ei näitä piirteitä omista, minkä vuoksi hän joutuukin jatkuvasti ongelmiin antaessaaan samalla hyvin huonon kuvan itsestään ihmisenä.
Gawainia koetellaan matkan aikana ja paljon. Jollain tasolla tunnemme sympatiaa miestä kohtaan, sillä hän yrittää parhaansa mukaan tehdä itsestään merkittävän miehen, mutta samaan aikaan se kaikki tuntuu valuvan hukkaan, sillä tämä itselleen ominaisella tavallaan etsii oikotietä haasteidensa ja vaikeuksiensa ohi kompastellen samalla jatkuvasti omiin paheisiinsa. Gawain taistelee matkallaan ritarin kunniasta, arvostaan perheensä ja koko kuningaskunnan silmissä, mutta siitä huolimatta kohtalon määräämä määränpää tuntuu kuitenkin pelottavan häntä suunnattomasti.
Elokuva käsitteleekin temaattisesta näkökulmasta katsottuna vahvasti vastuullisuutta, hyvätahtoisuutta, kunniakkuutta ja urheutta, jotka määrittelevät todellisen ritarillisen miehen. Tämä intiimisyys ja ''maanläheinen'' lähestymistapa konseptiin onkin hyvin kiehtovaa seurattavaa katsojan näkökulmasta katsottuna, sillä elokuva olisi voinut helposti olla toimintatäytteisempi tykitys kuuluisasta legendasta. On kuitenkin hienoa nähdä, että kauniin A Ghost Story -elokuvankin ohjannut David Lowery päättää keskittyä tarinassa enemmän itse päähahmoon ja tämän spiritualistiseen matkaan.
The Green Knight on toki mahtipontinen ja suuria ideoita tavoitteleva teos, joka pyrkii todellakin herättämään katsojassaan erilaisia tuntemuksia. Onneksemme tämä ''pienimuotoinen'' asetelma ja sen vahva keskittyminen päähahmoon vakuuttavat meidät siitä, ettei katsoja jää tyhjin käsin pohtimaan sen mieleenpainuvia teemoja. Elokuva on esteettisesti poikkeuksellisen henkeäsalpaava kokemus. Ei ainoastaan, että fantastisilla piirteillä leikittelevä maailma herää eloon, mutta sen yksityiskohdat tuntuvat ponnahtavan vakuuttavasti näytön toiselle puolelle katsojan ihailtavaksi. Myös laadukkaat käytännön efektit ja puvustus ovat erittäin onnistunutta elokuvassa.
Kuvauksesta vastaava Andrew Droz Palermo osuu jälleen kerran A Ghost Storyn lailla maaliinsa toteutuksensa puolesta. Ei ainoastaan, että elokuva tuntuu visuaalisesti käsinkosketeltavan upealta, mutta se onnistuu todellakin kertomaan Gawainin tarinan symbolistisesta näkökulmasta katsottuna. Tunnelmallisesti elokuva tuntuu hyvin keskittyneeltä ja painostavalta kokonaisuudelta, joka yhdistelee omaperäistä fantasiaa vakuuttavasti väkevään draamaan. Pystymme katsojina uppoutumaan moitteettomasti sen tarjoamaan maailmaan häkeltyen sen monimuotoiselle luonteelle.
Elokuva on pitkä, eikä sen hidastempoinen luonne tee siitä yhtään sen nopeampaa koettavaa. Onneksemme se ei kuitenkaan häiritse, sillä Gawainin matka tuntuu niin vangitsevan mukaansatempaavalta ja kiehtovalta kokonaisuudelta. On toki mainittava, että tietyt lisäykset etenkin toisella kolmanneksella tuntuivat jokseenkin ylimääräisiltä, minkä vuoksi niitä olisi voinut saksia hieman pois jouhevuuden hiomiseksi, mutta kokonaisvaltaisesti elokuvan materiaali toimii yhtenäisesti alusta loppuun asti. Näyttelijät antavat näytöllä parastaan, enkä ihmettelisi ollenkaan, jos
joku heistä sattuisi parhaassa tapauksessa ehdokkuuksia kaavimaan
palkintogaaloissa.
The Green Knight on rohkea, absurdi, mieleenpainuva, symbolistinen ja kaunis sovitus legendaarisesta tarinasta, joka yllättää omaperäisellä aistikkuudellaan, samaistuttavilla teemoillaan ja kuvankauniilla teknisellä toteutuksellaan. Elokuvan audiovisuaalinen luonne hakee kaltaistaan, eikä sitä ole omaperäisyydellä ainakaan pilattu. Jos hitaasti palavat, tulkinnanvaraiset ja poeettiset elokuvat eivät teissä tunteita herätä, niin tämä teos ei ole luultavasti suunnattu teille. Kasuaalisemmat katsojat tulevat elokuvan tekotaiteelliseksi varmasti leimaamaan, mutta itselleni tämä toimi kuin surrealistinen maalaus konsanaan.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 30.8.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti