Ohjaus: Reinaldo Marcus Green
Pääosissa: Kingsley Ben-Adir, Lashana Lynch, James Norton,
Daniel Melville Jr, Sevana, Hector Lewis, Tosin Cole, Aston Barrett Jr.
Genre: Elämäkerta, Draama, Musiikki
Kesto: 1 tunti 44 minuuttia
Vuonna 2018 Paramount Pictures -tuotantoyhtiö paljasti työstävänsä elämäkertaelokuvaa edesmenneestä jamaikalaisesta Bob Marleystä, joka kuuluu musiikkimaailman legendaarisimpiin ja vaikuttavimpiin suunnannäyttäjiin kautta aikain. Itselleni herra ei ollut kovin suuressa roolissa elämässäni oikeastaan missään vaiheessa. Yksittäisiä kappaleita kuunnelleena ja ohimennen niistä nauttineena mies ei samalla tavalla puhutellut minua kuin monia muita ympäri maailman.
Vuosien vieriessä maailmankuvani alkoi luonnollisesti avartumaan ja suhteeni musiikkiin on todellakin syventynyt sen myötä. Vaikka Marley ei kuuluisikaan niihin kulmakiviin, joita arvostan suuresti, olen kieltämättä kiehtoutunut miehen elämän tarinasta ja mittaamattomista saavutuksista. Kun kuulin elokuvan keskittyvän näihin aspekteihin, alkoi kiinnostukseni kieltämättä nousemaan julkaisua odottaessa. Onnistuiko Bob Marley: One Love vakuuttamaan varteenotettavuudellaan?
Tarina kertoo Kingsley Ben-Adirin esittämästä Robert Nesta Marleystä, joka onnistui kaikista vaativista vastoinkäymisistään huolimatta murtautumaan maailman kartalle tekemään nimen itselleen, The Wailers -nimiselle yhtyeelleen, sekä liikuttamaan ihmisiä vallankumouksellisella ja merkityksellisellä musiikillaan. Bob Marley: One Love on elokuva, jolla on potentiaalia rutkasti, mutta joka jää kieltämättä hieman kädenlämpöiseksi toteutuksensa puolesta.
Vaikka kaikki mahdollisuudet ovatkin avoinna loistavalle elämäkertaelokuvalle, tuntuvat monet niistä mahdollisuuksista valuvan vääjäämättömästi sormien läpi. Siihen vaikuttaa yllättävän moni asia sekä valkokankaalla nähtynä, että varjoissa esiripun takana. Kyseessä on projekti, jonka eri vaiheita Marleyn perhe valvoi tarkasti pitkin tuotantoa. Siinä on tosin sekä hyvät, että huonot puolensa. Ohjaaja ja näyttelijät pääsivät tiedustelemaan aiheesta lähimmäisiltä, jotka tunsivat miehen parhaiten.
Se näkyykin vakuuttavasti valkokankaalla. Yhdeltä kantilta elokuvan tunnelma ja Bob Marleyn todenmukainen olemus tuodaan esille uskottavasti, mutta samaan aikaan monia ei-toivottuja yksityiskohtia silotellaan liiankin varovasti silkkihansikkailla. Tämä johtaa siihen, että elokuvan vaativimmat tapahtumat ja dilemmat jäävät turhankin kesyiksi. Niihin toki viitataan ohimennen hienovaraisesti, mutta niiden käsittelemättömyys syö kieltämättä kokonaisuudelta paljon painoarvoa.
Paneudumme tarinan aikana pinnallisesti Bob Marleyn lapsuuden haamuihin ja sen nostamiin kysymyksiin, jotka kummittelevat häntä vielä aikuisiässäkin. Se puoli tuntuisi luontevammalta maaperältä elokuvan sielulle, mutta koska siihen nojataan niin hennolla tavalla, sen vaikutus ei tunnu kantavan lopulta kovinkaan pitkälle. Ymmärrämme myös täysin sen, miksi hänestä on tullut niin vangitseva tapaus maailmalla.
Hänen yhteiskunnallisesti kantaa ottava lähestymistapa musiikkiin on ihailtavaa ja inspiroivaa seurattavaa perimmiltään, eikä sitä voi edes kyseenalaistaakaan. Tyylinsä vuoksi hän oli suuressa roolissa myös kotimaisen politiikassa, johon hän ei itse kuitenkaan halunnut ihan samalla tavalla investoitua - ainoastaan musiikkinsa kautta. Reggae-musiikin ikoniksi nimitetyn Marleyn luomukset nojaavat myös vahvasti rastafari-uskontoon, jonka oppien ja tapojen mukaan hän eli elämänsä.
Näihin kiehtoviin aspekteihin elokuva nojaakin jonkin verran. Nojaako kuitenkaan tarpeeksi? Tämä onkin se kriittisin kysymys, koska materiaali tuntuu pitävän sisällään paljon asioita, joita ohjaaja ei kuitenkaan onnistu tuomaan esille toivotunlaisesti. Se voi johtua rajallisesta kestosta, laajasta sisällöstä tai sen pinnalliseksi jääneestä yhdistelmästä. Visuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on pääosin miellyttävää seurattavaa, vaikka efektit ajoittain pistävätkin silmään erottuvuudellaan.
Kingsley Ben-Adir suoriutuu vaativasta roolistaan hyvin. Marleyn maneerit ja elekieli on vangittu uskottavalla tavalla, eikä sen puoleen suurempia huomioita pysty oikein tekemään. Hänen vaimoaan Ritaa esittävä Lashana Lynch erottuu puolekseen erinomaisesti. On vähän jopa yllättävää huomata, että nainen onnistuu varastamaan valokeilan täysin itselleen kohtauksessa kuin kohtauksessa, vaikka toimiikin tarinassa yhtenä sivuhahmoista. Muut näyttelijät ajavat asiansa mainiosti omissa rajoissaan.
Bob Marley: One Love on elokuva, jolta olisi toivonut kieltämättä enemmän kontrollia ja syvällisempää kokonaiskuvaa. Vaikka pinnallisesti se onnistuukin kertomaan suuntaa-antavan tarinan, jää sen merkityksellisyys varsin vaisuksi näin jälkikäteen katsottuna. Uskoisin, että pidemmällä kestolla tai astetta keskittyneemmällä lähestymistavalla materiaalista olisi voinut saada enemmänkin irti. Valitettavasti tässä muodossaan elokuva jää vääjäämättömästi hukatuksi mahdollisuudeksi.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 15.2.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti