Cuckoo (2024) - arvostelu

 

Ohjaus: Tilman Singer

Pääosissa: Hunter Schafer, Jan Bluthardt, Marton Csokas,

Jessica Henwick, Dan Stevens, Mila Lieu, Greta Fernández,

Proschat Madani, Àstrid Bergès-Frisbey, Kalin Morrow

Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys

Kesto: 1 tunti 42 minuuttia

Vasta vuonna 2017 perustettu Neon-tuotantoyhtiö on onnistunut Blumhousen lailla löytämään toimivan lähestymistavan elokuviinsa. Vaikka rakettimainen nousu onkin samankaltainen, on Neon on pitänyt vaihtoehtoskaalansa toistaiseksi laajana. Cuckoo on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut kauhupainotteinen mysteerielokuva, jonka ohjauksesta vastaa saksalainen Tilman Singer. Herra on itselleni täysin tuntematon tapaus, minkä vuoksi oli mielenkiintoista nähdä, mitä tuotos toisi tarjottimelle.

Äitinsä kuoltua surun murtama teini-ikäinen Gretchen muuttaa isänsä Luisin, äitipuolensa Bethin ja mykän sisarpuolensa Alman kanssa lomakeskukseen Baijerin Alpeille. Perhe on auttamassa siellä rakennuttamaan uuden hotellin ränsistyneen tilalle, jonka omistaa arvoituksellinen herra König. Mies tarjoaa Gretchenille töitä hotellin vastaanotosta auttaakseen tätä sopeutumaan uuteen ympäristöön. Asiat eivät ole kuitenkaan niin yksiselitteisiä kuin mitä alkuun ehkä olettaisi.

Elokuva alustaa asetelmansa todella suoraviivaisesti, mutta asiansa ajavasti. Pääsemme alusta asti hyvin käsiksi käsiteltäviin hahmoihin ja heidän persoonallisuuksiinsa. Hunter Schaferin esittämä Gretchen muuttaa vastahakoisesti isänsä Marton Csokasin esittämän Luisin uuden perheen luo asumaan äitinsä kuoltua. Hän on alusta asti todella vastahakoinen asiasta, eikä tunnu oikein löytävän paikkaansa uudesta perheestä, vaikka he yrittävätkin ottaa hänet avosylin vastaan - ainakin alkuun.

Välit nimittäin kiristyvät pikkuhiljaa. Omalla henkisellä poissaolollaan Gretchen alkaa ärsyttämään vanhempia, minkä vuoksi tämä vain etääntyy entisestään etsien ulospääsyä mahdollisimman nopeasti. Tilannetta ei helpota myöskään se, että herra Königin lomakeskuksessa kuhisee, eikä todellakaan hyvällä tavalla. Elokuva rakentaa mysteeriään kärsivällisellä tavalla antamalla vain pieniä yksittäisiä adrenaliiniruiskeita kerrallaan. Paikassa on jokin vikana, mutta vastauksiin pääsemme myöhemmin.

Konsepti sellaisenaan vaikuttaa varsin kiehtovalta tapaukselta kaiken kaikkiaan. Vaikka sillä meneekin hetki saada katsojastaan kunnon ote, onnistuu elokuva pitämään mielenkiinnon yllä moitteettomasti. Mysteeri on arveluttava monella tapaa, vaikka se ei välttämättä kaikille toimikaan samalla tavalla. Otsikko nimittäin itsessäänkin paljastaa paljon konseptista ja sen käänteistä, jos kyseisen linnun toimitavat ovat katsojalla tiedossa entuudestaan. Tietämättömän näkökulmasta elokuva voi kuitenkin yllättää jonkin verran.

On epätavanomaista, että tarinan antagonistia Dan Stevensin esittämää herra Königiä ei yritetä piilotella juuri ollenkaan. Jo ensiminuuteilta katsojalle tulee sellainen tunne, että hahmo on jollain tavalla yhteydessä outoihin tapahtumiin ihan pelkän persoonallisuuden perusteella. Ohjaaja Singer leikittelee toki ajatuksella, että tapahtumat voivat olla pelkkiä näkyjä tai hallusinaatioita, mutta se ajatus valuu nopeasti pois mielestä tilanteen edetessä.

Sanotaanko näin, että vaikka elokuva pitääkin pintansa yllä etenkin ensimmäisen puoliskon puolesta, tuntuu turha yliojennus ja -selittely puristavan juonenkäännettä kuiviin. Vaikutus ei nimittäin enää kanna tiettyjen kohtausten jälkeen. Onhan siinä toki vielä jännitettävää jäljellä, mutta ei enää sillä osa-alueella, jossa se potentiaali olisi suhteellisen vapaan roikkunut. Loppua kohden odotamme vain sitä vääjäämätöntä lopputulemaa, joka sekään ei juurikaan yllätä.

Tunnelmallisesti elokuva osaa kyllä nostattaa kierroksia tarpeen tullen. Etenkin ensimmäisellä puoliskolla, kun mysteeri elää ja voi hyvin. Visuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva suoriutuu tehtävästään mairittelevasti, vaikka mitään kovin kummallisia ratkaisuja ei toteutuksesta olekaan nostettavissa. Ehkä yksi näistä tulee mieleen, joka pelaa suuren roolin tilanteen eskaloimisessa. Jätän sen nyt kuitenkin tarkoituksella mysteeriksi, jotta kokemuksenne ei tahriintuisi täysin.

Värimaailma osaa olla ajoittain hieman kolkko, mikä toki pelaa oman roolinsa elokuvassa, mutta ei ehkä ihan sillä tavalla, millä sen toivoisi toimivan kussakin tilanteessa. Simon Waskowin sävellykset sopivat materiaaliin asiansa ajavasti, vaikka kovinkaan muistettava ei katalogi tuntuisikaan olevan näin jälkikäteen mietittynä. Roolisuoritukset ovat päteviä. Hunter Schafer, sekä Dan Stevens varastavat ruudun täysin itselleen ollessaan keskipisteenä kohtauksissa.

Cuckoo on ristiriitainen elokuva, jolla on potentiaalia olla loistavakin, mutta jokin siitä tuntuu kuitenkin suuresti puuttuvan. Vaikka tarinallisesti se osaakin olla perusteellinen, on se perusteellisuus ehkä liian vahingollinen mysteerille. Konsepti itsessäänhän toimii paperilla todella hyvin ja sitä outoutta pystytään kääntämään näytölle asiansa ajavasti, mutta siitä puuttuu täysin se viimeinen silaus, joka saisi idean kukoistamaan kunnolla. Ohjaaja Tilman Singer on kuitenkin mielenkiintoni herättänyt.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 18.10.2025

Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com