Blue Beetle (2023) - arvostelu

 

Ohjaus:  Ángel Manuel Soto

Pääosissa: Xolo Maridueña, Bruna Marquezine, Adriana Barraza,

Damián Alcázar, Raoul Max Trujillo, Susan Sarandon, George Lopez,

Elpidia Carrillo, Belissa Escobedo, Harvey Guillén, Becky G

Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi

Kesto: 2 tuntia 7 minuuttia

DC Extended Universe -elokuvasarjaksi nimitetty jatkumo on saanut paljon lokaa niskaansa pitkän ja muhkuraisen tiensä aikana. Ajoittain kritiikit ovat osuneet kohdalle ihan syystäkin, mutta ajoittain taas niitä on kärjistetty liikaa Marvelin ja DC Comicsin vastakkainasettelun johdosta, jossa jälkimmäinen on tullut aina enemmän tai vähemmän jälkijunassa. Vaikka mielestäni molemmista osapuolista voikin pitää yhtäaikaisesti, ovat alkuasetelmat kieltämättä aina olleet DC Comicsia vastaan - myös omiin ratkaisuihinsa perustuen.

Argumenttiin voi lisätä myös sen, että Marvel on onnistunut ensimmäisenä rakentamaan vuosien saatossa jotain, mitä emme ole katsojina koskaan aiemmin todistaneet, kun taas DC Comics on yrittänyt epätoivoisesti löytää vastauksensa jatkuvasti vaikeutuvaan kilpailutilanteeseensa siinä onnistumatta. Vaikka Zack Snyderin ajan elokuvauniversumi rakensikin oman vannoutuneen seuraajakuntansa, ei se varsinaisesti koskaan onnistunut lyömään itseään läpi valtavirtaelokuvien keskellä kriittisestä näkökulmasta katsottuna.

''Pienen'' kaaoksen keskellä vuosien ajan painineet DC Comics ja Warner Bros. Pictures päättivät lopulta pistää koko paketin uuteen uskoon antamalla valtikan James Gunnin käteen. Mies onkin hiljattain ilmoittanut, että heidän elokuvauniversuminsa käynnistettäisiin uudelleen ja puhtaalta pöydältä, mikä on luultavasti vain parhaaksi. Jäljellä on kuitenkin vielä kaksi elokuvaa, joiden olisi määre ilmestyä ennen tätä niin sanottua uudelleenherätystä - Ángel Manuel Soton ohjaama Blue Beetle, sekä James Wanin ohjaama Aquaman and the Lost Kingdom.

Blue Beetle on vuonna 2023 ensi-iltansa saanut supersankarielokuva, joka perustuu Keith Giffenin, John Rogersin ja Cully Hamnerin luomaan samannimiseen hahmoon. Vaikka hahmon juuret juontavatkin alun perin vuoteen 1939, on käsittelyyn otettu vuonna 2006 Infinite Crisis #3 -sarjakuvassa debyyttinsä tehnyt Jaime Reyes, joka on järjestykseltään kolmannen sukupolven versio Blue Beetle -supersankarista. Elokuvan ohjauksesta vastaa itselleni täysin tuntematon lukuisista lyhytelokuvistaan itsensä todelliseen näytönpaikkaan ponnistanut puertoricolainen Ángel Manuel Soto,

Elokuvan oli alun perin määre tulla suoraan HBO Max -striimauspalvelun tarjontaan, mutta pidemmän harkinnan jälkeen studio päättikin tähdätä kohti valkokangasjulkaisua. Odotukseni sitä kohtaan olivat matalat, mutta optimistisen toiveikkaat. Vaikka en rehellisesti edelleenkään usko Blue Beetle -elokuvan teatterikierroksen menestykseen, toivon sen kuitenkin onnistuvan omassa tehtävässään - toimivan alkuperätarinan kertomisessa ja hetkellisen viihdykkeen tarjoamisessa. Onnistuivatko tekijät siinä vai jatkuiko elokuvauniversumin kompasteleva ote tämänkin nimikkeen kohdalla?

Jaime Reyes palaa monen vuoden jälkeen takaisin kotiinsa Palmera Cityyn valmistuttuaan Gothamin oikeustieteellisestä yliopistosta. Perhe toivottaa nuoren miehen lämpimästi tervetulleeksi, vaikka heidän tulevaisuuden suunnitelmansa ovatkin tätä nykyä jo kriittisen uhan alla. Kuusihenkinen Reyesin perhe tulee nimittäin todennäköisesti menettämään kotinsa massiivisen vuokran nousun ja isän terveyden tilan heikkenemisen myötä. Poika nojaa kuitenkin optimistisuuteensa ja uskoo, että tilanteeseen löydetään toimiva ratkaisu. Jaime alkaa etsimään työpaikkaa ja löytääkin sellaisen Kord Industriesin siivoajana.

Samaan aikaan viidentoista vuoden etsinnän jälkeen Kord Industries -yhtiön toimitusjohtaja Victoria Kord on vihdoin löytänyt syrjäiseltä jäätyneeltä tundralta himoitsemansa esihistoriallisen esineen, joka tunnetaan nimellä Skarabee. Nainen uskoo, että hän pystyy valjastamaan esineen mystiset voimat käyttöönsä ja aseistamaan yhtiönsä futuristisen teknologiansa sillä. Victorian veljentyttö, Jenny, ei kuitenkaan pidä ajatuksesta, vaan päättää sabotoida tätinsä suunnitelmat ottamalla esineen huostaansa. Jaime Reyes sattuu olemaan paikan päällä oikeaan aikaan ja saa tehtäväkseen pitää esinettä turvassa. Uteliaisuus ottaa kuitenkin ohjat ja nuori mies kohtaa kutsumuksensa.

Blue Beetle on elokuva, jonka menestykseen on poikkeuksellisen vaikea uskoa, kun ottaa huomioon sen ennakkoasetelmat ja muut esiripun takana kytevät ongelmat. Nämä ongelmat eivät ole tietenkään kyseisen projektin aikaansaannoksia, mutta niiden vaikutukset tulevat vielä vaikuttamaan pidemmän aikaa tulevia DC Comics -projekteja. Lähdinkin katsomaan elokuvaa sillä mentaliteetilla, että sillä ei ole mitään hävittävää, koska se tulee joka tapauksessa syystä tai toisesta häviämään lippuluukuilla. Harmikseni voin todeta, että Blue Beetle ei ansaitse raakaa kohtaloaan, koska se onnistui yllättämään minut positiivisesti.

Vaikka elokuva on kaukana täydellisestä, onnistuu se tekemään juuri sen, mitä siltä toivottiinkin. Se ei ainoastaan esittele Jaime Reyesin, eli Blue Beetlen hahmon asiansa ajavasti näytölle, mutta se tarjoaa viihdettä moneen lähtöön kertoen hyvin perhekeskeisen ja merkitykselliseltä tuntuvan tarinan. Olemme siinä tilanteessa, että supersankarielokuvat alkavat aiheuttamaan jo luotaantyöntäviä reaktioita jopa kannattajienkin keskuudessa, minkä kyllä ymmärtää täysin. Vaikka pitkään genren lennokasta nousua seurasikin kiiluvin silmin, sen ylikyllästynyttä luonnetta ei voi enää tässä vaiheessa sivuuttaa. Kun tässä vaiheessa alkaa adaptoimaan alkuperätarinaa, ovat alkuasetelmat jo valmiiksi hyvin kriittiset.

Se johtuu siitä, että katsoja tiedostamattaan alkaa vertailemaan niitä tämän hetken megalomaanisiin yhdistelmäelokuviin, jotka ovat vallanneet sekä valkokankaat, että pienemmät kotinäytöt. Tässä vaiheessa on myös vaikeaa olla ottamatta elementtejä ja inspiraatioita aiemmista elokuvista, koska niitä vain sattuu olemaan jo hurja määrä taustalla. Blue Beetle -elokuvan tapauksessa onkin mainittava se, että vaikka se tuntuukin monella tapaa kaavamaiselta ja tuttavalliselta yhdistelmältä, osaa se myös erottua joissain aspekteissaan osakseen. Tuotos on mukaansatempaava ja suoraviivainen sukellus nimikkohahmon alkuperään, joka tarjoilee paljon sydäntä ja viihdettä moneen eri lähtöön.

Ei ainoastaan, että pääsemme luontevasti käsiksi futuristiselta tuntuvaan maailmaan, mutta sen tarjoamat hahmot onnistuvat yllättämään uskottavalla kemiallaan. Rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna elokuva ei tarjoa mitään tavanomaisesta poikkeavaa, minkä vuoksi monille saattaakin jäädä kuiva jälkimaku suuhun lopputekstien rullatessa. Reyesin perheen ihastuttava dynamiikka on kuitenkin se aspekti, mikä pitää elokuvan pään vaikuttavasti pystyssä. Ilman sitä Blue Beetle tuntuisi poikkeuksellisen mitäänsanomattomalta ja ponnettomalta jäljitelmältä monesta aiemmin todistetusta nimikkeestä.

Siihen ohjaaja Ángel Manuel Soto päättääkin iskeä kyntensä, sillä tuo perhedynamiikka on juuri se elementti, joka erottaa elokuvan muista vastaavanlaisista tuotoksista. Konsepti hyötyy pienimuotoisuudestaan, eikä lähde liikaa vaeltelemaan asiayhteyden ulkopuolelle, minkä vuoksi tarina pysyykin varsin napakkana ja hyvin tasapainotettuna pitkin kestoaan. Materiaali yllättää nasevalla komediallaan, joka tuntuu paranevan elokuvan edetessä. Toiminta on vauhdikasta ja se tempaa katsojan kyllä helposti mukaansa. Draamaakin elokuva tarjoaa sopivin määrin, vaikka yksittäiset ratkaisut tuntuvatkin ajoittain hieman ylikorostetuilta.

Sen vaikutukseen eivät nämä artistiset valinnat kuitenkaan vaikuta liiakseen. Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva on pääosin miellyttävää seurattavaa. Vaikka loppua kohden materiaali alkaakin nojaamaan yhä enemmän ja enemmän visuaalisten efektien antimiin, on jälki yllättävän mainiota seurattavaa. Bobby Krlic tuo elokuvaan synteettistä kyberpunkia ja eeppistä mystiikkaa mukailevan sävellyskatalogin, joka saa katsojan veren pumppaamaan efektiivisesti. Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan mainiosti, vaikka esimerkiksi antagonistina toimiva Susan Sarandonin esittämä Victoria Kord jääkin täydelliseksi raakileeksi. Adriana Barrazan esittämä isoäiti ja George Lopezin esittämä Rudy-setä varastavat vastapainoksi show'n täysin itselleen.

Blue Beetle on toimiva supersankarielokuva, joka ei ehkä tarinallisesti välttämättä kaikista omaperäisin yhdistelmä ole perusteiltaan, mutta joka toimii alkuperätarinana ja esittelykierroksena varsin asiansa ajavalla tavalla. Sillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta lopputulema on kuitenkin se, että katsoja jää mitä luultavammin janoamaan lisää lopputekstien rullatessa näytöllä. Vaikka hahmon tulevaisuudesta ei olekaan vielä varmuutta uudessa elokuvauniversumissa, on se kuuleman mukaan James Gunnin suunnittelupöydällä harkinnan alla. Mielestäni tämäkin elokuva voisi oikein mainiosti toimia osana tuota aikajatkumoa, sillä viittaukset ovat maltilliset muita hahmoja kohtaan, eivätkä ne linkity suoranaisesti aiempiin elokuviin millään tavalla. Tulevaisuus näyttää lupaavalta...

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 19.8.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com