Ohjaus: Aaron Horvath, Michael Jelenic
Pääosissa: Chris Pratt, Anya Taylor-Joy,
Charlie Day, Jack Black, Keegan-Michael Key, Benny Safdie,
Donald Glover, Glen Powell, Brie Larson
Genre: Animaatio, Seikkailu, Komedia
Kesto: 1 tunti 38 minuuttia
''From the ashes of his father's defeat rises a new conqueror. The Bowser name shall be feared once more!''
Yli kaksikymmentä videopeliä, kolmesataa kahdeksankymmentä miljoonaa myytyä kopiota ja noin neljäkymmentä vuotta sarjan ensimmäisen osan julkaisun jälkeen Nintendon rakastettu Super Mario -videopelisarja sai kuin saikin ensimmäisen animaatioelokuvasovituksensa vuonna 2023. Se oli mainio koko perheen seikkailukomedia, joka menestyi teatterikierroksellaan niin hyvin, että jatko-osat olivat välittömästi taattuja. The Super Mario Galaxy Movie on vuonna 2026 ensi-iltansa saanut animaatioelokuva.
Sen ohjauksesta vastaavat myös edellisestä osasta tutut yhdysvaltalaiset Aaron Horvath ja Michael Jelenic. Videopeleihin perustuvat elokuvat ovat yleisimmin mokanneet valkokankailla joko taiteellisten tai konseptuaalisten muutosten vuoksi. Visuaalisesti suurin osa niistä kuitenkin mukailee alkuperäismateriaaliaan, joten sillä saralla kritiikille on harvemmin tarvetta. Odotukseni olivat toiveikkaat, sillä kyseessä on yksi Wii-pelialustani pelatuimmista ja rakkaimmista peleistä.
En tiedä, kuinka monta tuntia pelasimme siskoni kanssa Super Mario Galaxy 2 -videopeliä, mutta sitä tuntimäärää pitäisi oikeasti tutkia. Kyseinen teos on sekä pelinä että kokemuksena vangitseva ja monella tapaa haastava, jos sen haluaa tietenkin viimeistellä tappiin asti. Koska kyseessä on todennäköisesti yksi kaikkien aikojen suosikeistani Super Mario -videopelisarjassa, olin jokseenkin innoissani sen näkemisestä valkokankaalla. Onnistuuko elokuva välittämään videopelin herättämät tunteet?
Putkimiehet Mario ja Luigi soveltavat ”mennäänpä”-asennettaan arjen askareisiin ja pulmien ratkontaan uudessa kodissaan Sienivaltakunnassa. Auttaessaan prinsessa Peachia ja yrittäessään pitää kurissa pienenpieneksi kutistettua, teljettyä Bowseria veljekset saavat rinnalleen uuden matkatoverin, Yoshin. Prinsessa Peachin syntymäpäiväjuhlat käynnistävät kuitenkin galaktisen seikkailun, joka sinkoaa veljekset avaruuteen pysäyttämään Bowser Jr.:n ilkeät aikeet ja pelastamaan Rosalinan.
The Super Mario Galaxy Movie pitää sisällään lupaavia piirteitä, mutta toisaalta myös astetta heikommin toimivia elementtejä. Elokuvan alustus on loistava, ja pääsemme hyvin käsiksi sen vastakkainasetteluun, jota kaikkien suosikkiputkimiehet lähtevät ratkomaan. Pääsemme tavallaan ihan hyvin sisälle siihen tilanteeseen, joka heillä on edessä, ja siihen, millaiset pelinappulat tarinassa ovat käytettävissä. Valitettavasti ongelmat alkavat kuitenkin vyöryä sisään pian sen jälkeen.
Elokuva alkaa nimittäin poiketa jonkin verran vahvalta tieltään ja jättää kaivatun punaisen langan lähes täysin roikkumaan. Ohjaajat Horvath ja Jelenic saavat kyllä paljon materiaalia ja tapahtumia liitettyä osaksi kokonaisuutta, mutta välillä tuntuu, että vaikka ruudulla tapahtuu koko ajan jotain, hetket tuntuvat jollain tapaa tyhjiltä. Monet näistä kohtauksista ovat kuin suoraan nimikkovideopeleistä, joten sitä olettaisi vaikutuksen olevan positiivinen, mutta tässä muodossa se ei välity ihan toivotulla tavalla.
Älkää ymmärtäkö väärin, kohdeyleisölle elokuva varmasti ajaa asiansa poikkeuksellisen hyvin, mutta tästä näkökulmasta katsottuna sitä joutuu puimaan melkeinpä liikaakin laadun hahmottamiseksi – vaikka toki kohdeyleisökin on nykyään todella laajalla säteellä asettunut aloilleen. Elokuva on täyttä kaasua ilman jarruja koko matkan ajan. Emotionaalisuudelle ei anneta ollenkaan tilaa tai aikaa hengittää, minkä vuoksi mistään näytöllä tapahtuvasta ei oikein saa pintaa syvempää otetta.
Elokuva on toki viihdyttävä kaikkine eeppisine ja nostalgisine viittauksineen sekä kirjaimellisine yksityiskohtineen, ja se on todella faneille unelma monella tapaa. Valitettavasti sen elokuvalliset ansiot jättävät kuitenkin toivomisen varaan, minkä vuoksi katsojalle syntyy kuilu näiden kahden osa-alueen välille. Ristiriitaa ei paranna sekään, että ohjaajat ovat ottaneet tietynlaisia vapauksia tarinansa rakentamisessa, ja osittain ne tuntuvat hieman imeliltä vastaanottaa.
Hahmokaarti on massiivinen, ja ne nimet, joita saamme todistaa valkokankaalla, ovat kieltämättä todella innostavia. Paljastamatta mitään konkreettista, ehkä paras lisäys elokuvaan on Brie Larsonin esittämä prinsessa Rosalina, joka on monien Super Mario -fanien suosikki. Itselleni hän sijoittuu neutraalia ylemmäksi mutta omien suosikkieni alapuolelle. Voin sanoa, että vaikka yksi häneen liittyvä muutos onkin hieman erikoinen, suurimmaksi osaksi hahmo edustaa esikuvaansa kaikkine yksityiskohtineen.
Loput hahmot yllättävät täysin mukanaolollaan, mutta saavat vain murto-osan Rosalinan ruutuajasta, minkä vuoksi jätän ne elokuvan vielä näkemättömille lukijoille mysteeriksi. Kuten mainittua, elokuva on niin täynnä tavaraa ja ideoita, että se tuntuu pitkään päämäärättömältä sekoilulta – kauniilta sekoilulta, mutta sekoilulta kuitenkin. Teknisesti jatko-osa on edeltäjänsä tapaan aivan mielettömän upeaa seurattavaa. Animaatiosta ekspressiiviseen väripalettiin se herättää maailman eloon erinomaisesti.
Pelimekaanisia yksityiskohtia käytetään elokuvassa hyväksi edeltäjän tapaan, mutta uskaltaisin väittää, että nyt ne ovat mukana menossa paljon näkyvämmällä tavalla. Tämä toki johtuu siitä, että vauhdikkaat ja jatkuvasti muuttuvat miljööt antavat tekijöille mahdollisuuden tulittaa menemään erilaisilla viittauksillaan. Alkuperäissävellyksiä käytetään osana elokuvaa pitkin kestoa, ja ne ovat kuin sinfonia korville konsanaan – etenkin asiasta kiinnostuneelle fanille. Kokin suukko.
The Super Mario Galaxy Movie on tapaus, joka jakaa katsojia kahtia syystäkin. Vaikka se onkin todella kauniin näköinen, alkuperäismateriaalia kunnioittava ja niinkin mukaansatempaava, ettei ajankulua edes huomaa, se kompuroi hahmojen puutteellisen syventämisen, punaisen langan ylläpidon ja jossain määrin olemattoman emotionaalisen siteensä kanssa. Elokuva on kuitenkin helppoa katsottavaa. Sitä olisi vain ehkä toivonut keskittyvän enemmän itse asiaan eikä pelkkään ulkonäköön. Muuten: jahhuu!
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 19.8.2026
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti