Ohjaus: Curry Barker
Pääosissa: Michael Johnston, Inde Navarrette
Cooper Tomlinson, Megan Lawless, Andy Richter
Genre: Kauhu, Jännitys
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia
''I'll be anything you want me to be.''
Kauhuelokuvien suurena ystävänä olen ollut kieltämättä innoissani monesta kuluvan vuoden projektista. Yksi niistä tuli vastaan jo viime vuoden puolella, mutta varsinainen into alkoi vasta pari viikkoa takaperin nähdessäni nimikkoelokuvan trailerin kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa. Obsession on vuonna 2025 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Curry Barker. Mies tunnetaan erityisesti internet-sketsikomediaduosta ”that’s a bad idea”. Kaksikon toisena jäsenenä toimii yhdysvaltalainen Cooper Tomlinson.
Kyseessä on siis YouTube-kanava, joka koostuu sekalaisista sketsivideoista. Kanava ei ole minulle entuudestaan tuttu, vaikka olenkin ohimennen herrojen naamat nähnyt. YouTube-videopalvelusta ponnistaneet tekijät ovat alkaneet viime vuosina siirtyä kovalla tahdilla valkokankaiden pariin. Pelonsekavat odotukset todettiin nimittäin vääriksi Philippou-veljesten pätevän Talk to Me -elokuvan jälkeen. Onko Barkerin Obsession seuraava onnistunut esimerkki YouTubesta valkokankaalle siirtyneistä tekijöistä?
Bear on musiikkikaupan työntekijä, joka työskentelee samassa putiikissa lapsuudenystäviensä kanssa. Yksi hänen kollegoistaan on Nikki, jota kohtaan Bear tuntee voimakasta vetoa. Vaikka mies kokeekin naisen olevan hänen sielunkumppaninsa, ei hän onnistu ilmaisemaan tunteitaan Nikille edes tilaisuuden tullen. Pohtiessaan vaihtoehtojaan Bear päättää ostaa Nikille lahjan – ”yhden toiveen pajun”. Tämä leikkimielinen oksa toteuttaa katkaisijansa yhden ainoan toiveen.
Tilaisuuden koittaessa mies jähmettyy sanattomaksi ja jää surkuttelemaan epäonnistumistaan. Silloin hän muistaa pajun, katkaisee sen ja toivoo Nikin rakastavan häntä enemmän kuin ketään muuta maailmassa. Toive toteutuu nopeasti, mutta pian naisen kiintymys vääristyy painostavaksi pakkomielteeksi, joka käynnistää vaarallisen tasapainoilun – kävelyn nuoralla, joka voi katketa alta milloin tahansa. Kuinka pitkälle Bear on valmis menemään pitääkseen suhteen kasassa?
On pelottavaa huomata, kuinka usein suhteissa esiintyy omimista, kontrollia ja pakkomiellettä. Useimmiten nämä suhteet ovat odotetusti kariutuneet ja osa niistä on päättynyt jopa ikävin seurauksin. Riippumatta näkökulmasta olemme kaikki varmasti ajatelleet asiaa uhrin näkökulmasta. Asetelman ajatus hirvittää – etenkin, jos sen vie äärimmäisyyksiin. On myös kirpaisevaa huomata, kuinka yleistä tämä suhdedynamiikka on ympäri maailman.
Obsession on kaiken kaikkiaan mielipuolinen katselukokemus. Vaikka päällepäin siitä ei välttämättä odottaisi paljoa, se osaa yllättää poikkeuksellisen rohkealla lähestymistavallaan aiheeseensa sekä erinomaisella tunnelmallaan, joka jää roikkumaan lopputekstienkin rullatessa valkokankaalla. Alkuun elokuva rakentuu ikään kuin romanttinen komedia konsanaan. Seuraamme tarinassa Michael Johnstonin esittämää Bearia, epävarmaa miestä, jonka sosiaaliset taidot eivät ole kovin mairittelevia.
Hän on jo pidemmän aikaa hautonut tunteitaan Inde Navarretten esittämää Nikkiä kohtaan, eikä sopivaa hetkeä tunnustukselle ole tullut vielä vastaan. Tilanne rakentuu vangitsevasti pelinappuloiden asettuessa laudalle. Pääsemme helposti käsiksi Bearin epätoivoon ja -varmuuteen, joka tuntuu estävän ensimmäisen liikkeen tekemisen. Omien pelkojensa turmelemana mies päättää tehdä jotain, mikä muuttaisi tilanteen hetkessä. Hän katkaisee ''yhden toiveen pajun'' ja toivoo Nikkiä omakseen.
Kuuluisa sanonta sanoo ''varo mitä toivot'', ja se todellakin pätee tässä elokuvassa. Vaikka suhde aluksi tuntuisi etenevän toivotulla tavalla, vääristynyt romanssi alkaa mutkistamaan tilannetta kaksikon välillä, tehden siitä hyytävän. Varoitusmerkit alkavat ilmestyä nousujohteisella tavalla. Bear huomaa Nikkin käytöksen muuttuvan todella omistushaluiseksi ja arvaamattomaksi. Tilannetta hankaloittaa myös se, että vaikutus siirtyy lähipiiriin, joka alkaa luonnollisesti eristäytyä kaksikosta.
Ohjaaja Barkerin tarinankerrontatyyli on mukaansatempaavaa seurattavaa. Vaikka kaikki tapahtumat eivät käykään järkeen maalaisjärjellisellä tasolla uhrin näkökulmasta katsottuna, tarina tuntuu etenevän poikkeuksellisen vangitsevalla tavalla. Käänteet ovat osuvia, ja ne todella tekevät tepposensa pidemmän päälle. Elokuva ei nojaa pelkästään hyppysäikäytyksiin, vaikka niitäkin on toki tarjolla muutamia. Psykologinen kauhu valtaa pikemminkin valkokankaan tilanteen edetessä.
Nikin Pulse-elokuvasta inspiroituneet liikkeet luovat pimeissä huoneissa pätevää jännitystä. Näemme juuri sen verran näissä hetkissä naisen kasvojen ja vartalon ääriviivoja sekä kiiluvat silmät, jotka selkeästi ovat jonkin vallassa. Hänen maneerinsa aiheuttavat sosiaalisissa tilanteissa hämmennystä ja jopa pelkoa asetelmasta riippuen, mikä on huikeaa huomata. Intensiteetti vain jatkaa kasvamistaan tarinan edetessä, minkä vuoksi sen vaikutus onkin niin valtava ja tehokas katsojalle vastaanotettavaksi.
Täytyy myös mainita se, että ilman Inde Navarretten mieletöntä roolisuoritusta elokuva ei olisi toiminut niin hyvin kuin se nyt toimii. Koska hän toimii tarinan niin sanottuna ”sieluna”, elokuvan vahvuudetkin nojaavat hänen hahmonsa esillepanoon ja dynamiikkaan suhteessa muihin hahmoihin. Michael Johnston saa hahmostaan myös hyvin kiinni, ja pystymme katsojina investoitumaan vastakkainasetteluun ja sen tuomiin välienselvittelyihin.
Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna Obsession on poikkeuksellisen painostavaa seurattavaa. Ei ainoastaan siksi, että visuaalinen ilme istuu silmään nätisti, vaan myös siksi, että hiljaisuuden ja pelottavien sävellysten käyttö korostuu kohtauksissa upeasti. Kuten mainitsinkin aiemmin, varjot ovat suuressa osassa elokuvan tunnelmallisuutta. Ne peittävät juuri sen verran näkökykyä, että katsoja tuntee olonsa seuratuksi ja turvattomaksi. Tämä turvaton olo seuraa tätä jatkuvasti ensimmäisen käänteen jälkeen.
Obsession on loistava kauhuelokuva, joka tarjoaa poikkeuksellisen painostavaa ja selkäpiitä riipaisevaa jännitystä. Jos ihmissuhteet ovat olleet pelon aiheena aiemminkin, se asia ei tule kyllä muuttumaan ainakaan kyseisen katselmuksen myötä – päinvastoin. Tuotos tuntuu tuoreelta ja rohkealta tavalta kertoa jo tylsistymiseen asti kulutettu tarina. Tematiikka on myös aina ajankohtainen, minkä vuoksi ajattomuutta elokuvalle voi olla tarjolla pidemmäksikin aikaa.
On hienoa nähdä, että uudet tekijät nousevat kuin tyhjästä näin vahvalla tavalla, etenkin sellaiselta alustalta, jossa lyhyemmät videot ovat enemmän keskiössä. Siinä huomaa, että taitoa riittää myös tavallisilla ihmisillä, jos he vain pistävät päänsä pantiksi. Ohjaaja Barkerilla on seuraavaksi vuorossaan Anything but Ghosts -kauhuelokuva sekä Texasin moottorisahamurhat -uudelleenfilmatisointi, eli ura etenee kovaa tahtia kohti huippua. Toivottavasti rahkeet riittävät.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 11.5.2026
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti