Stranger Things | Kausi 4 (2022) - arvostelu

 

Luojat: Matt Duffer, Ross Duffer
Pääosissa: Millie Bobby Brown, Finn Wolfhard, Gaten Matarazzo,
Caleb McLaughlin, Noah Schnapp, Sadie Sink, Natalia Dyer, Charlie Heaton, Joe Keery,
Maya Hawke, Joseph Quinn, Jamie Campbell Bower, Winona Ryder, David Harbour
Genre: Fantasia, Kauhu, Scifi
Jaksoja: 9

Netflix-striimauspalvelun alkuperäistuotannot ovat olleet aina enemmän tai vähemmän onnistuneita kokonaisuuksia, joiden määrä on samalla kasvanut radikaalisti viimeisten vuosien mittaan. Materiaalia on puskettu aikamoiseen tahtiin välittämättä sen kummemmin eteen tupsahtaneista seurauksista. Dufferin veljesten luoma Stranger Things on pitänyt vakaasti asemansa striimauspalvelun lippulaivasarjana, joten Netflixin tulevaisuuden kannalta on hyvä asia, jos sen tasokin pysyisi edelleen laadukkaana. Ensimmäinen tuotantokausi osui napakymppiin ja avasi ovet hyvin menestyksekkäälle tulevaisuudelle.

Toinen tuotantokausi sinnitteli väkevästi edeltäjänsä kintereillä, vaikka tason lasku olikin selkeästi havaittavissa. Kolmas tuotantokausi taas yllätti tunnelmallisella keveydellään, vaikka rakenteellisesti sillä olikin pieniä ongelmia ylitettävänään. Neljännellä tuotantokaudella oli ennakkoon katsottuna massiiviset paineet harteillaan, sillä useimmiten sarjoja tehtäessä niitä venytetään niin pitkiksi, että ongelmat alkavat pakkautumaan yhtenäiseksi tikittäväksi aikapommiksi, joka vain odottaa vääjäämätöntä räjähtämistään. Nyt onkin aika selvittää, että kaatuuko Stranger Things sudenkuoppaansa vai onnistuvatko Dufferin veljekset pitämään sarjan jaloillaan?


Kahdeksan kuukautta on ehtinyt kulua Starcourt-ostoskeskuksessa ilmenneistä eriskummallisista tapahtumista ja pitkäaikaiset ystävykset elävät nyt jo suhteellisen tavallista elämää. Eleven, Will ja Jonathan ovat muuttaneet uudelle paikkakunnalle Kalifornian lämpöön aloittamaan uutta lukua elämässään, kun taas loput kaverukset asustelevat edelleen Hawkinsissa. Rauha ja vapaus ei ole kuitenkaan tullut jäädäkseen, sillä Hawkinsin pikkukaupungissa alkaa tapahtumaan kummia. Teiniopiskelijoita alkaa putoilemaan yksitellen mitä ihmeellisemmissä olosuhteissa, mikä herättää Dustinin ja kumppaneiden huomion. Tästä alkaa uuden tappavan mysteerin selvittäminen.

Stranger Thingsin neljäs tuotantokausi vaikuttaisi kaikkien ennakkotietojen mukaan olevan Dufferin veljesten kunnianhimoisin ja riskialttein kokonaisuus koko sarjan historiassa ja syystäkin. Kausi on jaettu erikoisesti kahteen osaan, josta ensimmäinen pitää sisällään seitsemän jaksoa ja toinen vain kaksi. Paperilla se kuulostaa hyvin eriskummalliselta, mutta kun jaksojen kestoa alkaa silmäilemään pidempään, käy jaottelu enemmän järkeen. Pisin jakso, eli viimeinen, lähentelee nimittäin kahden ja puolen tunnin kestoa, mikä kuulostaa ennakkoon miltei järkyttävältä taakalta. Onneksi asia ei ole näin...


Alkuasetelma on muuttunut rajusti sitten viime kerran. Kolmannen tuotantokauden viimeisessä jaksossa seurasimme, kuinka Joyce, Will, Jonathan ja Eleven päättivät jättää Hawkinsin taakseen aloittaakseen uuden elämän uudessa ympäristössä, Kaliforniassa. Mike lähtee muutaman kuukauden päästä muutosta vierailemaan Byersien luona viettääkseen aikaa läheisten ystäviensä kanssa. Tavallinen elämä saa jälleen kerran odottamattoman käänteen, kun Eleven joutuu yllättäen kohtaamaan menneisyytensä haamut silmästä silmään. Häntä etsivät sotilasvoimia ja hallitusta edustavat tahot, joilla olisi käyttöä tytön nopeasti hupenevilla voimilla.

Samaan aikaan Hawkinsissa tapahtuu, kun teiniopiskelija löydetään kuolleena kaikki raajat taitettuna epäluonnolliseen muotoon. Viranomaiset alkavat tutkimaan tapausta ja etsimään mahdollisia epäiltyjä, joihin todisteet eivät viittaa kuitenkaan vielä ollenkaan. Alustavaksi syntipukiksi mielletään kuitenkin Dustinin kanssa hiljattain ystävystynyt nörttipiirteillään erottuva hevari Eddie Munson, jonka Dungeons & Dragons -aiheinen Hellfire Club -ryhmä herättää virkavallan ja median kiinnostuksen. Ystävykset alkavat kuitenkin epäilemään, että vuosien varrella heitä riivanneet tapahtumat liittyvät jollain tavalla toisiinsa ja päättävät auttaa Eddietä piiloutumaan etsinnän ajaksi.


Käymme myös kauden aikana Joycen mukana Neuvostoliitossa, kun tämä saa kryptisen viestin kotiinsa liittyen menehtyneeseen Jim Hopperiin. Hän lyöttäytyy omaperäisen Murray Baumanin kanssa ja matkustaa lakia kääntävillä tavoilla maahan etsimään johtolankoja kuolleesta rakkaastaan. Hyytävän kylmyyden ja massiivisten lumivuorten keskeltä löytyy hyvin vartioitu vankilaosasto, jossa pidetään kyseenlaisia turnajaisia vankien kustannuksella. Tämä avaa lukuisia uusia tiedostamattomia asioita jo tutuksi tulleesta yliluonnollisesta ulottuvuudesta, joihin hahmot eivät ole vielä törmänneet kertaakaan taisteluidensa aikana. ''Ylösalaisin-ulottuvuutena'' tunnetulla maailmalla on nimittäin ässä hihassaan.

Rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna neljäs tuotantokausi yllättää moniulotteisella ja kompleksilla luonteellaan. Seuraamme samanaikaisesti kolmea tarinakaarta, jotka käsittelevät samanaikaisesti varsin erilaisia teemoja ja yksityiskohtia tuntemastamme maailmasta. Vaikka ensimmäiset jaksot ottavatkin kärsivällisen aikansa asetelmansa asettelemiseksi ja aloittamiseksi, liikkuu sarja miellyttävän jouhevalla tavalla eteenpäin. Paikasta toiseen hyppiminen ei onneksi häiritse katselukokemusta, sillä siirtymät ja tasapainotus toimivat ''dufferimaiseen'' tapaan hyvin luontevalla ja järkevällä tavalla. Kausi tuntuu koko ajan paranevan jakso jaksolta ja se johtuu hyvin mukaansatempaavasta mysteeristä ja kauhupainoitteisesta esillepanosta, jotka herättävät konseptin vaikuttavasti eloon.
 

Tunnelmallisesti sarja kääntyy väkevästi yliluonnollisen kauhun puolelle, mikä saa katsojan suonet täyttymään adrenaliinista. Antagonistina toimiva Vecna on yksi syy siihen, miksi kausi osuu kuin osuukin maaliinsa emotionaalisesta näkökulmasta katsottuna. Tämä repii käsiteltävistä hahmoista paljon psykologisesti kiehtovia puolia, jotka antavat loistavat mahdollisuudet yllättäville käänteille. Mysteeripuoli lähentelee ensimmäisen kauden toteutusta, minkä vuoksi sen painostava luonne erottuukin puolekseen. Tunteita Dufferin veljekset osaavat katsojissaan herättää, eikä tämäkään kerta ole poikkeus. Jäljestä näkee, kuinka omistautuneella ja huolellisella tavalla luojat ovat pyrkineet hiomaan konseptia mahdollisimman mukaansatempaavaksi ja syväluotaavaksi kokonaisuudeksi.
 
Teknisestä näkökulmasta katsottuna kausi on pääosin erinomaista seurattavaa. Onkin hauska huomata, kuinka paljon Netflix luottaa sarjaan ja sen tekijöihin. Neljäs tuotantokausi nimittäin vilisee loistavia visuaalisia efektejä, maskeerauksia ja lavastuksia, joiden avulla maailma herätetään vaivattomasti eloon. Vaikka kaikki niistä eivät välttämättä ihan taivaan rajaa koskettaisikaan toteutuksensa puolesta, ajavat ne vähintäänkin asiansa poikkeuksellisen kompleksissa muodossaan. Sarja käsittelee hahmojaan hyvin hienovaraisella ja mieleenpainuvalla tavalla, vaikka heillä kaikilla ei välttämättä olisikaan paljoa tarjottavanaan kokonaiskuvalle. Ehdottomiin suosikkeihini kuuluvat neljännellä kaudella Joseph Quinnin esittämä Eddie Munson, sekä Jamie Campbell Bowerin esittämä Henry Creel.
 

Vaikka alkuun Eddie vaikuttikin ilkeältä kaverilta, kasvoi hän nopeasti sympaattiseksi ja rakastettavaksi hahmoksi, joka sai todellakin loistaa kauden aikana. Ei ainoastaan, että hän toi mukanaan hassuja letkautuksiaan täyttämään jo entuudestaan veikeitä hetkiä, mutta hänen väärinymmärretty olemuksensa pääsee upealla tavalla valoon kauden aikana. Henry taas on hyvin kompleksi hahmo, joka koukuttaa mukaansa mysteerisellä olemuksellaan ja käyttäytymisellään. Hänen taustatarinansa sitoo upeasti sarjan tapahtumia yhteen ja antaa uutta perspektiiviä kokonaiskuvaan. Näyttelijän suoritus hakee kuitenkin vertaistaan, sillä pelkästään yhden jakson aikana hän tuntuu kohdistavan valokeilan täysin itseensä omistautuneella ja muovautuvaisella asenteellaan.

Sarjan neljäs tuotantokausi on parasta Stranger Thingsiä sitten ensimmäisen kauden, enkä edes liioittele mielipiteessäni. Jos edeltävät kaksi kautta kompastelivat omiin pieniin esteisiinsä ja kömmähdyksiinsä, niin tällä kertaa niitä ei ole kovin montaa edes tarjolla. Ei ainoastaan, että Dufferin veljekset huolellisesti nitovat sarjan tapahtumia yhteen mitä upeimmilla tavoilla kertoen samalla tarinaansa eteenpäin, mutta he avaavat myös ovet suuremman skaalan spektaakkelille, jonka kontrolloiminen on tavanomaisesti hyvin haastavaa. Ei kuitenkaan tässä tapauksessa. Sarjan kesto pelottaa ennakkoon, mutta jouhevan ja mukaansatempaavan materiaalin johdosta sen läpikatsominen ei vaadi katsojalta paljoakaan ponnisteluja. Korkeintaan emotionaalista kestävyyttä.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 4.7.2022
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit

  1. Yllätyin kuinka mahtava tää neljäs kausi oli! Ja sitä ehti odotellakin kovasti jo yli 2 vuotta. Tää on kyllä yksiä koukuttavimpia sarjoja, ekasta kaudesta tähän asti oli vaikeaa keskeyttää katsominen. Saa nähdä minkälaista jatkoa Dufferin veljekset seuraavaksi keksii, toivottavasti taso pysyisi yhtä hyvänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Odotan innolla, miten sarja viedään päätökseen. Panokset ovat ainakin kohdillaan!

      Poista

Lähetä kommentti