Eyes Wide Shut (1999) - arvostelu

 

Ohjaus: Stanley Kubrick
Pääosissa: Tom Cruise, Nicole Kidman, Sydney Pollack,
Marie Richardson, Rade Šerbedžija, Todd Field, Vinessa Shaw,
Leelee Sobieski, Madison Eginton, Leon Vitali
Genre: Draama, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 2 tuntia 39 minuuttia

''I don't think you realize how much trouble you got yourself into last night just by going over there. Who do you think those people were? Those were not just some ordinary people. If I told you their names... no, I'm not going to tell you their names... but if I did, I don't think you'd sleep so well at night.''

Olen hiljattain uppoutunut täysin Epsteinin kauhistuttavien kansioiden äärelle ja sanotaanko näin, että materiaali on ollut aliarvioiden järkyttävän sairaalloista luettavaa. Tutkiskelin asiaa jo noin viisitoista vuotta aiemmin erilaisista salaliittoteorioista kiinnostuneena. Tuolloin se kaikki tuntui kuitenkin todella kaukaa haetulta. Valitettavasti noin pari viikkoa takaperin salaliittoon saatiin kuitenkin lukuisia painavahkoja todisteita, mitkä ovat nostaneet asian uudelleen niin sanotusti tarjottimelle. 

Pohdinkin, että nyt olisi vihdoin sopiva aika ottaa käsittelyyn yhdysvaltalaisen Stanley Kubrickin viimeinen teos - Eyes Wide Shut, joka ehkä sivuuttaisi asiaa läheltä. Ei välttämättä suoranaisesti, mutta ainakin sinnepäin. Eyes Wide Shut on vuonna 1999 ensi-iltansa saanut jännityspainotteinen draamaelokuva, joka oli jakanut rajusti mielipiteitä etenkin julkaisunsa alla. Ajan kanssa se on kuitenkin saanut enemmän arvostusta osakseen. Onko se todella ohjaajan heikoin teos?


Alice-vaimon kerrottua hänelle seksuaalisista fantasioistaan, William Harford lähtee samaisena yönä etsimään itselleen samankaltaista seikkailua. Useiden epäonnistuneiden kohtaamisten ja yritysten jälkeen mies tapaa uudemman kerran vanhan opiskeluaikaisen ystävänsä Nick Nightingalen, joka kertoo hänelle oudoista seksijuhlista, joissa hänen on soitettava pianoa silmät sidottuina. Kaikki juhlissa olevat miehet ovat pukeutuneet naamioihin ja mustiin kaapuihin pitääkseen alibinsa puhtaana. 

Kaikki naiset ovat kauniita ja nuoria. Kuullessaan asiasta William innostuu mysteerisistä juhlista ja päättää mennä kuokkimaan niitä uteliaisuutensa täyttämiseksi. Vuokrattuaan itselleen puvun ja maskin, mies ilmestyy paikan päälle. Siellä hän näkee mitä erikoisempia tilanteita orgioista rituaaleihin. Tilanne lähtee lopulta lapasesta ja William pääsee hädin tuskin ulos elävänä. Tieto salatusta seurasta jää kummittelemaan miehen takaraivoon ja hän haluaa päästä asian ytimeen, mutta millä hinnalla?


Eyes Wide Shut on siitä kiehtova elokuva, ettei se tyydy vain yhteen selitykseen tai resoluutioon. Vaikka yksityiskohdat olisivatkin varsin selkeitä ja suoraviivaisia, sen perimmäistä viestiä voi vääntää aika moneen eri suuntaan katsojasta riippuen. Joidenkin mielestä se voi käsitellä yksinään seksiä ja suhteiden petollisuutta, toisten mielestä eliittien ylläpitämiä salaseuroja ja niiden mädäntynyttä luonnetta, kun taas kolmannet saattavat nähdä asian vain painajaismaisia piirteitä tarjoilevana harhaseikkailuna.

Nämä kaikki teoriat ja näkemykset ovat lopulta oikeassa, koska niitä kaikkia voi pohjustaa tarjoiltujen yksityiskohtien varaan. Miettikää nyt vaikka itse otsikkoa - Eyes Wide Shut. Eikö se kerro ihmiskunnasta enemmän kuin tuhat sanaa jo itsessäänkin? Koska rotuna olemme selviytymishaluisia tahoja perimmiltään, katsomme mieluummin vierestä hirveyksiä ja olemme hiljaa kuin että menisimme siihen väliin tavalla tai toisella vaarantaen itsemme siinä sivussa.


Monet ovat sitä mieltä, että elokuva on yksi ohjaaja Kubrickin heikoimmista, mutta itse olen kuitenkin eri mieltä. Se ei ainoastaan onnistu tarjoilemaan yhden mieleenpainuvimmista ja moniulotteisimmista kokemuksista, mutta sillä on selkeästi jotain merkittävää sanottavaa ihmiskunnasta ja luokkaerotteluista. Eliitit pitävät itseään kaiken maailman lähettiläinä ja valittuina messiaina. Samaan aikaan me muut heidän alapuolella rahoitamme heidän viihteensä - tavalla tai toisella.

Elokuva käsittelee tarinaansa hyvin henkilökohtaisesta näkökulmasta katsottuna ja samaan aikaan se liikuttaa kokonaiskuvaa varsin upealla tavalla syventäen myös mysteeriä entisestään taustalla. Seuraamme Tom Cruisen esittämää William Harfordin epätavanomaista sielunmessua, joka muuttuu nopeasti todella vaaralliseksi kissa-hiiri-leikiksi. Nicole Kidmanin esittämä Alice on antanut hänelle siihen syyn ollessaan niin suora toiveistaan.


Nämä kaksi hahmoa toimivatkin tavallaan toistensa vastapuolina sekä kirjaimellisesti, että kuvaannollisesti. Alice on suoraviivainen ja rehellinen, kun taas William on varovainen ja epärehellinen puhuttaessa fantasioista. Kun miettii elokuvan antagonistia, niin herää kysymys, että kumpi on se paha? Vai onko kumpikaan? Kubrick leikittelee jatkuvasti ajatuksella, että joku Williamin lähipiiristä saattaisi suunnitella jotain poikkeuksellisen häiritsevää.

Loppukohtaus sen sitten sinetöikin hienovaraisesti taustalla. Yksi elokuvan vahvuuksista on sen tulkinnanvarainen luonne, joka antaa katsojalle mahdollisuuden kasata palapeliä oman havainnollistamisensa mukaan. Kuten sanoin, tulkintoja voi olla monia ja yksikään niistä ei todennäköisesti ole väärä sellainen. Tunnelmallisesti elokuva on aivan mielipuolisen vaikuttavaa seurattavaa. Jännitys kiristyy kiristymistään vangitsevalla tavalla.


Käänteet ovat vakuuttavia ja ne parhaimmat hienovaraisemmasta päästä. Tekninen toteutus on kuin kirurgin kädestä konsanaan. Kubrickin tyyli erottuu todella puolekseen ja miehen perfektionismi paistaa kohtauksesta kuin kohtauksesta mainiosti. Siinä on myös ohjaajalle astetta epätavanomaisempaa ratkaisua tarjolla, mikä antaa elokuvalle omanlaisen vivahteen. Värimaailmalla leikitellään myös monipuolisesti pitkin kestoa.

Esimerkiksi keltainen väri edustaa turvaa ja luottamusta, kun taas sininen vieraantumista ja pelkoa. Punaista nähdään myös useaan otteeseen ja sillä signaloidaan useimmiten vaaran läsnäoloa. Elokuvan sävellykset ja musiikkivalinnat uppoavat myös kuin jalka sukkaan konsanaan. Etenkin rituaalikohtaus jää kummittelemaan jälkikäteen. Miten niinkin yksinkertaisilla valinnoilla voi saada aikaiseksi näinkin painostavan ja aavemaisen tunnelman.


Eyes Wide Shut on todella moniulotteinen ja mieleenpainuva elokuvaelämys, joka saattaa aiheuttaa pientä paranoiaakin katsojassa jälkikäteen mietittynä. Ei välttämättä sisältönsä, mutta sen oikeaan elämään korreloivan luonteensa puolesta. Kaikkea ei tietenkään kannata uskoa, mutta yleisimmin näinkin tarkat yksityiskohdat juontavat juurensa jostakin. Sitä onkin pelottavaa ajatella, sillä ohjaaja kuolikin pian tekijöille ja studion johtajille suunnatun yksityisen näytöksen jälkeen. Näyttikö hän liikaa vai onko kyse vain yksinkertaisesta sattumasta?


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 10.2.2026
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit