28 päivää myöhemmin | 28 Days Later (2002) - arvostelu

 

Ohjaus: Danny Boyle

Pääosissa: Cillian Murphy, Naomie Harris, Brendan Gleeson,

Megan Burns, Christopher Eccleston, Noah Huntley, Stuart McQuarrie,

Ricci Harnett, Leo Bill, Luke Mably, Junior Laniyan
Genre: Draama, Kauhu

Kesto: 1 tuntia 53 minuuttia

28 päivää myöhemmin on elokuva, johon en ole kovinkaan usein törmännyt keskustelussa. Vaikka ohimennen olenkin kuullut sen nimen ja sen mahdollistaneista nimekkäistä tekijöistä, ei teos koskaan tuntunut siirtyvän kirkkaimmalle jalustalle kauhuelokuvista puhuttaessa. 28 päivää myöhemmin on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut post-apokalyptinen kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa arvostettu brittiläinen Danny Boyle. Itselleni herran filmografia on tullut tutuksi vasta myöhemmässä vaiheessa, minkä vuoksi nyt olikin oiva hetki sukeltaa alkutekijöihin tämän teoksen äärelle. Oliko elokuva jäänyt vähemmälle huomiolle syystäkin vai onko se vain leimaantunut historiankirjoihin unohdettavana tuotoksena?

Eläinaktivistien ryhmä murtautuu Cambridgen yliopiston laboratorioon, jossa lukuisia simpansseja pidetään vankeina lääketieteellisissä tarkoituksissa. Paikan päälle sattuneen tutkijan varoituksista huolimatta murtautujat päästävät yhden eläimistä vapauteen, joka pitää sisällään erittäin tarttuvan ja aggressiota stimuloivan viruksen nimeltään ''Raivo''. Virus leviää nopeasti ja muuttuu lopulta maailmanlaajuiseksi epidemiaksi, mikä johtaa koko ihmiskunnan romahtamiseen. Kaksikymmentäkahdeksan päivää taudin vapauttamisen jälkeen polkupyöräkuriiri Jim herää koomasta St. Thomasin sairaalassa, Lontoossa, joka on autioitunut kaikesta elämästä. Ihmetyksestään huolimatta miehen on nopeasti kerättävä itsensä ja ajatuksensa selvitäkseen elossa rujoksi muuttuneessa yhteiskunnassa.

28 päivää myöhemmin on mainio elokuva, jolta ei ennakkoon välttämättä odottaisi mitään uutta tai erikoista. Sitä katsellessa tulee kuitenkin ilmi, että sillä on kuin onkin oma kutkuttava äänensä, joka kaikuu piinaavasti etäällä. Toki, elävien kuolleiden täyttämässä elokuvamaailmassa on vaikeaa enää keksiä mitään uutta tai innostavaa genren sisällä, minkä vuoksi lajityypeillä aletaankin leikkimään itse asetelman sijaan. 28 päivää myöhemmin nojaa kuitenkin astetta klassisempaan suuntaan korostaen konseptinsa yhteiskunnallisia vaikutuksia ja inhimillisyyden, sekä moraalin perimmäistä asemaa radikaalisesti eskaloituneessa maailmantilanteessa. Onkin kiehtovaa seurata, kuinka ihmiset lopulta käyttäytyvät, kun pysäyttämätön kaaos pääsee vihdoin valloilleen heidän keskellään.

Kuten monessa aiemmassakin tekstissäni olen maininnut jo, ihmisten suurin yhteinen pelko on pelko tuntemattomasta. Ei välttämättä kirjaimellisella tasolla, vaan pikemminkin kuvaannollisella. Tämä käsite on sen verran laaja perimmiltään, että sitä voi syventää vaikka minkä sortin kiehtoviin suuntiin. Se, että emme pysty sisäistämään jonkin tapahtuman tarkoitusta, tekijän motiiveja tai itse tekijää, riivaa se mieltämme kyllä pienemmästäkin taakasta. Ihmisen vilkas mielikuvitus pelaa kuitenkin suuren roolin tässä. Me ikään kuin pelotamme itseämme ajatuksillamme mahdollisista ratkaisuista ja vastauksista omiin kysymyksiimme, jotka eivät yleisimmin edes pidä paikkansa. Tässä elokuvassa tämä pelko on vahvasti läsnä etenkin käsiteltävien hahmojen näkökulmasta katsottuna.

Seuraamme elokuvassa Cillian Murphyn esittämää polkupyöräkuriiria Jimiä, jolle kaikki tämä tulee täydellisenä yllätyksenä. Mies herää liikenneonnettomuuden aiheuttamasta koomastaan unenomaiselta tuntuvaan ympäristöön, jonka autio luonne kieltämättä hirvittää ajatuksenkin tasolla. Vaikka elokuva alkaakin selkeällä ja efektiivisellä alustuksella, pystymme samaistumaan päähahmon hämmennyksen täyttämään mielentilaan ja rauhattomaan sieluun moitteettomasti. Ottaen huomioon, että mies ei vielä tiedä tilanteen vakavuutta, toimisimme hänen asemassaan luultavasti samalla tavalla - haahuillen tyhjillä kaduilla etsien vastauksia mielen päällä palaviin kysymyksiin. Alustavat vastaukset eivät tässä tilanteessa tietenkään käy järkeen, mutta on vain adaptoiduttava tilanteen mukaan - olkoot se minkälainen tahansa.

Rakenteellisesti elokuva ajaa asiansa vallan mainiosti, vaikka muutamia pieniä kehittämiskohteita löytyykin toteutuksesta. Teos nimittäin jakautuu ikään kuin kahteen osaan. Ensimmäinen puolisko keskittyy Jimin ja hänen selviytymistarinaansa, jonka aikana hän tapaa muita selviytyjiä ja oppii elämään rajusti muuttuneessa yhteiskunnassa. On koukuttavaa seurata, kuinka uusi elämä on kuin nuoralla kävelisi - vaarallista ja yllätyksellistä. Tragedia lähentää ihmisiä. Ei ainoastaan, että hahmot alkavat puhaltamaan yhteen hiileen, mutta heidän yhteisiin koettelemuksiinsa pystyy investoitumaan moitteettomasti elokuvan aikana. Tarinan toinen puolisko taas ottaa astetta syvällisemmän katsauksen inhimillisyyden täyttämiin kysymyksiin ja ihmisten moraalisuuus muuttuu asetelman kääntyessä päälaelleen.

 

Kyseenalaisina pidetyt asiat nousevat väkevästi pintaan pakon edessä näyttäen samalla ihmisluonteen järkyttävämpiä puolia. Se, mitä pidetään normaalisti luotettavana ja turvallisena, ei välttämättä enää olekaan näissä olosuhteissa. Vaikka molemmat kokonaisuudet ovatkin poikkeuksellisen kiehtovia ja laadukkaasti toteutettuja, uskon vahvasti siihen, että omina elokuvinaan niistä molemmista olisi voinut ehkä saada enemmän asiaa irti. Saamme toki silmiä avaavan katsauksen maailman absurdilla tavalla eskaloituneeseen luonteeseen ja siihen, kuinka se muuttaa ihmistä perimmiltään paineen alla, mutta siitä huolimatta elokuva tuntuu ajoittain kadottavan painoarvoaan tapahtumien edetessä pidemmälle.

Iso-Britanniaan sijoittuva post-apokalyptinen maailma säväyttää todentuntuisella ja piinaavan kummittelevalla luonteellaan. Sitä korostavat tutut tapahtumapaikat, jotka normaalisti vilisevät ihmiselämää, mutta tässä elokuvassa ne kuitenkin pullottavat tyhjyyttään, minkä vuoksi kaikki tuntuukin niin järkyttävän epätavanomaiselta. Realismi välittyy kuitenkin erinomaisesti materiaalista. Vaikka elokuva onkin budjettinsa puolesta poikkeuksellisen pienimuotoinen projekti, onnistuu se vakuuttamaan katsojan koukuttavan mysteerisellä tarinallaan ja miellyttävän kutkuttavalla tunnelmallaan. Jatkuva turvaton olo luo katsojalle efektiivisen käsityksen tapahtumien vakavuudesta, jotka korostuvat vaaran lähestyessä. Vaikka tämä vaara ei useasti tarjoa fyysistä läsnäoloaan, kummittelee se taustalla taukoamatta.

Teknisesti elokuva tekee kaikkensa minkä pystyy tiukkojen rajojensa sisällä. Vaikka kamera tuntuukin vastaavan perunan laatua, korvaa laadukas sisältö tekniset vajaavaisuudet toimivalla tavalla. Ottaen huomioon, että suurin osa budjetista meni Lontoon keskustan vilkkaidet katujen sulkemiseen kuvausten ajaksi, on ihan ymmärrettävää, miksi kalustoon ei ehkä pystytykään panostamaan enempää. Onneksi rahat eivät menneet ihan hukkaan, sillä kyseinen kohtaus on jäänyt aika ikoniseksi muistoksi kyseisestä elokuvasta, joka tuntuu muuten ehkä jäävän sisällöltään varsin unohdettavaksi kokonaisuudeksi. Ei sen takia, että se olisi huonoa missään nimessä, vaan painoarvoltaan muistettavimmat hetket painottuvat elokuvan alkuun.

28 päivää myöhemmin on mainio elokuva, joka herättää absurdilta tuntuvan konseptin eloon uskottavan ympäristön keskelle, jota harvemmin näkee näin ränsistyneenä ja autiona. Ei ainoastaan, että tapahtumapaikat välittävät efektiivisesti ihmiskunnan kohtaaman tragedian vakavuuden, mutta myös hahmot itsessään yllättävät realistisuudellaan. Temaattiset kysymykset osaavat olla varsin syvällisiä ja ajatuksia herättäviä, vaikka kaikkea emme saakaan puristettua niistä elokuvan aikana. Zombit eivät toimi pääprioriteettina elokuvassa, mikä on hienoa huomata, sillä kaiken rähinän ja paukkeen keskellä on myös paljon muitakin merkityksellisiä asioita käsiteltävänä, joihin voi paneutua koko sydämellään. Jos käsikirjoitus olisi vielä kertaalleen mennyt hiomakoneen kautta, olisi kokonaisuus ehkä sulautunut miellyttävämmin yhteen. Siitä huolimatta 28 päivää myöhemmin oikein mainio elokuva.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 28.10.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com