Ohjaus: Mamoru Oshii
Pääosissa: Mako Hyōdō, Jinpachi Nezu
Genre: Anime, Scifi, Fantasia
Kesto: 1 tunti 11 minuuttia
''Maybe you and I and the fish exist only in the memory of a person who is gone. Maybe no one really exists, and it's only raining outside. Maybe the bird never existed at all.''
Olen nyt muutaman vuoden ajan sukeltanut japanilaisten animaatioiden moniulotteiseen ja kiehtovaan maailmaan löytäen samalla varsinaisia helmiä. Vaikka kaikki katsomani elokuvat eivät olisivatkaan olleet yhtä vakuuttavia kuin ne parhaimmat näkemäni, ovat ne enemmän tai vähemmän onnistuneet puhuttamaan minua tavalla tai toisella. Olen tykästynyt suuresti toistaiseksi katsomaani materiaaliin, minkä vuoksi en ole nähnyt mitään syytä lopettaa vangitsevalta tuntuvaa odysseiaani.
Vuoroon asteli vasta hetken katsastuslistallani lojunut Studio Deenin Angel's Egg, joka on vuonna 1985 julkaisunsa suoraan fyysiseen muotoon saanut fantasiapainotteinen anime-elokuva. Tuotoksen ohjauksesta vastaa japanilainen Mamoru Oshii. Herra on itselleni tuttu vain nimeltä, mutta tiedän hänen vaikuttaneen animemaailmaan poikkeuksellisella tavalla etenkin Ghost in the Shell - aaveääni -elokuvansa avulla, joka on valitettavasti vieläkin toistaiseksi katsastuslistallani odottamassa vuoroaan.
Etsiessään ruokaa ja vettä karun, sekä murenevan kaupungin raunioista, arvoituksellinen munaa pakkomielteisesti suojeleva pieni tyttö kohtaa nihilistisen nuoren sotilaan. Uteliaana hauraasta lastista ja sen sisällöstä mies päättää seurata tyttöä. Hopeatukkainen tyttö vannoo varjelevansa arvokasta munaa hinnalla millä hyvänsä samalla, kun miehen halu rikkoa se kasvaa hetki hetkeltä. Ennemmin tai myöhemmin molempien on kuitenkin kohdattava totuus. Mikä muodostuu valaistumisen hinnaksi?
Angel's Egg on todella poikkeuksellinen elokuvaelämys kaikissa asian merkityksissä ja voin varmuudella myös itse henkilökohtaisesti sanoa, etten ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa liikkuvan kuvan muodossa. Elokuva ei erotu puolekseen välttämättä pinnalliselta tuntuvan tarinansa tai paperin ohuiden hahmojensa puolesta, vaan se säkenöi käsiteltävien teemojensa avustuksella, jotka vangitsevat katsojan kuin katsojan mielensä sisälle pohtimaan mahdollista sanomaa.
Ohjaaja Mamoru Oshii ei anna katsojalle ollenkaan armoa. Ei ainoastaan, että tarinankerronta nojaa rajusti tulkinnalliseen materiaaliin ja eksistentiaalisiin konsepteihin, mutta tämän täytyy kaivaa vastaukset itse vastaanottamistaan yksityiskohdista. Tämä onkin elokuvan suurin koukku, joka pitää katsojan mielenkiinnon katossa ja vahvana loppuun asti. Toki, jos elokuvaa katsoo pelkästään mustana valkoisella, niin se tulee todennäköisesti olemaan todella raastava ja mitäänsanomaton kokemus.
Ohjaaja Oshii vaatii katsojaltaan keskittymiskykyä ja taitoa tulkita astetta haastavampiakin yksityiskohtia, jotta tapahtumien ympärille voisi luoda oman johdonmukaisen kokonaiskuvansa. Ideoita toki heitetään seinälle aika kovalla intensiteetillä ja suureellisia vertauskuvia viljellään monesta eri näkökulmasta katsottuna, mutta ne luovat tälle mahdollisuuden vaipua omien ajatustensa sisään ja käydä omaa eksistentiaalista keskusteluaan sisäisen minän kanssa eteen tulleista teemoista.
Tekotaiteellista? Ei todellakaan! Nerokasta, jos rehellisiä ollaan. Kuten mainitsinkin teemat ovat suuressa osassa elokuvan kokonaiskuvaa ja ne varioivat teologisista ideoista filosofisiin laajalla säteellä. Ohjaaja käyttää tunnettuja yksityiskohtia hyväkseen tehdäkseen tarinastaan merkityksellisen vastaanotettavan. Vaikka matkan varrella viittaukset ja vertauskuvat saattavatkin olla todella yliajavia luonteeltaan, onnistuu viimeinen kuva itsessäänkin nitomaan yksityiskohdat loistavasti yhteen.
Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on todella vaikuttava. Vaikka tyyliltään se yrittääkin korostaa yksinkertaisia elementtejä, tuntuvat yksityiskohdat poikkeuksellisen moniulotteisilta ja syvällisiltä vastaanotettavilta. Ei ainoastaan, että animaation jälki on huikeaa seurattavaa, mutta lajityyppinsä normeja onnistutaan rikkoa omaperäisen näyttävillä tavoilla. Muutamat ''seisovat'' otot kuuluisivat melkeinpä Louvre-museoon, jos se olisi minusta itsestäni kiinni.
Yoshihiro Kannon sävellykset tuovat elokuvaan vaadittavaa tuonpuoleisuutta. Vaikka fantasiapainotteisuus korostuukin materiaalista, tuntuvat kappaleet tuovan myös väkevää jännitystä ja painostavuutta näytöllä näkyvään. Tunnelmallisesti elokuva on unenomainen ja se välittyy hienosti audiovisuaalisesta toteutuksesta. Pakko myös mainita, että vaikka elokuvassa puhutaankin vähän, kaikki suusta tuleva tuntuu todella merkitykselliseltä ja painavalta arvoltaan.
Angel's Egg on loistava unenomainen odysseia, joka haastaa katsojaa kuin katsojaa vaativien teemojensa äärelle pohtimaan jopa elämän tarkoitusta ja merkitystä. Vaikka tarinallisesti elokuva saattaakin tuntua todella ohkaiselta vastaanotettavalta, ajavat kiehtovat ideat ja audiovisuaalinen toteutus upeasti valokeilaan varmistaakseen sen, ettei näytön toisella puolella oleva taho jää tyhjin käsin lopputekstien rullatessa. Loistava kokeilunhaluinen projekti, joka kääntää päitä ja syystäkin.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 7.3.2026
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti