Everything Everywhere All at Once (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: Daniel Kwan, Daniel Scheinert

Pääosissa: Michelle Yeoh, Stephanie Hsu, Ke Huy Quan,

James Hong, Jamie Lee Curtis, Jenny Slate, Harry Shum Jr

Genre: Komedia, Toiminta, Draama, Seikkailu

Kesto: 2 tuntia 19 minuuttia

 

A24-studion Everything Everywhere All at Once on vuonna 2022 ensi-iltansa saanut komediapainoitteinen draamaelokuva, jonka ohjauksesta vastaavat yhdysvaltalaiset Daniel Kwan ja Daniel Scheinert. Elokuvan suunnittelu lähti liikkeelle jo vuoden 2010 taitteessa, jolloin miehet aloittivat multiversumi-käsitteen tutkimisen inspiroituessaan Ross McElweenin vuonna 1986 julkaistusta Sherman's March -nimisestä teoksesta. Projekti sai rinnalleen yllättäen tikittävän aikapommin, kun Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia julkaistiin vuonna 2018 teatterilevitykseen, joka käsittelee vahvasti samankaltaisia konsepteja. 

 

Taakkaa ei helpottanut myöskään se, että Rick and Morty -sarja otti aiheen käsiteltäväkseen siinä sivussa. Vuosien suunnittelun ja käsikirjoittamisen jälkeen miehet huomasivat, että monet muutkin ovat kerenneet jo tekemään oman versionsa aiheesta. Kaksikko päätti kuitenkin uurastaa entistä kovemmin tuodakseen elokuvan vihdoin katsojien vastaanotettavaksi. Vuonna 2022 tämä lopulta tapahtui ja lopputulos olikin enemmän kuin yllättävä. Ei ainoastaan, että Everything Everywhere All at Once otettiin vastaan ruhtinaallisesti, mutta sen suosio nosti sen tiukasti kaikkien aikojen elokuvien keskusteluun mukaan, johon kovinkaan monet tuotokset eivät ole yltäneet viimeisen vuosikymmenen aikana.

 

Katsoin elokuvan jo ensimmäisen teatterikierroksen aikana, mutta en rehellisesti itse vielä tuolloin tiennyt, miten pukisin kokemukseni sanoiksi järkevällä tavalla. Tämän vuoksi odotin kärsivällisesti uusintakatseluani päästäkseni yhä syvemmälle konseptin eriskummallisiin syövereihin. Tarina käsittelee keski-ikäisen kiinalais-yhdysvaltalaisen pesulan omistajan - Evelyn Quan Wangin mielipuolista seikkailua, jonka aikana hän saa tietää olevansa ainoa henkilö, joka voi pelastaa koko maailmankaikkeuden tulevaisuuden. Hänen on löydettävä keino, miten ohjata uudet voimansa taistellakseen multiversumin omituisia ja perin hämmentäviä vaaroja vastaan.

 

Kuten varmasti jo tiedättekin, olen aina rakastanut A24-tuotantoyhtiön julkaisemia elokuvia ja katsonut niitä mielelläni lisää uusien mahdollisuuksien ilmaantuessa eteeni. A24 on siitä uniikki tapaus, että se tuo suurille kankaille hyvin omaperäisen ja epätavallisen näkökulman elokuvien tekoon. Nämä elokuvat ovat yleensä hyvin henkilökohtaisia, intiimejä, ''helposti lähestyttäviä'' ja omaperäisiä projekteja konsepteiltaan. Ne tuntuvat myös hyvin aidoilta ja syvällisiltä kokemuksilta, jotka pitävät huolen siitä, ettei katsoja jää tyhjin käsin katsastuksen jälkeen. Ne jättävätkin aina jälkeenpäin jotain mietittävää ja pohdiskeltavaa. Everything Everywhere All at Once ei eroa tässä merkityksessä studion muista elokuvista, mutta paljon omaperäistä ja nerokasta se kuitenkin tarjoaa.

 

Seuraamme elokuvassa nelipäistä perhettä, jotka elävät poikkeuksellisen hektistä elämää. He pyörittävät yhdessä kaiken ajan täyttävää pesulayritystä asuen samalla itseironisesti sen yläpuolella. Kiireinen arki syö perheenjäseniä pikkuhiljaa sisältäpäin, eivätkä he onnistu viettämään yhtä päivääkään rauhassa pitääkseen katon pään päällä. Michelle Yeohin esittämä Evelyn on stressin paineessa kovasti uurastava jokapaikanhöylä. Vaikka hän onkin hyvin vaativa luonteeltaan ja jossain määrin myös perfektionisti, tuntuu perhe-elämä jäävän varjoon kaiken kaaoksen keskellä, mikä alkaakin vaikuttamaan pikkuhiljaa kuvioihin käänteentekevällä tavalla.

 

Ke Huy Quanin esittämä Waymond Wang on Evelynin aviomies, jonka mitta on tullut täyteen yksipuolisen avioliiton puolesta. Mies ei turhaan yritä pakottaa naista mihinkään, vaan haluaa vain tämän olevan onnellinen elämässään. Etääntyessään vaimostaan yhä enemmän ja enemmän, alkaa Waymond harkitsemaan avioeroa. Rakastava mies ei nimittäin näe olevansa enää kovinkaan tärkeässä roolissa tämän elämässä, minkä vuoksi hän alkaakin erkaantumaan entistä enemmän. Stephanie Hsun esittämä Joy taas on perheen ainoa lapsi, joka on selkeästi kasvanut länsimaailman muovailemassa ympäristössä. Hän ei kestä äitinsä ylidramatisoivaa luonnetta ja rujoa rakkautta, vaan haluaisi pikemminkin elää tiukitavallista, rauhallista elämää.

 

Everything Everywhere All at Once on elokuva, joka lyö katsojan kuin katsojan kanveesiin. Ei ainoastaan tarinallisesta näkökulmasta katsottuna mutta elokuvataiteellisestakin. Elokuvan nimi itsessäänkin kuvastaa kokemusta täydellisesti. Sitä ajattelee olevansa valmis elämykseen, mutta ensimmäinen katselukerta lävähtää kirjaimellisesti silmille ja jättää äimän käeksi. Katsoja asetetaan kuvaannollisesti kiehuvan kattilan pohjalle ja annetaan kypsyä poikkeuksellisen hyperventiloivalla tavalla. Kaiken tämän sekasorron ja kaaoksen keskellä Evelyn joutuu surrealistiseen asetelmaan, joka rikkoo kaikkia luonnonlakeja ja asettaa hänet koko multiversumin keskipisteeksi vastaamaan maailmankaikkeuden tulevaisuudesta.

Elokuvaa on kieltämättä vaikea pistää sanoiksi. Ei ainoastaan että se leikittelee katsojan kanssa minkä kerkeää, mutta se tarjoaa hyvin ainutlaatuisen elämyksen. Teos sekoittaa genrejä uniikilla ja jouhevalla tavalla, minkä vuoksi kokemus tuntuukin niin mukaansatempaavalta ja vangitsevalta perimmiltään. Elokuva tiedostaa vallan mainiosti olevansa ylilyövä ja mielipuolinen, mutta se onnistuu siitäkin huolimatta vakuuttamaan varteenotettavuudestaan. Uusia ideoita on muutenkin vaikeaa muodostaa vanhojen kaavojen ympärille. Everything Everywhere All at Once kuitenkin rikkoo nämä kaavat yhdistelen tuttuja piirteitä toisiinsa ja nyppien rajusti toisistaan eroavia konsepteja. Se myös nerokkaasti viittailee muihin elokuviin sekä taiteellistesta, että kontekstuaalisesta näkökulmasta katsottuna.

 

Itämainen kulttuuri erottuu puolekseen perhelähtöisestä elämäntyylistä ja tinkimättömästä työnteosta, jota käsitellään elokuvassa keskeisessä roolissa. Pystyn itse tähän samaistumaan poikkeuksellisen hyvin, sillä näen vahvoja viittauksia tapojen ja ajattelutavan muodossa oman perhe-elämäni suhteen. Vaikka oma elämäni ei ehkä ihan näin kaoottisia piirteitä pidäkään sisällään, on elokuvassa eroteltavissa lukuisia tunnistettavia yksityiskohtia, joita pystyy omaan perheeseen liittämään tavalla tai toisella. Teknisesti elokuva on mielipuolinen kokoelma erilaisia ideoita ja ratkaisuja, jotka on yhdistetty yhteen räjähtävän sulavaan pakettiin. Tarinan nopeatempoinen ja hektinen luonne pitää huolen myös siitä, että katsoja viihtyy elokuvan parissa vaikka kestoakin siltä löytyy runsaasti.

 

Kesto voikin olla joillekin katsojille liikaa. Elokuva pitää nimittäin sisällään paljon materiaalia ja ultimaattisesti myös sanottavaakin, minkä vuoksi vastaanottavat aivot joutuvat todelliselle koetukselle. Everything Everywhere All at Once on monella tapaa mestarillinen osoitus siitä, että kunnianhimoisella ja kovasti uurastavalla asenteella voi saada paljon merkittävää aikaiseksi. Tärkeintä ei ole aina vaan se, että mitä elokuva käsittelee, vaan miten se myös visualisoidaan ja pistetään esille katsojien aistien koettavaksi. Perimmiltään Everything Everywhere All at Once tarjoaakin kaiken, kaikkialla ja samanaikaisesti, minkä vuoksi se jääkin vangitsevasti ja miellyttävästi mieleen kummittelemaan jälkikäteen.

 

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 9.3.2023

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com