Menetetty maa | No Country for Old Men (2007) - arvostelu

 

Ohjaus: Ethan Coen, Joel Coen

Pääosissa: Tommy Lee Jones, Javier Bardem, Josh Brolin,

Woody Harrelson, Kelly Macdonald, Garret Dillahunt, Tess Harper,

Barry Corbin, Stephen Root, Rodger Boyce, Beth Grant

Genre: Rikos, Draama, Jännitys

Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia

''What you got ain't nothin' new. This country's hard on people. You can't stop what's coming. It ain't all waiting on you. That's vanity.''

No Country for Old Men, eli suomalaisittain Menetetty maa, on vuonna 2007 ensi-iltansa saanut jännityspainotteinen rikosdraama, jonka ohjauksesta vastaavat yhdysvaltalaiset Coenin veljekset - Ethan ja Joel. Teos perustuu kirjailija Cormac McCarthyn vuonna 2005 julkaistuun samannimiseen romaaniin, joka toimii itselleni täysin uutena tuttavuutena. Projektia tarjottiin alun perinkin suoraan veljeksille, jotka ottivat haasteen mielellään vastaan.

Kaksikko mainitsi käsikirjoitusvaiheen olleen poikkeuksellisen ''helppo'', sillä McCarthyn materiaali oli kuuleman mukaan sen verran laadukkaasti rakennettu tukipilareistaan asti. Kuvaukset käynnistyivät ja tuotanto tuntui luistavan loppuun asti kuin junaraiteilla konsanaan. Cannesin elokuvajuhlien kautta elokuva löysi tiensä elokuvateattereihin rajoitetun levityksen muodossa. Neljällä Oscar-pystilläkin kruunattu teos on pysynyt arvostettuna kaikkien näiden vuosienkin jälkeen.

Eräänä päivänä metsästäessään villieläimiä autiomaassa Llewellyn Moss törmää yllättäen epäonnistuneen huumekaupan raunioihin, joiden seasta löytyy piilotettu huumekuorma, lukuisia kuolleita miehiä, yksi vettä pyytävä haavoittunut mies, sekä massiivinen rahasalkku. Ihmettelykierroksen jälkeen Llewellyn päättää napata rahat mukaansa ja suunnata kohti kotia. Syyllisyyden runtelemana mies palaa yöllä takaisin rikospaikalle, mutta huomaa pian joutuneensa itse metsästyksen kohteeksi.

Pakon edessä Llewellyn joutuu uhkarohkealle karkumatkalle, joka voisi johtaa kohtalokkaaseen lopputulokseen. Hänen kannoilleen on nimittäin lähetetty meksikolaistaustaisen kartellin lisäksi myös melkeinpä luonnonoikkuna tunnettu armottoman eleetön sarjamurhaaja Anton Chigurh. Samaan aikaan kokenut paikallinen sheriffi Ed Tom Bell pääsee jyvälle takaa-ajosta ja yrittää parhaansa mukaan pysyä kaksikon kärryillä. Tilanne alkaa kuitenkin muuttumaan rumaksi, mikä pistää kunnianhimoisen virkavaltaedustajan arvioimaan uudelleen oman tulevaisuutensa uran puolesta.

Menetetty maa on elokuva, jonka katsomista olen odottanut vesi kielellä monen vuoden ajan. Valitettavasti minusta ei koskaan tuntunut siltä, että olisin ollut oikeassa mielentilassa katsastusta varten. Päätin lopulta repäistä hetken mielenjohteesta laastarin irti ja kokeilla onneani. Onneksi tein niin, koska elokuva upposi vaikuttavasti mielen perukoille kummittelemaan. Menetetty maa koostuu kolmesta tarinakaaresta, jotka kulkevat kauniissa harmoniassa eteenpäin kohti monia yllättäviä käänteitä.

Ensimmäisessä tarinakaaressa seuraamme Josh Brolinin esittämän Llewellyn Mossin aloittamaa domino-efektiä, joka johtaa miehen painostavaan takaa-ajoon ja selviytymistaisteluun. Toisessa seuraamme Javier Bardemin esittämän Anton Chigurhin pysäyttämättömältä tuntuvaa metsästysretkeä, jonka kohteeksi osoittautuu kohtalokkaan ratkaisun alkuun tehnyt Llewellyn. Kolmannessa keskitymme Tommy Lee Jonesin esittämän sheriffi Ed Tom Bellin takaa-ajoon liittyvään rikostutkintaan.

Tarinaa rakennetaan todella kärsivällisesti ja harkitusti alkuminuuteista lopputekstikohtaukseen asti. Ei ainoastaan, että nämä pienemmät tarinakaaret antavat väkevästi syvyyttä moniulotteiseksi muuttuvalle kokonaiskuvalle, mutta pienimmätkin yksityiskohdat erottuvat upeasti puolekseen merkittävyydessään. Ohjaajat eivät pidä katsojiaan idiootteina, vaan antavat heille reilun mahdollisuuden tehdä omat johtopäätökset symbolististen yksityiskohtien keskeltä ja pienien vihjeiden säestämänä.

Käsiteltävä maailma on todella inhorealistinen ja armoton luonteeltaan. Elokuvan tulkinta kuvaa sitä todella vaaralliseksi ja arvaamattomaksi paikaksi, jossa kohtalo nojaa vahvasti tehtyihin valintoihin ja niistä koituviin seurauksiin. Hyvät teot eivät takaa onnellista loppua ja kaikella hyvälläkin on viimeinen sinettinsä odottamassa ties minkä nurkan takana. Voimme toki omilla valinnoillamme sinetöidä kohtalomme, mutta samaan aikaan sillä ei ole niinkään merkitystä. Loppupeleissä kuolema korjaa meidät kaikki pois halusimme sitä tai emme.

Myös muutoksen vääjäämättömyys kulminoituu vahvasti tematiikan rivien välistä. Elokuva antaa kolmen hahmon kautta kolme erilaista maailmankuvaa, joita lähdemme puimaan läpi kontekstuaalisesta näkökulmasta katsottuna. On kiehtovaa huomata, kuinka monella eri tapaa tämän brutaalin maailman voi nähdä, ja kuinka siihen voi suhtautua oman asennoitumisensa kautta. Llewellyn taistelee tätä armotonta maailmaa vastaan, Anton muuttuu kirjaimellisesti sitä mukailevaksi, kun taas Ed pelkää sitä.

Jokainen hahmo antaa omanlaista perspektiiviä elokuvan sanomaan ja siitä haarautuviin jatkokysymyksiin. Elokuvan ulottuvia piilomerkityksiä on vaikea lähteä avartamaan tätä syvemmin, koska se paljastaisi tarinan käänteet ja sen myötä itse lopputuloksen. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että elokuva käsittelee vahvasti yhteiskunnallisia ja individualistisia teemoja, jotka puhuttelevat monesta näkökulmasta katsottuna. Sen tarjoama symboliikka on myös todella kiehtovaa pengottavaa.

Coenin veljekset tavoittelevat toteutuksellaan myös vaikuttavasti erilaisten lajityyppien sekoitusta, joka saattaisi vaikuttaa paperilla vähän liiankin kunnianhimoiselta yhdistelmältä. Elokuva kategorisoidaan yleisellä tasolla neo-westerniksi ja rikostrilleriksi, jossa on myös tilkka neo-noiria ja kauhuakin ripoteltu lisämausteeksi päälle. Tunnelmallisesti se osaa toden teolla tarjota näiden lajityyppien vahvimpia piirteitä pitkin kestoaan, minkä vuoksi se tuntuukin niin merkittävältä aikaansaannokselta.

Visuaalisesti elokuva on aistikasta ja miellyttävää seurattavaa kaiken kaikkiaan. Vaikka väripaletti onkin hieman rosoinen ja tummahko luonteeltaan, tuo se konseptiin sitä vaadittavaa vaativuutta. Ottaen huomioon, että Roger Deakins on kameran takana, ei materiaalin laatua voi edes kyseenalaistaakaan. Äänimaailma pelaa massiivisen roolin kokonaiskuvassa ja sävellykset loistavat vain poissaolollaan. Pienet yksityiskohdat korostuvat kohtauksissa antaen oman tunnelmallisen lisäarvonsa elokuvalle.

Roolisuoritukset ovat poikkeuksellisen loistavia ympäri pöydän, vaikka yksi tähdenlento erottuukin selkeästi osakseen. Javier Bardemin tulkinta Anton Chigurhista on hyytävä kaikissa asian merkityksissä. Ei ainoastaan, että hän katoaa täysin tämän eleettömän sarjamurhaajan rooliin, mutta psykopaattinen hahmo itsessäänkin hakee kyllä vertaistaan. Mies onnistuu vaivattoman helposti muuttamaan tilanteen kuin tilanteen uhkaavaksi arvaamattomalla ja painostavalla luonteellaan.

Menetetty maa on poikkeuksellisen loistava elokuva, joka onnistuu tarjoamaan mukaansatempaavan ja moniulotteisen tarinan, sekä herättämään monia kiehtovia kysymyksiä jälkikäteen pohdittavaksi temaattisesta näkökulmasta katsottuna. Vaikka muutamat käänteentekevimmät ratkaisut ovatkin saaneet kritiikkiä osakseen maailmalla, on kaikilla näillä rohkeilla käänteillä oma tarkoituksensa kokonaiskuvassa. Kaavasta poikkeava lopetus jättää nimittäin oven auki kiehtoville tulkinnoille.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 22.3.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com