The Holdovers (2023) - arvostelu

 

Ohjaus: Alexander Payne

Pääosissa: Paul Giamatti, Dominic Sessa, Da'Vine Joy Randolph,

Carrie Preston, Brady Hepner, Ian Dolley, Jim Kaplan,

Michael Provost, Andrew Garman, Naheem Garcia

Genre: Komedia, Draama

Kesto: 2 tuntia 13 minuuttia

''There's nothing new in human experience, Mr. Tully. Each generation thinks it invented debauchery or suffering or rebellion, but man's every impulse and appetite from the disgusting to the sublime is on display right here all around you.''

The Holdovers on vuonna 2023 ensi-iltansa saanut komediapainotteinen draamaelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Alexander Payne. Ohjaaja ei ole itselleni tuttu entuudestaan, vaikka muutamaan nimikkeeseen olenkin ohimennen törmännyt selatessani elokuvia katseltavaksi. Mies sai vahvan inspiraation tarinaansa katsottuaan ranskalaisen Marcel Pagnolin ohjaaman Merlusse-elokuvan vuodelta 1935, joka käsittelee perimmiltään samankaltaista asetelmaa.

Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat toiveikkaat, sillä vastaanotto on ollut maailmalla poikkeuksellisen ylistävää kaiken kaikkiaan. The Holdovers onkin saanut paljon vettä myllyyn lähenevää gaalakautta ajatellen, sillä sen laadukkaita roolisuorituksia, käsikirjoitusta ja ohjausta on toden teolla nostettu jalustalle sekä kriitikoiden, että tavallisten katsojien keskuudessa. Ansaitseeko elokuva tosiaan kaiken sen ylityksen? Vastaako se lopulta korkeita odotusarvoja?

Paul Hunham on vanhaa koulukuntaa edustava professori, joka työskentelee maineikkaassa Barton-sisäoppilaitoksessa Uudessa-Englannissa, Yhdysvalloissa. Mies on toiminut pitkään koulun seinien sisällä käytyään itse samaisen koulun nuorempana. Paulin oppilaat ja kollegat eivät pidä hänen ankarasta asenteestaan, mikä onkin johtanut moniin vastoinkäymisiin työyhteisön sisällä. Jääräpäinen professori on kuitenkin tehnyt kaikille selväksi sen, että hän tulee pitämään akateemisesta lähestymistavastaan kiinni tilanteesta huolimatta.

Miehen työnantaja Hardy Woodrip on esimerkiksi edelleenkin tuohtunut siitä, että tämä ei päästänyt koulun tärkeimmän rahallisen avunantajan poikaa läpi kursseistaan. Rangaistuksena Paul pakotetaan valvomaan talvilomalla kampukselle jääneitä oppilaita, joiden suunnitelmat ovat joko kariutuneet viime hetkellä tai jotka eivät vain voi palata kotiin syystä tai toisesta. Yksi heistä on Angus Tully, joka joutuu pakon edessä jäämään koululle loman ajaksi. Tämän lisäksi kampukselle jää kokki Mary Lamb vastaamaan ruoista, sekä talonmies Danny.

The Holdovers on elokuva, jolta toivoin mielekästä elämystä ja koskettavaa tarinaa. Näin alkuun voin onnellisena todeta, että se tarjosi juuri sitä mitä odotinkin siltä ja jossain määrin jopa enemmänkin. Elokuva ei lähde turhaan kiirehtimään alustuksensa kanssa, vaan pitää huolen siitä, että katsoja toden teolla uppoutuu ympäröivään maailmaan ja sen lämpimään syleilyyn. Pääsemme poikkeuksellisen hyvin käsiksi käsiteltäviin hahmoihin ja heidän selvästi erottuviin luonteenpiirteisiinsä, jotka herättävät katsojan kuin katsojan kiinnostuksen moitteettomasti.

Alkuasetelma pohjustetaan jopa yllättävän mukaansatempaavalla tavalla ja se asettaakin selkeän vastakkainasettelun tarinalle, jota lähdetään pikkuhiljaa syventämään ja eskaloimaan omille tuntemattomille teilleen. Ohjaajana toimiva Alexander Payne onnistuu kuin onnistuukin vakuuttamaan kärsivällisellä ja huolellisella lähestymistavallaan, jota ei voi kuin ihailla. En rehellisesti osannut edes kuvitella ennakkoon, että elokuva tarjoaisi näin sulavasti lainehtivan ja nerokkaasti nivotun tarinan vastaanotettavaksi, mutta niin siinä vain kävi.

Paul Giamattin esittämä professori Paul Hunham on mies, joka pitää tiukasti kiinni periaatteistaan ja jokseenkin kireästä maailmankuvastaan. Vaikka hän tarkoittaakin perimmiltään hyvää, tuntuvat hänen toimensa sivusta seuraajan näkökulmasta katsottuna hieman karuilta ja armottomilta. Sitä mieltä ovat myös hänen oppilaansa, jotka eivät siedä opettajansa vanhanaikaisia maneereita. Dominic Sessan esittämä Angus Tully taas on yksi koulun parhaimmista oppilaista tuloksellisesti, vaikka nuorehkona miehenalkuna aiheuttaakin päänvaivaa ympärillään.

Da'Vine Joy Randolphin esittämä kokki Mary Lamb on nainen, joka on juuri hiljattain kokenut sanoinkuvaamattoman kivuliaan menetyksen elämässään. Vaikka se tuska ja suru polkeekin jatkuvasti taustalla, päättää tämä jäädä talvilomaksi töihin käsitelläkseen asiaa omissa oloissaan. Seuraamme tarinassa tätä sekalaisista ihmisistä koostuvaa ryhmää, jotka yrittävät selvitä toinen toisistaan ikään kuin pakon sanelemana. Vaikka alkuun tilanne näyttääkin todella toivottomalta, alkavat hahmot pikkuhiljaa löytämään yhteisen sävelen keskenään.

Tarinallisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on miellyttävän pienimuotoinen ja intiimi luonteeltaan. Ei ainoastaan, että pystymme investoitumaan hahmoihin ja heidän välisiin räjähdysherkkiin suhteisiinsa, mutta alamme oppimaan enemmän heistä ja niistä syistä, miksi he käyttäytyvät tietyllä tavalla muiden edessä ja ympärillä. Ihmiset ovat siitä kiehtovia tapauksia, että heillä kaikilla on oma tarina kerrottavanaan. Olkoot se kuinka tavanomainen tai erilainen tahansa. Se on hyvä sanonta, kun sanotaan, että ''kirjaakaan ei lueta kansien perusteella.''

Se on totta ja se pätee kaikissa elämäntilanteissa, sekä niiden tarjoamissa vuorovaikutuksissa. Kun alamme tuntemaan toista, vasta siinä vaiheessa meillä voi olla oikeasti jotain pätevää sanottavaa toisesta ihmisestä ja tämän ratkaisuista. Ennen sitä kaikki on vain spekulaatiota ja puhdasta teoriaa, jolla ei välttämättä ole minkäänlaista faktapohjaa tukenaan. Tässä elokuvassa hahmot pääsevät toden teolla oppimaan sen seikan eturivistä käsin. Tunnelmallisesti teos onnistuu herättämään monenlaisia tuntemuksia pitkin kestoaan.

Ei ainoastaan, että se onnistuu naurattamaan monella tapaa ja monissa asiayhteyksissä, mutta se onnistuu myös koskettamaan sisintä. Käsikirjoitus säkenöi nerokkaalla ja mukaansatempaavalla olemuksellaan, eikä elokuvan audiovisuaalinen esillepanokaan jätä katsojaa kylmäksi. Jo ensiminuuteista asti huomaa sen, että ohjaaja lähtee mukailemaan vanhanaikaista teknistä toteutusta. Alkutekstikohtauksesta saakka visuaalinen esillepano mukailee kuin klassikkofilmiä konsanaan. Vaikka elokuvaa ei olekaan kuvattu filmille, on se maskeerattu sitä mukailevaksi ja todella efektiivisellä tavalla.

The Holdovers on lämmin, mielekäs ja koskettava elokuva, joka jättää katsojalle kuin katsojalle hyvän olon mielen päälle. Ei ainoastaan, että tarinallisesti se tarjoilee poikkeuksellisen syvällisen ja sydämellisen elämyksen, mutta se onnistuu myös toden teolla erottumaan muista vastaavanlaisista elokuvista tunnelmallisesta näkökulmasta katsottuna. Roolisuoritukset ovat myös mielettömiä ympäri pöydän mikä varmistaa sen, että konsepti välittyy valkokankaalle uskottavalla ja monella tapaa samaistuttavalla tavalla. Tästähän voisi tulla jopa jouluperinne.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 3.1.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com