Obsession (2025) - arvostelu

 

Ohjaus: Curry Barker

Pääosissa: Michael Johnston, Inde Navarrette

Cooper Tomlinson, Megan Lawless, Andy Richter

Genre: Kauhu, Jännitys

Kesto: 1 tunti 48 minuuttia

''I'll be anything you want me to be.''

Kauhuelokuvien suurena ystävänä olen ollut kieltämättä innoissani monesta kuluvan vuoden projektista. Yksi niistä tuli vastaan jo viime vuoden puolella, mutta varsinainen innostus heräsi vasta pari viikkoa takaperin nähtyäni elokuvan trailerin kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa. Obsession on vuonna 2025 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Curry Barker. Barker tunnetaan erityisesti internet-sketsikomediaduosta ”that’s a bad idea”, jonka toisena osapuolena toimii Cooper Tomlinson.

Kyseessä on YouTube-kanava, joka koostuu sekalaisista sketsivideoista. Kanava ei ole minulle entuudestaan tuttu, vaikka olenkin herrojen kasvot ohimennen nähnyt. YouTube-palvelusta ponnistaneet tekijät ovat siirtyneet viime vuosina tiheään tahtiin valkokankaiden pariin. Pelonsekaiset odotukset todettiin vääriksi jo Philippou-veljesten pätevän Talk to Me -elokuvan myötä. Onko Barkerin Obsession seuraava onnistunut esimerkki YouTubesta valkokankaalle siirtyneistä tekijöistä?

Bear on musiikkikaupan työntekijä, joka työskentelee samassa putiikissa lapsuudenystäviensä kanssa. Yksi hänen kollegoistaan on Nikki, jota kohtaan Bear tuntee voimakasta vetoa. Vaikka mies kokee naisen olevan sielunkumppaninsa, hän ei onnistu ilmaisemaan tunteitaan Nikille edes sopivan tilaisuuden tullen. Pohtiessaan vaihtoehtojaan Bear päättää ostaa Nikille lahjan – ”yhden toiveen pajun”. Tämä leikkimielinen oksa toteuttaa katkaisijansa yhden ainoan toiveen.

Tilaisuuden koittaessa mies jähmettyy sanattomaksi ja jää surkuttelemaan epäonnistumistaan. Silloin hän muistaa pajun, katkaisee sen ja toivoo Nikin rakastavan häntä enemmän kuin ketään muuta maailmassa. Toive toteutuu välittömästi, mutta pian naisen kiintymys vääristyy painostavaksi pakkomielteeksi, joka käynnistää vaarallisen tasapainoilun – kävelyn nuoralla, joka voi katketa milloin tahansa. Kuinka pitkälle Bear on valmis menemään pitääkseen suhteen kasassa?

On pelottavaa huomata, kuinka usein parisuhteissa esiintyy omimista, kontrollia ja pakkomiellettä. Useimmiten nämä suhteet kariutuvat, ja osa niistä päättyy jopa ikävin seurauksin. Riippumatta näkökulmasta olemme varmasti kaikki pohtineet asiaa uhrin kannalta. Asetelman ajatus hirvittää – etenkin, jos sen vie äärimmäisyyksiin. On myös kirpaisevaa huomata, kuinka yleistä tällainen suhdedynamiikka on kaikkialla maailmassa.

Obsession on kaiken kaikkiaan mielipuolinen katselukokemus. Vaikka päällepäin siitä ei välttämättä odottaisi paljoa, elokuva yllättää poikkeuksellisen rohkealla lähestymistavallaan sekä erinomaisella tunnelmallaan, joka jää roikkumaan mieleen vielä lopputekstien rullatessa. Alkuun elokuva rakentuu ikään kuin romanttinen komedia konsanaan: seuraamme Michael Johnstonin esittämää Bearia, epävarmaa miestä, jonka sosiaaliset taidot eivät ole kovin mairittelevat.

Hän on jo pidemmän aikaa hautonut tunteitaan Inde Navarretten esittämää Nikkiä kohtaan, mutta sopivaa hetkeä tunnustukselle ei ole tullut. Tilanne rakentuu vangitsevasti pelinappuloiden asettuessa laudalle. Pääsemme helposti käsiksi Bearin epätoivoon ja epävarmuuteen, joka tuntuu estävän ensimmäisen liikkeen tekemisen. Omien pelkojensa turmelemana mies päättää tehdä jotain, mikä muuttaisi tilanteen hetkessä: hän katkaisee ”yhden toiveen pajun” ja toivoo Nikkiä omakseen.

Sanonta ”varo, mitä toivot” pätee tässä elokuvassa kirjaimellisesti. Vaikka suhde aluksi tuntuu etenevän toivotulla tavalla, vääristynyt romanssi alkaa mutkistaa tilannetta ja muuttuu nopeasti hyytäväksi. Varoitusmerkit alkavat kasaantua: Bear huomaa Nikin käytöksen muuttuvan äärimmäisen omistushaluiseksi ja arvaamattomaksi. Tilannetta hankaloittaa myös se, että kirous tai vaikutus alkaa heijastua lähipiiriin, mikä johtaa luonnolliseen eristäytymiseen.

Ohjaaja Barkerin tarinankerrontatyyli on mukaansatempaavaa seurattavaa. Vaikka kaikki tapahtumat eivät välttämättä noudata perinteistä logiikkaa uhrin näkökulmasta tarkasteltuna, tarina etenee poikkeuksellisen vangitsevasti. Käänteet ovat osuvia, ja ne todella tekevät tepposensa tarinan edetessä. Elokuva ei nojaa pelkästään hyppysäikäytyksiin, vaikka niitäkin on toki ripoteltu mukaan; pikemminkin psykologinen kauhu ottaa vallan tilanteen kiristyessä.

Nikin Pulse-elokuvasta inspiroituneet liikkeet luovat pimeissä huoneissa pätevää jännitystä. Näemme näissä hetkissä juuri sopivasti naisen kasvojen ja vartalon ääriviivoja sekä kiiluvat silmät, jotka paljastavat hänet olevan jonkin vallassa. Hänen maneerinsa aiheuttavat sosiaalisissa tilanteissa hämmennystä ja paikoin suoranaista pelkoa, mikä on huikeaa seurattavaa. Intensiteetti kasvaa jatkuvasti tarinan edetessä, minkä vuoksi elokuvan vaikutus on katsojalle poikkeuksellisen voimakas ja tehokas.

Täytyy myös mainita, että ilman Inde Navarretten mieletöntä roolisuoritusta elokuva ei olisi toiminut läheskään näin hyvin. Koska hän toimii tarinan niin sanottuna ”sieluna”, teoksen vahvuudet nojaavat nimenomaan hänen hahmonsa esillepanoon ja dynamiikkaan suhteessa muihin henkilöihin. Myös Michael Johnston saa otteen hahmostaan, ja katsojana on helppo investoitua tähän vastakkainasetteluun ja sen tuomiin välienselvittelyihin.

Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna Obsession on poikkeuksellisen painostavaa seurattavaa. Tämä ei johdu ainoastaan siitä, että visuaalinen ilme miellyttää silmää, vaan myös hiljaisuuden ja pelottavien äänimaisemien mestarillisesta käytöstä. Kuten mainitsin aiemmin, varjoilla on suuri rooli elokuvan tunnelman rakentamisessa: ne peittävät näkökentästä juuri sen verran, että katsoja tuntee olonsa seuratuksi ja turvattomaksi. Tämä levottomuus seuraa katsojaa herpaantumatta heti ensimmäisen käänteen jälkeen.

Obsession on loistava kauhuelokuva, joka tarjoaa poikkeuksellisen painostavaa ja selkäpiitä riipaisevaa jännitystä. Jos ihmissuhteet ovat olleet pelon aiheena aiemminkin, tämä katselukokemus ei ainakaan vähennä sitä – päinvastoin. Teos tuntuu tuoreelta ja rohkealta tavalta käsitellä jo moneen kertaan kulutettua tarina-aihetta. Elokuvan teemat ovat pysyvästi ajankohtaisia, minkä vuoksi Obsession saattaa säilyttää puhuttelevuutensa pitkään ensi-iltansa jälkeenkin.

On hienoa nähdä, kuinka uudet tekijät nousevat huipulle – tai ainakin kohti sitä – näin vahvalla tavalla, erityisesti sellaisilta alustoilta, joissa lyhytmuotoinen sisältö on keskiössä. Se on osoitus siitä, että taitoa riittää, kunhan vain uskaltaa panostaa omaan visioonsa. Ohjaaja Barkerilla on seuraavaksi työn alla Anything but Ghosts -kauhuelokuva sekä uusi Texasin moottorisahamurhat -elokuva, eli ura etenee vauhdilla. Toivottavasti rahkeet riittävät näin kovaan tahtiin myös jatkossa.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 11.5.2026

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com