Collateral – väärä aika väärä paikka | Collateral (2004) - arvostelu

 

Ohjaus: Michael Mann

Pääosissa: Tom Cruise, Jamie Foxx,

Jada Pinkett Smith, Mark Ruffalo, Peter Berg, Bruce McGill,

Irma P. Hall, Barry Shabaka Henley, Javier Bardem

Genre: Toiminta, Rikos, Draama, Jännitys

Kesto: 2 tuntia

''Someday? Someday my dream will come? One night you will wake up and discover it never happened. It's all turned around on you. It never will. Suddenly you are old. Didn't happen, and it never will, because you were never going to do it anyway. You'll push it into memory and then zone out in your barco lounger, being hypnotized by daytime TV for the rest of your life.''

Olen vasta hiljattain uponnut yhdysvaltalaisen elokuvaohjaaja Michael Mannin maailmanlaajuisesti arvostettuun filmografiaan. Vaikka herralta olenkin nähnyt tähän asti vasta Heat – ajojahti -elokuvan, se antoi hyvän kuvan tekijästä kameran takana. Collateral – väärä aika väärä paikka on vuonna 2004 ensi-iltansa saanut toimintapainotteinen rikosdraama, joka on ollut jo pidemmän aikaa katselulistallani pölyttymässä. Odotin oikeaa hetkeä katsomiselle, koska tunsin, että se vaatisi täyden keskittymiseni.

Elokuvan suunnitteluprosessi ja tuotantovaiheen alkutekijät muuttuivat jatkuvasti erilaisten visioiden myötä, minkä vuoksi se pitkittyikin jonkin verran alkuperäisestä aikataulusta. Monia näyttelijöitä harkittiin päärooleihin, mutta aikatauluhaasteiden ja muiden esteiden vuoksi he päättivät jättää projektin väliin. Lopulta Mann sai ryhmänsä kasaan ja kuvaukset rullaamaan, vaikka kolmen viikon kuvausten jälkeen kuvaajakin vaihtui eriävien mielipiteiden seurauksena. Loppu on kuitenkin historiaa.

Losangelesilainen taksikuski Max Durocher elää harmaata ja kaavamaista arkea, sillä hän on ajanut taksia päivästä toiseen jo kahdentoista vuoden ajan. Hänen ainoat pakokeinonsa todellisuudesta ovat kojelautaa koristava kuva trooppisesta saaresta sekä haave oman limusiiniyrityksen perustamisesta. Toinen toistaan puuduttavammat työpäivät alkavat kuitenkin jo kuluttaa miestä loppuun, kunnes kaikki muuttuu: liittovaltion tutkintalakimies Annie Ferrell nousee hänen kyytiinsä lentokentältä.

Max ei aluksi tiedä, että Annien ajamalla jutulla tulee olemaan musertavat seuraukset hänen omallekin elämälleen. Jätettyään Annien keskustaan Max ottaa kyytiinsä matkustajan, joka tunnetaan vain etunimellään – Vincentinä. Vincent tarjoaa Maxille summaa, josta on vaikea kieltäytyä, vastineeksi viidestä pysähdyksestä ja kyydistä lentokentälle. Pian osoittautuu, että Vincent on palkkatappaja, jonka tehtävänä on raivata tieltään kaikki liittovaltion tulevan oikeudenkäynnin todistajat.

Collateral – väärä aika väärä paikka on elokuva, joka ei ehkä päällepäin vaikuta kovinkaan erikoiselta tapaukselta. Ainakaan tänä päivänä siitä ei tunnuta puhuvan kovinkaan paljon, mikä kieltämättä ihmetytti näin ennakkoon. Onko kyseessä tosiaan unohdettu helmi vai onko elokuva syystäkin jäänyt hieman taka-alalle? Teos tuli kuitenkin vastaan puolivahingossa selatessani lisää katsottavaa, ja päätin hetken mielenjohteesta tarttua härkää sarvista ja katsoa sen vihdoin ja viimein.

Elokuvassa seuraamme Jamie Foxxin esittämää taksikuskia, Maxia, jolla on suuri unelma. Tätä tavallista työväenluokan elämää elävää miestä vaivaa kuitenkin se, ettei hän ole saanut unelmansa eteen mitään konkreettista aikaan, ja kaksitoista vuotta on valunut käytännössä sormien välistä. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Tom Cruisen esittämä Vincent päätyy hänen kyytiinsä. Meillä kaikilla on varmasti unelmia elämässä, joiden eteen sanoisimme tekevämme mitä tahansa saavuttaaksemme ne.

Valitettavasti monilla kaikki jää vain puheen tasolle ilman varsinaisia tekoja. Kyse on kuitenkin mentaliteetista ja päämäärätietoisesta näkökulmasta elämään, joka on saattanut monilla hälventyä pelkäksi ulottumattomissa olevaksi toiveeksi. Jotkut ihmiset tarvitsevat elämää ravisuttavan hetken tai tapahtuman, joka herättää "matriisista" ja saa ajatukset vihdoin siirtymään itse tekoihin. Joitakuita tuollainen herätys lopulta murtaa, kun taas toiset ottavat tilanteesta tiukan kopin.

Elokuva alkaa kuin mikä tahansa tavallinen draama, alustaen samaistuttavan päähenkilön ja tämän mieltä askarruttavan tilanteen. Kun viimeinen pelinappula tuodaan kuvaan mukaan, tilanne äityy poikkeuksellisen mukaansatempaavaksi ja painostavaksi kokemukseksi, jota ei olisi ensiminuuteilta osannut edes arvata mahdolliseksi. Ohjaaja Mann ottaa tämän pienimuotoisen konseptin ja tekee siitä mullistavan tarinan ihmiselle, joka ei ole koskaan aiemmin tuntenut saavansa elämässään arvostusta.

Kuten todettua, elokuvan tarina ei peruspilareiltaan vuoria siirtele. Se tekee vaikutuksen mestarillisella eskaloinnillaan, joka mukailee Vincentin käyttämää mozambique-drilliä konsanaan. Elokuva ampuu kaksi yllättävää laukausta katsojan rintaan ja jää odottamaan, mitä käy. Jos se ei riitä, ammutaan vielä lopuksi varmistuslaukaus päähän viestin perille viemiseksi – ja sen se tekeekin mielettömän hienosti. Collateral – väärä aika väärä paikka ei yritä olla turhan monimutkainen, vaan se täyttyy sellaisella syvällisyydellä, että oksat pois.

Tämä johtuu siitä, että käsiteltävä käsikirjoitus ja päähenkilöiden välinen dialogi on erinomaista elokuvan kestosta toiseen. Vaikka toiminta onkin hienoa seurattavaa, elokuvan varsinainen painopiste on kahdenkeskeisissä keskusteluissa elämästä, tavoista ja unelmista – juuri ne erottavat teoksen tavanomaisesta toimintatoteutuksesta. Saamme poikkeuksellisen paljon irti hahmoistamme tämän kautta, eikä ohjaajan tarvitse edes ponnistella paljoakaan sen saavuttamiseksi.

Tunnelmallisesti elokuva hyppää nollasta sataan hetkessä tilanteen eskaloituessa: yksi traumatisoiva hetki pistää kaiken päälaelleen ja laittaa Maxin toivomaan muutakin kuin pelkkää limusiiniyritystä. Teos osaa todella pätevästi liittää väkevää huumoria muuten vakavan vastakkainasettelun mausteeksi sellaisten pienten hetkien muodossa, jotka antavat kokonaisuudelle omanlaisensa vivahteen. Painostavuus tuntuu luonnolliselta, ja ohjaaja optimoikin tämän hienosti osaksi kokonaisuutta.

Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva on todella vangitsevaa seurattavaa. Kuvaus ei ainoastaan ole aistikasta ja tilanteisiin täydellisesti istuvaa, vaan visuaalinen tarinankerronta erottuu hienosti edukseen muuten tavanomaisissa kohtauksissa. Taidokas sommittelu, liukuvat kamera-ajot ja yhdistelmä liikkuvia ja staattisia toteutuksia nivotaan yhteen poikkeuksellisen upeasti pitkin elokuvaa. Los Angeles herää vakuuttavasti eloon, ja etenkin sen yöllinen kuvaus säväyttää realistisuudellaan.

En ole varmaan koskaan nähnyt näin upeasti optimoitua yöaikaa elokuvassa aiemmin - ainakaan näin realistisella tavalla kuvattuna, mikä kertoo kyllä kaiken oleellisen. Kaupunki toimiikin elokuvassa tavallaan omana hahmonaan, joka tuo konseptille oman panoksensa. Elokuvan musiikkivalinnat ovat omaan korvaan loistavia ja ne sopivat hienosti käsiteltävään aiheeseen, vaikka toki ehkä susiin liittyvä kappale erottuu hieman liiankin alleviivaavana joukosta. Audiovisuaalinen työ on kuitenkin erinomaista.

Collateral – väärä aika väärä paikka on erinomainen elokuva, joka ansaitsee enemmän puheenvuoroja kanssakatsojien keskuudessa. Vaikka se jääkin usein Heat – ajojahti -elokuvan varjoon, se toimii itsenäisenä teoksena poikkeuksellisen upeasti omassa luokassaan. Tämä on myös niitä harvoja kertoja, kun suomenkielinen lisäotsikko osuu oikeasti naulan kantaan: elokuva kirjaimellisesti kuvaa sen, miten Max päätyy väärään paikkaan väärään aikaan – ja millaisin seurauksin.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 15.8.2026

Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com