Don't Worry Darling (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: Olivia Wilde

Pääosissa: Florence Pugh, Harry Styles, Olivia Wilde,

Gemma Chan, KiKi Layne, Nick Kroll, Chris Pine, Sydney Chandler,

Kate Berlant, Asif Ali, Douglas Smith, Timothy Simons
Genre: Draama, Mysteeri, Jännitys

Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia

Don't Worry Darling on elokuva, joka on pyörinyt kiivaasti otsikoissa viime aikoina. Ei välttämättä sisältönsä vuoksi, vaan kulissien takana paisuvan kaaoksen. Ohjaajana toimiva yhdysvaltalainen Olivia Wilde on saanut vihdoin elämänsä tilaisuuden kertoakseen tarinan vaikutusvaltaisen Warner Bros. Pictures -tuotantoyhtiön tukemana, mutta kaikki keskittyminen tuntuu menevän enemmänkin juoruihin ja muihin toissijaisiin seikkoihin, joilla ei varsinaisesti ole mitään merkitystä elokuvan kannalta. Toki, nämä yhteenotot vaikuttavat elokuvan tuotantoon ja vastaanottoon painavasti - se on ihan sanomatta selvää.

 

Vaikka näissä ristiriitaisissa huhuissa olisikin jotain perää, olisi reilua elokuvan tekijöidenkin kannalta jättää ylimääräinen kokko taustalle palamaan. Alustava vastaanotto on kuitenkin ollut enemmän kuin ristiriitainen. Tiedä häntä, että johtuuko se näistä villeistä huhuista ja videolle napatuista erikoisista välienselvittelytilanteista vai itse elokuvasta, mutta oli vihdoin aika selvittää se. Lähdinkin katsomaan teosta avoimin mielin ja odottamatta liikoja, vaikka taustalla kieltämättä kummittelikin ajatus problemaattisesta tuotannosta, joka tuntui osuvan jokaiseen kiveen ja kuoppaan matkallaan kohti valkokangasta. Onko kritiikki ansaittua vai leimataanko Don't Worry Darling -elokuvaa parhaillaan vääristä syistä?

1950-luvulla pienessä utopistisessa Kalifornian osavaltiossa sijaitsevassa Victory-kaupungissa suljettu yhteiskunta kukoistaa ja hengittää yhtenäisenä harmoniana. Miehet käyvät päivittäin töissä tuntemattoman yrityksen nimissä kaupungin laidalla ja naiset jäävät kotiin hoitamaan taloa shoppaillen myöhemmin keskenään vapaa-ajallaan. Alice ja Jack Chambers elävät onnellista elämäänsä yhteiskunnan keskiössä ja nauttivat sen tarjoamista eduista. Eräänä päivänä yksi vaimoista saa yllättävän hermoromahduksen kesken juhlien ja hän katoaa mystisesti kuvasta. Tämän merkille pannut Alice päättää selvittää syyn tapahtuneelle, mutta ajautuukin pian keskelle oikukasta ja vaarallista peliä, joka voi koitua kohtalokkaaksi hänelle.

Don't Worry Darling on kieltämättä hyvin kiehtova elokuva perimmiltään. Ei ainoastaan, että se onnistuu vakuuttavasti tuomaan konseptinsa näytölle katsojan vastaanotettavaksi, mutta tekee sen myös pääosin tyylillä. On myös hehti kättelyssä mainittava se, että tuotos ottaa vahvasti vaikutteita lukuisista muista menestyksekkäistä elokuvista. Onneksi se ei toimi vain hävyttömänä kopiona kyseisille teoksille, vaan pikemminkin mielenkiintoisena ideoiden sekoituksena, joka luo muutoksillaan aivan omanlaisen elokuvaelämyksen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö elokuvassa olisi myös paranneltavaa. Siinä on - ainakin jonkin verran.

Seuraamme elokuvassa Florence Pugh'n esittämää Alice Chambersiä, joka nauttii onnellisesta ja huolettomasta elämästään Harry Stylesin esittämän aviomiehen Jackin kanssa. Eräänä päivänä kriittinen kysymys herättää kuitenkin Alicen huomion, joka jääkin tämän mielen perukoille kummittelemaan ja vaanimaan kuin avutonta saalista konsanaan. Mikä on tarkoituksemme täällä? Hulluksi leimattu nainen kyseenalaistaa paikan arvostetun johtajan ja katoaa yllätäen jäljettömiin. Alice alkaa näkemään outoja näkyjä ja unia, joista ei meinaa saada mitään tolkkua. Nainen päättää lopulta nuuskia paikkoja, mikä saa hänetkin kyseenalaistamaan kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Johtuuko se vain paranoiasta vai jostain todellisesta vaarasta?

Pelko tuntemattomasta on kuin upotettu ihmisen dna:han. On luonnollista pelätä jotain, mitä ei ymmärrä tai käsitä perimmiltään. Vaikka pelko onkin vahvasti läsnä, löytyy ihmiseltä myös sellainen piirre kuin uteliaisuus, joka tuntuu useasti olevan paljon houkuttelevampi ja viettelevämpi vaihtoehto kahdesta. Se on samalla myös se ristiriitaisempi vaihtoehto. Näissä tapauksissa ''uteliaisuus tappoi kissan'' -sananlasku osuu useinmiten maaliinsa etenkin kuvaannollisesta näkökulmasta katsottuna. Elokuvassa pääsemmekin nopeasti käsiksi Alicen vahvaan uteliaisuuden tunteeseen ja sen aiheuttamiin välienselvittelytilanteisiin. Jos jotain ohjaaja Olivia Wilde osaa heti kättelyssä tehdä, niin luoda taustalla kummittelevan ajatuksen vaarasta, joka vaanii ja odottaa oikeaa hetkeä.

Emme varsinaisesti tiedä syytä sille, mutta tiedostamme heti, että jokin on pahasti vinossa asetelmassa. Se, jos mikä, pitää katsojan mielenkiinnon yllä. Don't Worry Darling tuntuukin perimmiltään hämäävältä labyrintiltä, joka pitää pelikorttinsa visusti käsisään. Vaikka vihjeitä ja paljastavia viittauksia tarjoillaankin säästeliäästi, tempaa tietämättömyyden pohjalta kummunnut mysteeri katsojan vakuuttavasti mukaansa. Victory-niminen projekti on toimeksianto tälle pienelle yhteiskunnalle, jota kuvataan uskaliaaksi ja edistykselliseksi mahdollisuudeksi luoda jotain suurta. Ympäripyöreät selitykset ja kuvaukset eivät paljoakaan tietoa tarjoa katsojalle pureskeltavaksi, mutta se antaa tämän tulkinnanvaraisuudelle tilaa kukoistaa.

Tämä surrealistinen ja jollain tasolla jopa absurdi illuusio utopistisen yhteiskunnan täydellisyydestä alkaa järkkymään yhä enemmän ja enemmän, mitä pidemmälle tarinassa etenemme. Onkin miellyttävää seurata, kuinka mysteeri alkaa pikkuhiljaa avartumaan edessämme tapahtumien edetessä. Rakenteellisesti elokuva on pääosin laadukasta seurattavaa. Ensimmäinen kolmannes hidastempoisuudestaan huolimatta rakentaa hyvin mielenkiintoisen alkuasetelman. Toinen kolmannes taas jää vähän junnaamaan paikalleen toistaen samoja ratkaisuja ja ideoita ''hitaampienkin'' katsojien iloksi. Viimeinen kolmannes onnistuu kuitenkin herättämään elokuvan osittain takaisin eloon, vaikka määränpään ennalta-arvattavuutta se ei pystykään lopulta sivuuttamaan.

Olivia Wilden Don't Worry Darling on hyvä elokuva, joka lainailee paljon ideoita muista elokuvista, mutta yhdistää ne sen verran kiehtovalla tavalla omaan asetelmaansa, ettei lopputulos vaikuta liian tutulta kokonaisuudessaan. Elokuvan näyttävä estetiikka pistää miellyttävästi silmään, eikä 1950-luvun tyylissäkään ole mitään valittamista. Näyttelijät tekevät työnsä ammattimaisesti, eikä taustalla kiehuneet ongelmat näy lopputuloksessa juuri millään tavalla. Vaikka elokuvassa onkin varaa hiomiselle, tarjoaa se siitä huolimatta miellyttävän kokemuksen katsojalle. Don't Worry Darling ei välttämättä tule jokaisen mieleen olemaan, mutta en lähtisi arvostelemaan sitä kuitenkaan pelkästään sivuseikkojen perusteella, mitä monet ovat näköjään tehneet tähän asti.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 20.9.2022

Lähteet: kansikuva www.filmikamari.fi, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com