Hokkus Pokkus | Hocus Pocus (1993) - arvostelu

 

Ohjaus: Kenny Ortega

Pääosissa: Bette Midler, Sarah Jessica Parker, Kathy Najimy, 

Omri Katz, Thora Birch, Vinessa Shaw, Amanda Shepherd,

Larry Bagby, Tobias Jelinek, Doug Jones, Sean Murray
Genre: Komedia, Fantasia, Jännitys

Kesto: 1 tunti 36 minuuttia

Hokkus Pokkus on elokuva, joka kuuluu monien liikkuvien kuvien rakastajien lapsuuteen. Itselleni se jäi kuitenkin täysin pimentoon nuoruusvuosinani. Vasta hiljattain aloin törmäilemään kyseiseen Disneyn teokseen useammin ja päätin vihdoin ottaa sen käsittelyyn pimeyden peittäessä illat. Hokkus Pokkus on vuonna 1993 ensi-iltansa saanut komediaelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Kenny Ortega. Herra on saanut nimensä parrasvaloihin enemmänkin koreografiatyöstään, mutta muutamia ohjauksiakin on hänen vyöllensä kertynyt vuosien mittaan.

 

Elokuvan tuottajana toimiva David Kirschner kertoi keksineensä tarinan naapurin mustan kissan pohjalta viettäessään aikaa nuoren tyttärensä kanssa. Ideointi päätyi lopulta suunnittelupöydälle tuotannon merkeissä, kun Disney tuli koputtelemaan tarjouksensa kanssa. Alunperin astetta vaativampaa konseptia jouduttiin odotetustikin pehmentämään studion agendojen ja normien ylläpitämiseksi. Käsikirjoitusta rustattiin moneen kertaan uudestaan tuotannon aikana, mikä taas luonnollisesti hidasti projektin etenemistä. Elokuva ei kovin erikoisesti teatterikierroksellaan menestynyt, vaan löysi yleisönsä vasta jälkeenpäin. Onko Hokkus Pokkus kulttiasemansa ansainnut vai oliko kyseessä vain ''syyllinen nautinto''?

Vuonna 1693 Salemissa, Massachusettsin osavaltiossa, nuori poika todistaa lähietäisyydeltä pikkusiskonsa järkyttävän kohtalon. Kolme metsän syvyyteen kotiutunutta noitaa onnistuvat houkuttelemaan tytön luokseen saadakseen tältä nuoruuden voiman. Jäädessään kiinni tarkkailusta, taiotaan poika mustaksi kissaksi elämään ''häpeänsä kanssa''. Noidat taas saavat odotetustikin vihaiset kyläläiset peräänsä, jotka päättävät hirttää heidät siihen paikkaan. Ennen tuomiota, päättävät noidat langettaa kirouksen, joka vapauttaisi heidät takaisin elävien maailmaan päiväksi. Valitettavasti sen aktivoimiseen tarvitaan myös mustan liekin tarjoava kynttilä, sekä sen sytyttävä neitsyt.

Hokkus Pokkus on kyllä yllättävän rohkea Disney-elokuva, joka koko ajan tuntuu vähän kutittelevan asiallisuuden rajaa ratkaisuillaan ja viittauksillaan. Vaikka sitä ei ennakkoon uskoisikaan, tuntuu se tarjoavan paljon aikuispainoitteisia heittoja, jotka eivät esimerkiksi nykyään menisi ikärajaluokitus-lautakunnan filtteröinnistä läpi. Se ei kuitenkaan elokuvaan vaikuta negatiivisella tavalla, vaan pikemminkin yllättää ronskilla luonteellaan. Sanotaanko heti kättelyssä näin, että Hokkus Pokkus ei kyllä mitään rajoja rikkovaa tai tavanomaisesta poikkeavaa onnistu konseptistaan irti saamaan, mutta se ajaa kuitenkin asiansa sellaisenaan.

Seuraamme tarinassa Omri Katzin esittämää sarkastista teinipoikaa - Maximilian Dennisonia, eli Maxia, joka on vasta hiljattain muuttanut perheensä kanssa Salemiin Los Angelesista. Klassisen kliseiseen tapaan päähahmona toimiva miehenalku ei tunnu oikein sopeutuvan uuteen ympäristöönsä, minkä vuoksi hän kiukuttelee vanhemmilleen tarpeettomasta elämänmuutoksesta. Maxin mielenkiinto kääntyy kuitenkin nopeasti toisaalle yhteisellä luokalla opiskelevaan tyttöön, Vinessa Shaw'n esittämään Allison Wattsiin, jonka kanssa hän pääsee viettämään yhteistä aikaa myös vapaa-ajallaan. Tilanne saa kuitenkin jyrkän käänteen juhlapäivänä...

Karkkikierrokselle lähteneet Max ja hänen hemmoteltu pikkusiskonsa, Thora Birchin esittämä Danielle, törmäävät yllättäen Allisoniin, joka päättää viedä kaksikon Salemin kutkuttavimpaan ja legendaarisimpaan taloon. Sandersonin sisarusten hylätyksi noitataloksi myöhemmin historiassa nimitetty paikka pitää sisällään valtavasti noitien mytologialle tuttua aitoja muistoesineitä. Tietämättään Max päättää kopeloida tavaroita ja sytyttää kirotun kynttilän mustaan liekkiin herättäen noitakolmikon takaisin eloon noin kolmen sadan vuoden uinumisen jälkeen. Tästä alkaakin asukkaiden kutkuttavin päivä koskaan, eikä heillä ole vaanivasta vaarasta mitään hajuakaan.

Hokkus Pokkus on hyvin yksinkertainen konseptiltaan ja kevyt luonteeltaan, minkä vuoksi sitä onkin niin helppoa ja vaivatonta seurata. Toki, se ei kovin kummoinen teos ole etenkään rakenteellisesta tai kontekstuaalisesta näkökulmasta katsottuna, mutta sen viehätyksen voi alkeellisella tasolla ymmärtää varsin hyvin. Vaikka käsiteltävät hahmot ja itse tarina ovatkin kliseisimmästä päästä, ei toteutustapa kuitenkaan luokatonta perusteiltaan ole. Elokuvaa on miellyttävää seurata etenkin ensimmäisellä kerralla, sillä materiaali onkin muutamasta kyseenalaisesta kohtauksesta huolimatta varsin mukaansatempaavaa ja viihdyttävää katsottavaa.

Sandersonin siskokset ovat poikkeuksellisen hassuja tapauksia. Ymmärrän kyllä täysin, miksi kyseinen noitakolmikko on onnistunut löytämään paikkansa katsojien sydämistä. Vaikka itse elokuva ei maata siirräkään paikoiltaan, antavat näyttelijät kaikkensa rooleilleen, jotka todellakin kannattelevat elokuvaa harteillaan. Bette Midlerin esittämä Winifred Sanderson on ryhmän aivot ja luonnollinen johtaja, joka yrittää pitää tilannetta kuin tilannetta kasassa. Sarah Jessica Parkerin esittämä Sarah Sanderson on viehättävä ilopilleri, joka houkuttelee lapsia luokseen sireenimäisellä lauluäänellään. Kathy Najimyn esittämä Mary Sanderson taas on hieman hiljaisempi observoija, joka pystyy erottamaan lapset hajuaistillaan.

Elokuva valmistelee katsojan loistavasti pyhäinpäivän aattoa varten. Sen kutkuttavaa tunnelmaa tasapainottaa viaton ja outo komedia. Elokuvaa ei voi tietenkään ottaa tosissaan leikkimielisen toteutukensa vuoksi, mutta se ei haittaa ollenkaan. Tapahtumapaikat herättävät maailman eloon efektiivisellä ja uskottavalla tavalla, vaikka fantasialla sitä onkin hieman höystetty. Näyttävät ja juhlalliset puvustukset tuovat kanssa vaikuttavan lisänsä elokuvaan yhdistäessään 1700-luvun taitteen ja 1990-luvun yhteen. Vaikka visuaaliset efektit ovatkin parhaat päivänsä jo nähneet, ovat ne aikaansa nähden varsin toimivat toteutukseltaan.

Hokkus Pokkus on komediapainoitteinen perhe-elokuva, joka ei välttämättä enää nykyään menisi läpi sellaisenaan ajankohtaisten sääntöjen puitteissa. Elokuva on toki veikeä ja viihdyttävä luonteeltaan, mutta sen viittaukset osaavat olla ajoittain ronskeja ja aikuisluonteisia perimmiltään. Rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna se tuntuu jossain määrin haahuilevan laidasta toiseen vailla vahvaa suuntaa, mutta siitä huolimatta pääsee viemään tarinansa loppuun asiansa ajavasti. Tämä ohkaisuus saattaakin olla joillekin katsojille ongelmana, sillä siihen ei pääse ihan täysillä koskaan sisälle. Elokuva on siitä huolimatta oikein hyvä ajanviete pyhäinpäivän odotukseen.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 3.10.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com