Mean Girls (2024) - arvostelu

 

Ohjaus: Samantha Jayne, Arturo Perez Jr.

Pääosissa: Angourie Rice, Reneé Rapp, Auliʻi Cravalho,

Christopher Briney, Jaquel Spivey, Bebe Wood, Avantika Vandanapu,

Tina Fey, Tim Meadows, Jenna Fischer, Busy Phillips

Genre: Komedia, Musikaali

Kesto: 1 tunti 52 minuuttia

Mean Girls on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut komediapainotteinen musikaalielokuva, jonka ohjauksesta vastaavat debyytanttiohjaajat Samantha Jayne ja Arturo Perez Jr. Tuotos pohjautuu vuonna Broadwayllä 2018 esitettyyn samannimiseen musikaaliin, joka taas perustuu Mark Watersin ohjaamaan vuonna 2004 ensi-iltansa saaneeseen samannimiseen elokuvaan. Alkuperäinen Mean Girls -elokuva on yksi niistä tapauksista, jonka katsomista panttailin syystä tai toisesta viimeiseen saakka.

Vasta hiljattain päätin repäistä laastarin irti ja vilkaista kyseisen teoksen ensimmäistä kertaa. Yllätyksekseni nautin kokemuksestani odotettua enemmän, minkä vuoksi kysymykset alkoivat nousemaan pinnalle uudelleenfilmatisoinnin tarpeellisuudesta. Toki, onhan elokuvasta jo kaksi vuosikymmentä vierähtänyt, joten oli jopa odotettua, että konseptista lähdettäisiin kyhäämään jonkin sortin uusintaa tavalla tai toisella. Onko se siitä huolimatta tarpeellinen alkuunkaan?

Tavallisesti lähtisin avaamaan urakkaani tarinan kuvauksella, mutta tällä kertaa jätän sen kuitenkin tekemättä. Miksi näin? Todennäköisesti sen vuoksi, että tarina on lähes identtinen alkuperäiseen elokuvaan verrattuna muutamia yksittäisiä seikkoja lukuun ottamatta. Voisin käytännössä vain kopioida tuon arvostelun kuvauksen suoraan tähän, eikä se eroaisi todellisuudesta juuri ollenkaan. Voin sanoa heti alkuun, että tuomioni tulee olemaan armoton ja se johtuu monesta periaatteellisestakin syystä.

Olen nimittäin elänyt siinä oletuksessa, että kyseinen uusintafilmatisointi toisi jonkinlaisen uuden käänteen konseptiin. Näin se elokuvan markkinointimateriaali antoi ainakin ennakkoon ymmärtää. Valitettavasti tuo iskulause on pääosin täyttä puppua, minkä vuoksi olenkin niin ärtynyt lopputulokselle. Mistä aloittaisin? Aloitetaan vaikka sillä, että uusintafilmatisointi päättää ottaa alkuperäisen konseptin haltuunsa ja riistää kaiken mitä siitä on mahdollista riistää päivittääkseen sen uuteen aikakauteen.

Mikä on sitten konseptin uusi käänne? Musikaalinumerot. Ideassa itsessään ei ole varsinaisesti mitään ongelmaa, mutta sen esillepanossa on rutkasti petrattavaa. Elokuva seuraa nimittäin entuudestaan tuttua tarinaa poikkeuksellisen tarkasti alusta loppuun asti vailla sen ihmeellisempiä muutoksia, mutta kaiken kukkuraksi väliin on myös onnistuttu lätkimään lukuisia musikaalinumeroita, jotka eivät ainoastaan loista unohdettavuudellaan, mutta sabotoivat koko elokuvan tasapainon olemassaolollaan. 

Alkuperäinen Mean Girls tiesi tasan tarkkaan minkälainen elokuva se halusi perimmiltään olla. Tämän vuoksi se onkin pysynyt niin helposti lähestyttävänä ja ikonisena kaikkien näiden vuosienkin jälkeen. Mitä ilmeisimmin sen äärelle palaaminenkaan ei ole tuntunut suosiota kumoavan. Uusintafilmatisointi taas yrittää kopioida edeltäjänsä magiaa toistamalla lähes kaiken toteutuksen kuvasta kuvaan ja sanasta sanaan, mutta vailla mukailevaa vaikutusta tai potkua.

Ei ainoastaan, ettei se tiedä minkälainen elokuva se haluaisi perimmiltään olla, mutta sillä ei ole edes omaa pohjaa, minkä pohjalta lähteä rakentamaan jotain oikeasti merkittävää ja mielekästä uuden sukupolven mukaansa tempaamiseksi. Sen argumentin voi kyllä tehdä, että jos uusintafilmatisointi on se versio, minkä näkee ensimmäisenä, voi se jopa tavallaan ajaa asiansa ennen alkuperäisen version katsomista. Toisinpäin katsottuna se ei vain toimi millään tasolla. Sen pitäisi jo kertoa kaiken oleellisen.

Jos jotain positiivista pitäisi elokuvasta nostaa esille, niin sanoisin, että tarinan antagonistia, Regina Georgea esittävä Reneé Rapp, onnistuu kyllä omassa roolisuorituksessaan, vaikka hän ei Rachel McAdamsin tasolle välttämättä koskaan ylläkään. Sosiaalisen median rooli yhteiskunnassa tuodaan myös uskottavasti esille tilanteen eskaloituessa. Sen lisäksi muutama yksittäinen kappale toimii omana irrallisena elementtinään, mutta ei osana elokuvaa. Vaikea keksiä enempää oikeasti hyvää sanottavaa.

Mean Girls on sieluton, hampaaton ja mitäänsanomaton uusintafilmatisointi, jolla ei ole mitään omaperäistä tarjottavanaan. Tarina on kopioitu lähes identtisesti alkuperäisestä elokuvasta käsikirjoituksineen ja dialogeineen, eivätkä minimaaliset muutokset tuo kokonaiskuvaan mitään uutta tai miellyttävää kokemisen arvoista. Uutena käänteenä toimivat musikaalinumerot tuntuvat poikkeuksellisen irrallisilta ja tarpeettomilta, mikä taas johtuu nurinkurisesta lähestymistavasta.

Nämä kohtaukset nimittäin tungetaan väkisin keskelle tarinaa, eikä osaksi tarinankerrontaa, mikä sekoittaa rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna koko elokuvan tasapainon. Näyttelijät yrittävät parhaansa mukaan leikkiä mukana, mutta heidän on ymmärrettävästi vaikea saada materiaalista mitään konkreettista irti, kun se tuntuu perimmiltään vain mukailevalta näytelmältä konsanaan. Myös elokuvan vaikutus jää täysin linja-auton alle, sillä merkitykselliset hetket eivät saa tarvitsemaansa aikaa hengittää.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 11.1.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com