Ohjaus: Stanley Kubrick
Pääosissa: Tom Cruise, Nicole Kidman, Sydney Pollack,
Marie Richardson, Rade Šerbedžija, Todd Field, Vinessa Shaw,
Leelee Sobieski, Madison Eginton, Leon Vitali
Genre: Draama, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 2 tuntia 39 minuuttia
''I don't think you realize how much trouble you got yourself into last night just by going over there. Who do you think those people were? Those were not just some ordinary people. If I told you their names... no, I'm not going to tell you their names... but if I did, I don't think you'd sleep so well at night.''
Olen hiljattain uppoutunut täysin Jeffrey Epsteinin kauhistuttavien tapauskansioiden äärelle, ja aineisto on ollut – lievästi sanottuna – järkyttävää ja sairaalloista luettavaa. Tutkin aihetta jo noin viisitoista vuotta sitten erilaisista salaliittoteorioista kiinnostuneena, mutta tuolloin se kaikki tuntui vielä todella kaukaa haetulta. Valitettavasti hiljattain salaliiton ympärille saatiin kuitenkin lukuisia painavia todisteita, jotka ovat nostaneet asian uudelleen valokeilaan.
Pohdinkin, että nyt olisi vihdoin sopiva aika ottaa käsittelyyn Stanley Kubrickin viimeinen ohjaustyö Eyes Wide Shut, joka sivuuttaa teemoiltaan tätä synkkää aihepiiriä – jos ei suoranaisesti, niin ainakin sinne päin. Elokuva on psykologinen draama- ja jännityselokuva, joka jakoi julkaisunsa aikoihin rajusti mielipiteitä, mutta on ajan mittaan noussut yhä suurempaan arvostukseen. Onko se todella mestariohjaajan heikoin teos?
Kun Alice-vaimo paljastaa miehelleen salaiset seksuaaliset fantasiansa, William Harford lähtee samaisena yönä New Yorkin kaduille etsimään omaa eroottista seikkailuaan. Useiden turhauttavien kohtaamisten jälkeen Bill tapaa vanhan opiskelukaverinsa Nick Nightingalen, joka paljastaa soittavansa pianoa silmät sidottuina salaperäisissä orgioissa. Juhlien vieraat suojautuvat naamioiden ja mustien kaapujen taakse pitääkseen henkilöllisyytensä visusti salassa.
Kaikki juhlien naiset ovat nuoria ja kauniita. Kuulemastaan kiehtoutunut William päättää soluttautua mystisiin juhliin uteliaisuutensa tyydyttämiseksi. Vuokrattuaan itselleen maskin ja kaavun hän saapuu paikan päälle kartanoon, jossa hän pääsee todistamaan mitä erikoisimpia rituaaleja ja orgioita. Tilanne riistäytyy kuitenkin lopulta käsistä, ja William pääsee salaisuuden alttarilta hädin tuskin hengissä pakoon. Tieto salaseuran olemassaolosta jää kummittelemaan miehen takaraivoon, ja hän haluaa selvittää totuuden – mutta millä hinnalla?
Eyes Wide Shut on siitä kiehtova teos, ettei se tyydy vain yhteen selitykseen tai ratkaisuun. Vaikka yksittäiset juonenkäänteet ovat varsin selkeitä ja suoraviivaisia, sen perimmäistä viestiä voi tulkita hyvinkin moneen eri suuntaan katsojasta riippuen. Joidenkin mielestä se käsittelee puhtaasti seksiä ja parisuhteen petollisuutta, toisten mielestä eliitin ylläpitämiä salaseuroja ja niiden korruptoitunutta luonnetta, kun taas kolmannet saattavat nähdä tarinan vain painajaismaisia piirteitä saavana harhaseikkailuna.
Nämä kaikki teoriat ja näkemykset ovat lopulta oikeassa, sillä niitä jokaista voi perustella elokuvan tarjoamilla yksityiskohdilla. Jo teoksen nimi – Eyes Wide Shut – kertoo ihmisyydestä enemmän kuin tuhat sanaa. Koska olemme lajina perimmiltään selviytymishakuisia, katsomme mieluummin vääryyksiä ja hirveyksiä vierestä vaieten kuin puutumme niihin tavalla, joka voisi vaarantaa oman turvallisuutemme.
Monet pitävät teosta yhtenä Kubrickin heikoimmista, mutta itse olen täysin eri mieltä. Elokuva ei ainoastaan tarjoa yhtä elokuvahistorian mieleenpainuvimmista ja moniulotteisimmista katselukokemuksista, vaan sillä on myös painavaa sanottavaa ihmiskunnasta ja luokkaeroista. Eliitti asettaa itsensä maailman valtiaiksi ja valituiksi messiaiksi, kun taas me muut heidän alapuolellamme rahoitamme heidän viihteensä – tavalla tai toisella.
Elokuva käsittelee tarinaansa hyvin henkilökohtaisesta näkökulmasta, mutta laajentaa samaan aikaan kokonaiskuvaa upeasti ja syventää taustalla vellovaa mysteeriä entisestään. Seuraamme Tom Cruisen esittämän William Harfordin poikkeuksellista sielunmessua, joka muuttuu nopeasti vaaralliseksi kissa ja hiiri -leikiksi. Nicole Kidmanin esittämä Alice on antanut miehelleen tähän sysäyksen olemalla hätkähdyttävän suora salaisista toiveistaan.
Nämä kaksi hahmoa toimivatkin tavallaan toistensa vastapuolina sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti. Alice on suorapuheinen ja rehellinen, kun taas William on varovainen ja epärehellinen fantasioista puhuttaessa. Elokuvan antagonistia miettiessä herääkin kysymys, kumpi heistä lopulta on se paha – vai onko kumpikaan? Kubrick leikittelee jatkuvasti ajatuksella, että joku Williamin lähipiiristä saattaa suunnitella jotain poikkeuksellisen häiritsevää.
Loppukohtaus sinetöikin tämän kaiken hienovaraisesti taustalla. Yksi teoksen suurimmista vahvuuksista on sen tulkinnanvarainen luonne, joka antaa katsojalle vapauden kasata palapeliä omien havaintojensa pohjalta. Kuten todettu, mahdollisia tulkintoja on monia, eikä mikään niistä ole todennäköisesti väärä. Tunnelmallisesti elokuva on aivan mielipuolisen vaikuttavaa seurattavaa, ja sen jännitys kiristyy kiristymistään äärimmäisen vangitsevalla tavalla.
Juonenkäänteet ovat vakuuttavia, ja niistä parhaat ovat sitä hienovaraisempaa päästä. Tekninen toteutus on kuin kirurgin veitsestä konsanaan: Kubrickin omaleimainen tyyli erottuu edukseen, ja miehen tunnettu perfektionismi paistaa hienosti kohtauksesta kuin kohtauksesta. Mukana on myös ohjaajalle astetta epätyypillisempiä ratkaisuja, mikä antaa elokuvalle omanlaisensa vivahteen. Myös värimaailmalla leikitellään monipuolisesti läpi koko pitkän keston.
Esimerkiksi keltainen väri edustaa elokuvassa turvaa ja luottamusta, kun taas sininen signaloi vieraantumista ja pelkoa. Myös punaista nähdään useaan otteeseen, ja sillä viestitään useimmiten vaaran läsnäoloa. Teoksen sävellykset ja musiikkivalinnat istuvat kokonaisuuteen kuin valetut – etenkin rituaalikohtauksen hyytävä äänimaailma jää kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa. On suorastaan hämmästyttävää, miten niinkin yksinkertaisilla elementeillä voi saada aikaan näin painostavan ja aavemaisen tunnelman.
Monet uskovat, että Kubrick "tiesi liikaa" tai halusi paljastaa jotain sellaista, mitä verhojen takana todella tapahtuu. Tähän teoriaan liittyy vahvasti myös huhu siitä, että studiomopot olisivat miehen kuoleman jälkeen leikanneet elokuvasta pois noin parikymmentä minuuttia kaikkein arkaluontoisinta materiaalia ennen virallista teatterilevitystä. Kubrickilla oli kuitenkin elokuvahistorian tiukin sopimus taiteellisesta vapaudesta, joten hänen eläessään studio ei olisi voinut koskea materiaaliin.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 10.2.2026
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti