Deadpool (2016) - arvostelu

 

Ohjaus: Tim Miller

Pääosissa: Ryan Reynolds, Morena Baccarin,

T. J. Miller, Ed Skrein, Brianna Hildebrand, Leslie Uggams,

Gina Carano, Stefan Kapičić, Jed Rees, Karan Soni

Genre: Toiminta, Komedia, Scifi

Kesto: 1 tunti 48 minuuttia

''Maximum effort.''

Jotkut elokuvat tuntuvat polkevan vääjäämättömästi paikoillaan, vaikka niiden takana olisikin valtavasti yleisön kysyntää ja tekijöiden intohimoa. Osa niistä löytää lopulta tiensä valkokankaille, kun taas suurin osa valitettavasti kariutuu alkutekijöihinsä monen eri tekijän vuoksi. Yhtenä näistä onnekkaista tähdenlennoista nähtiin järkyttävän X-Men Origins: Wolverine -elokuvan sivuhahmona, jonka saamista jaloilleen oman elokuvan voimin oli yritetty jo 2000-luvun alusta lähtien.

Deadpool on vuonna 2016 ensi-iltansa saanut supersankarielokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Tim Miller. Elokuvan suunnitteluprosessi ja tuotannon käynnistäminen ei ollut kukilla tanssimista, vaan todella monen yhteissattuman ja määrätietoisen tekijäkaartin aikaansaannosta. Yksi intohimoisimmista yrittäjistä oli Ryan Reynolds, joka rakastui nimikkohahmoon niin paljon, että hän melkein yksinomaan varmisti sen ainoan mahdollisuuden tuoda rääväsuun valkokankaille.

Artisan Entertainment ilmoitti toukokuussa 2000 tehneensä sopimuksen Marvel Entertainmentin kanssa useiden Marvel Comicsin hahmoihin – mukaan lukien Deadpooliin – perustuvien elokuvien tuottamisesta, rahoittamisesta ja levittämisestä. Vuoteen 2004 mennessä varhaiset tuotantoaihiot alkoivat materialisoitua Deadpool-elokuvan merkeissä, mutta 20th Century Foxin omistamat X-Men-elokuvat ehtivät kuitenkin ensin, ja oikeuskiistojen sanelemana hahmo tuotiin valkokankaille sivuhahmona.

Kiduttavan hitaiden vaiheiden jälkeen Reynolds päätti ottaa roolin pahamaineisessa Green Lantern -elokuvassa, joka jossain määrin jopa heikensi Deadpool-elokuvan toteutumismahdollisuuksia. Studio piti K16-ikärajaa suurena taloudellisena riskinä, mutta Reynolds ei ollut valmis luopumaan ajatuksesta. ”Vahingossa” julkisuuteen vuodettu Deadpool-testikohtauksen varhainen versio herätti kuitenkin valtavaa kiinnostusta ja sai fanit ympäri maailmaa pakottamaan studion vihreän valon näyttämiseen.

Wade Wilson elää pikkutekijän elämää palkkasoturina. Hän tapaa Vanessan ja rakastuu. Elämä on idyllistä, kunnes hänellä todetaan eräänä päivänä parantumaton syöpä. Tilanne näyttää synkältä, mutta paikalle ilmaantuu mies, joka väittää pystyvänsä parantamaan hänet hoidolla, joka antaa hänelle supervoimat. Kieltäydyttyään aluksi tarjouksesta Wilson suostuu lopulta ja tapaa hankkeen takana olevan Ajaxin. Hoidon aikana hän saa tietää, että se edellyttää hänen muuttumistaan mutantiksi.

Hoito antaa Wilsonille kyvyn nopeutettuun parantumiseen, mutta jättää hänet myös hirvittävällä tavalla arpeutuneeksi. Ajax yrittää pitää hänet vankinaan, mutta Wade onnistuu pakenemaan. Hänellä on nyt kaksi tavoitetta: löytää Vanessa ja saada Ajax maksamaan tekosistaan. Ajaxin surmaaminen ei kuitenkaan ole niin helppoa kuin miltä näyttää, sillä tämä on myös mutantti, ja tiellä pyörivät jatkuvasti myös turhauttavan moraalinen Colossus sekä tämän teiniapuri Negasonic Teenage Warhead.

Aivan järkyttävän kohtelun kohteeksi ensiesiintymisessään joutunut Ryan Reynoldsin esittämä Deadpool palasi valkokankaille oman elokuvansa kera, jonka tarkoituksena oli tuoda hahmo sarjakuvien maailmasta uskollisempana vastinparina. Onnistuiko elokuva tekemään niin? No, ihan alkuun on todettava, että rima oli aika alhaalla pyhäinhäväistyksen jäljiltä, minkä vuoksi paljoakaan huonommaksi ei projekti olisi voinut edes hirveimmissä unissaan muodostua.

Deadpool tekee kuin tekeekin täydellisen täyskäännöksen ja räjäyttää valkokankaan liekkeihin. Kuka olisi uskonut? Lähdetään liikkeelle siitä, että tekijät ovat selkeästi ymmärtäneet nimikkohahmon vaatimat tyylilliset oikut ja konseptuaaliset ideat, joita lähdettäisiin sitten nivomaan omaksi kokonaisuudekseen. Johtuen aiemmasta esiintymisestä he päättivät muuttaa alkuperätarinaa sitoen hahmon motiivit suoraan elokuvan antagonistiin, Ed Skreinin esittämään Ajaxiin.

Tämä osoittautui varsin oivaksi päätökseksi, sillä se istuu tarinalliseen kokonaiskuvaan kuin hansikas käteen. Elokuva on siitä kiehtova tapaus, että se tiedostaa tasan tarkkaan olevansa kliseinen supersankarin alkuperäistarina. Se päättää seurata tuttua kaavaa, mutta repii jatkuvasti huumoria rivien välistä hyödyntämällä hahmon neljättä seinää rikkovaa luonnetta. Tämä antaa elokuvalle aivan omanlaisensa dynamiikan, joka herättää sen loistavasti eloon.

Käsikirjoitus loistaa tämän vuoksi huomattavasti. Se leikittelee katsojan tunteilla – enimmäkseen positiivisessa mielessä – ja tarjoilee todella mukaansatempaavan ja monella tapaa mielekkään elokuvaelämyksen. Kuten Hugh Jackman Wolverinena tai Robert Downey Jr. Iron Maninä, Ryan Reynolds Deadpoolina on taivaassa solmittu liitto. Mies ei ainoastaan ota nimikkohahmoa omakseen, vaan tekee sen poikkeuksellisen intohimoisella omistautumisella.

On vaikea kuvitella ketään muuta tilalle etenkin nykyään – ehkä se on toistaiseksi vain parhaaksi. Elokuva ei kuitenkaan ole missään nimessä täydellinen. Vaikka leikittelevä tarina onkin nerokas monella tapaa, muutamat vitsit eivät oikein kestä päivänvaloa – saatika uusintakatseluita. Ne ovat vahvasti sidottuna omaan aikakauteensa, minkä vuoksi se kiiltävin särmikkyys on vuosien saatossa hioutunut hieman pois. Samaan aikaan silloin kun huumori osuu maaliinsa, se todellakin osuu ja upealla tavalla.

Populäärikulttuuri on keskiössä, minkä vuoksi lähes jokainen pystyy arvostamaan sen villeimpiäkin viittauksia. Ei ehkä aivan kaikkia, mutta suurinta osaa ainakin. Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on pääosin pätevää tekemistä kaiken kaikkiaan. Vaikka ajoittaiset ylilyödyt vaijerityöt ja yksittäiset digiefektit erottuvatkin haitallisesti joukosta, jälki kestää aikaa yllättävän hyvin vielä tänäkin päivänä. Myös taistelukohtaukset ovat kauttaaltaan päräyttävää katsottavaa.

Yksi kritiikki, johon yhdyn kyllä tavallaan itsekin, on elokuvan värittömyys – tai oikeastaan sen harmahtavuus miljöiden puolesta. Vaikka sitä tasapainotellaankin ajoittain ihan värikkäilläkin toteutuksilla, tapahtuu valtaosa ulkoilmakohtauksista itseään toistavassa ympäristössä, joka kieltämättä puuduttaa pidemmän päälle. Samaan aikaan käsiteltävät hahmot värikkäissä trikoissaan erottuvat hienosti edukseen tästä harmaudesta, minkä vuoksi kyseessä on melkoinen kaksiteräinen miekka.

Kuten mainitsinkin aiemmin, tekijät ovat selkeästi ymmärtäneet hahmon luonteen poikkeuksellisen hyvin omassa versiossaan. Hahmon letkautusten ja räävittömän huumorin lisäksi elokuvan kappalevalinnat loistavat erinomaisella istuvuudellaan. Se ei ainoastaan taltioi hahmojen mielenmaisemaa uskollisesti, vaan tuo elokuvalle myös ainutlaatuisen leiman, jota on vaikea toistaa minkään muun vastaavanlaisen teoksen siivittämänä – vaikka muutamat ovatkin yrittäneet.

Deadpool on monella tapaa nerokas elokuva, joka viihdyttää kauttaaltaan, vaikka itseään ajoittain toistava miljöö saattaakin tuntua hieman puuduttavalta. Elokuva leikittelee tarinankerronnallisesti pitkin kestoaan tehden pilkkaa supersankarielokuvista parhaalla mahdollisella tavalla. Huumori on muutenkin pääosin nauruhermoon osuvaa, vaikka yksittäiset vitsit jäävätkin nykyään jo hieman puolitiehen. Metatasollinen ote toimii nimikkohahmon aseena – ja sitä hän todellakin osaa käyttää.

Se on jäänyt syystäkin supersankarielokuvien kärkipäähän katsojien mieliin, vaikka ei aivan kirkkaimmaksi timantiksi yltäisikään. Se erottuu edukseen ennen kaikkea erinomaisella ymmärryksellään alkuperäismateriaalia ja käsiteltävää päähahmoaan kohtaan, joka kannattelee koko elämystä tukevasti harteillaan. Ryan Reynolds ja kumppanit näyttävät myös vakuuttavasti sen, että määrätietoisella otteella ja omistautuneisuudella mikään ei ole mahdotonta.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 8.9.2026
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com