Ohjaus: Tim Story
Pääosissa: Ioann Gruffudd, Jessica Alba,
Chris Evans, Michael Chiklis, Julian McMahon, Hamish Linklater,
Kelly Washington, Laurie Holden, Kevin McNulty
Genre: Toiminta, Scifi
Kesto: 1 tunti 46 minuuttia
''Do you really think fate turned us into gods so we could refuse these gifts?''
Ensimmäinen Marvel Comics -sarjakuvakustantamon Ihmeneloset-supersankariryhmään pohjautuva elokuva on ollut suunnittelupöydällä jo 1980-luvun alkuvaiheesta asti. Monenlaisia vaihtoehtoja puntaroitiin ja erilaisia lähestymistapoja harkittiin vuosien mittaan, mutta tuotannosta ei meinannut siltikään tulla yhtään mitään. Kahden vuosikymmenen ajan projekti vaihteli omistajaa ja ideoita, mutta traileria pidemmälle ei elokuvaa ei koskaan saatu virallisesti valkokankaille tuotua.
Vuonna 2005 tilanne kuitenkin muuttui, kun Ihmeneloset pääsivät vihdoin ja viimeinkin valtaamaan maailman valkokankaat. Fantastic Four on vuonna 2005 ensi-iltansa saanut supersankarielokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Tim Story. Kyseinen herra ei ollut juuri missään vaiheessa elämää tullut tutuksi muuten kuin tämän elokuvan kautta. Lapsena kyseisen tuotoksen nähneenä odotukset olivat varsin pidättäytyväiset, vaikka nostalgian havina hieman kummittelikin takaraivossa.
Tohtori Reed Richards ja hänen luottoystävänsä, Ben Grimm, suostuttelevat vanhan opiskelutoverinsa Von Doom Industries -yhtiön toimitusjohtajan, tohtori Victor Von Doomin, päästämään heidät avaruusasemalleen testaamaan lähestyvän kosmisen energiapilven vaikutusta biologisiin näytteisiin. Tarkoituksena on löytää mahdollisia innovaatioita lääketieteeseen ja sairauksien hoitoon.
Alkuun vaikeaksi muuttunut Victor suostuu kädenväännön jälkeen yhteistyöhön miesten kanssa ja värvää miehistöönsä heidän lisäkseen genetiikan päätutkija Susan Stormin, sekä tämän holtittoman veljen Johnnyn. Epätarkkojen ennakkolaskelmien siivittämänä miehistö matkustaa avaruusasemalle, missä he joutuvat varsin traagisen kohtalon äärelle. Palattuaan Maan kamaralle, kukin huomaa potevansa sivuvaikutuksia.
2000-luvun supersankarielokuvat tuntuvat tätä nykyä kuin omalta lajikkeeltaan. Tuona aikana teknologia kehittyi varsin aggressiiviseen tahtiin, mikä toi mukanaan luonnollisesti monia upeita mahdollisuuksia. Elokuvamaailma alkoi käyttämään näitä mahdollisuuksia hyväkseen sen ajan tietokoneiden äärirajoja hivellen. Vaikka näin jälkikäteen analysoituna jälki tuntuukin kehnohkolta nykystandardeihin verrattuna, tarjosivat ne siihen aikaan katsojille sitä kuuluisaa ''vau-efektiä''.
Fantastic Four on varsin tyypillinen ilmestys omassa kategoriassaan etenkin aikaansa nähden. Elokuva pyritään pitämään mahdollisimman yksinkertaisena ja jouhevana kokonaisuutena, joka nojaisi kuitenkin vahvasti visuaalisiin efekteihinsä ja sen kautta loisi vangitsevaa immersiota katsojalleen. Se alustaa asetelmansa todella nopeasti, mutta tehokkaasti. Pääsemme helposti käsiksi hahmoihin, heidän välisiin suhteisiin, sekä asetelmaan, jota lähdettäisiin sitten manipuloimaan käänteiden kautta.
Vaikka elokuva kiiruhtaakin poikkeuksellisen nopeasti läpi tarinansa, onnistuu se saamaan hahmoistaan jopa yllättävän paljon irti etenkin ensimmäisellä kolmanneksella. Ei ainoastaan, että saamme avauskohtauksen aikana selkeän kuvan heidän nykytilanteesta, mutta pääsemme myös väkevästi käsiksi heidän menneisyyteensä, joka pitää sisällään monta ristiriitaista muuttujaa. Ikävän työtapaturman seurauksena miehistö lähetetään Von Doom Industries -yhtiön ylläpitämään yksityiseen sairaalaan.
Yllätyksekseen miehistön jäsenet toteavat olevansa kunnossa, kunnes kosmisen energiapilven vaikutus alkaa pikkuhiljaa materialisoitumaan. Hahmot alkavat huomaamaan kehossaan erikoista oireilua, mikä vaikuttaa jokaiseen omaperäisellä tavalla. Ioann Gruffuddin esittämä Reed huomaa kehonsa venyvän luonnottoman paljon, kun taas Jessica Alban esittämä Susan muuttuu tietyissä mielentiloissa täysin läpinäkyväksi - näkymättömäksi siis.
Chris Evansin esittämä Johnny hälyttää palovaroittimia ruumiinlämmön kohotessa, Michael Chiklisin esittämä Ben muuttuu kirjaimelliseksi kivimöykyksi ja Julian McMahonin esittämä Victor alkaa taas tuntemaan kasvavaa vetoa metalleihin. On hienoa nähdä, kuinka hahmot pääsevät alkushokin siivittämänä sinuiksi uusien voimiensa kanssa. Vaikka nallekarkit eivät menekään tasan, saa jokainen hahmo sopivasti huomiota osakseen sekä kirjaimellisesti fyysisessä muodossa, että kuvaannollisesti risteävien teemojensa puolesta.
Parasta antia elokuva tarjoaa Benin tarinakaaren kautta, sillä mies joutuu todellakin kamppailemaan omien samaistuttavien ulkonäköpaineittensa kanssa ja navigoimaan paikkaansa rajusti muuttuneessa asetelmassa. Vaikka Fantastic Four onkin monella tapaa todella sympaattinen ja mukaansatempaava elokuva, tuntuu se monesta näkökulmasta katsottuna hieman sekavalta ilmestykseltä. Tukipilarit ovat kyllä paikoillaan, mutta raiteilta eskaloidutaan turhankin useasti tarinan aikana.
Tämän vuoksi kokonaisuus tuntuu paikoitellen jokseenkin junnaavalta ja suunnattomalta. Saamme kuitenkin tarinan aikana hahmoille tarpeeksi merkityksellisiä hetkiä vyön alle, minkä vuoksi mielenkiinto pysyy arvostettavasti yllä pitkin kestoa. Hyvä mukaansatempaavuuden virtaus kuitenkin kuihtuu loppua kohden antiklimaattisen resoluution seurauksena, sillä lopputaistelu jää varsin mitäänsanomattomaksi räpellykseksi. Elokuvalla on kuitenkin puitteita erottuakseen joukosta, mutta tätä nykyä enemmänkin vain nostalgian voimalla.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 21.7.2025
Lähteet: kansikuva www.impawards.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti