Bohemian Rhapsody (2018) - arvostelu

  

Ohjaus: Bryan Singer
Pääosissa: Rami Malek, Lucy Boynton
Genre: Draama, Elämäkerta, Musiikki
Kesto: 2 tuntia 14 minuuttia

Queenin musiikin massiivisena fanina odotin hyvin innoissani mitä uusi musiikkipainoitteinen elämäkertaelokuva Bohemian Rhapsody pitäisi sisällään. Ensimmäisen kerran kun kuulin huhuja kyseisestä elokuvasta, en ollut kovinkaan varma sen tulevaisuudesta ollakseni täysin rehellinen kanssanne, eikä se valitettavasti herättänyt kiinnostustani kovinkaan paljon edes ensimmäisen esitrailerinkaan jälkeen, joten jäin hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa odottelemaan lisätietoa tuotannosta ja uutta markkinointimateriaalia, joka muuttaisi näkemykseni positiivisempaan suuntaan. Onneksi varsinainen ensimmäinen traileri sai minut vakuuttuneeksi, jonka perusteella päätin käydä sen katsastamassa lopulta teatterissa.

Olin suurimmaksi osaksi hyvin positiivisesti yllättynyt lopullisesta tuotoksesta, mutta olihan siellä valitettavasti myös hieman ailahteleviakin aspekteja, jotka johtuivat suurimmaksi osaksi tarinan erikoisesta tahdituksesta, joka suoraan sanottuna oli aika pahasti levällään. Se on ymmärrettävää kyllä, että on miltein mahdotonta lisätä kaikkia rakenteellisesti tärkeitä tapahtumia järkevästi kasaan niinkin lyhyeeseen aikaan, mutta olisin toivonut enemmän tarkkuutta näiden tapahtumien välisiin siteisiin ja niiden sulaviin siirtymisiin. Sillä nyt tässä muodosssaan tahditus tuntui joko hyvin räväkältä ja kulmikkaalta tai vain ihan liian nopealta maratoonaamiselta ainakin näin katsojan näkökulmasta analysoiden. Joskus vain tuntui ettei pystynyt investoitumaan ja nauttimaan näistä tärkeimmistä kohdista ihan niin täysillä, kuin mitä toivoisi, sillä nämä hetket ehtivät siinä vaiheessa mennä käytännössä jo ohi.


En todellakaan ota mitään pois muiden näyttelijöiden roolisuorituksista, mutta olihan Rami Malekin sulautuminen Freddie Mercuryksi aivan henkeäsalpaavan mahtava ja parhaimman miespääroolin Oscarin arvoinen roolisuoritus se ehdottomasti myös oli. Se oli upeaa nähdä kuinka vakavasti hän otti tämän kyseisen roolin haltuun ei imitoiden Freddiä, vaan eläytyen Freddien lailla joka solulla. Olen hyvin iloinen sanoessani, että Malek yllätti minut täysin autenttisuudellaan ja tarkkuudellaan tuodessaan nämä legendaariset kasvot takaisin parrasvaloihin. Liikehdintä, ulkonäkö ja kaikki pienet yksityiskohdat oli muistettu ottaa mukaan jopa yllättävänkin huolellisella asenteella.


Jos puhumme viihdearvosta, niin mielestäni tämä elokuva leijaili eteenpäin enimmäkseen Queenin legendaaristen kappaleiden avustuksella, jotka tosin olivat mielestäni aivan käsittämättömän mahtavia kokea isolta näytöltä. Menin täysin kananlihalle hyvin useaan otteeseen etenkin viimeisen kahdenkymmenen minuutin aikana, jolloin olimme sillä kuuluisalla "Live Aid"-keikalla. Se tuntui ihan kuin olisin itse ollut kyseisellä keikalla laulamassa "We Are The Champions" Queenin tahdissa Freddien apuna ja olihan se nyt aivan mahtava kokemus ihan kokonaisuudessaankin etenkin Queenin fanaatikolle!

 
Vaikka se kohtaus olikin täydellinen monesta eri näkökulmasta katsottuna, siinä oli myös valitettavasti yksi yllättävänkin selkeä "green screen" hairahdus, joka pisti silmään ainakin teatterissa ja ikään kuin yllätti puskista, sillä se oli niin käsittämättömän näkyvä ja sen vuoksi myös jokseekin häiritsevä. Muutenhan kyseinen kohtaus oli erittäin autenttisesti ja keskeliäästi kuvattu vieden katsojat legendaarisen esityksen sisälle hyvin vakuuttavalla tavalla. Muutenkin kuvaus oli erityisen laadukasta ja kokeilevaa, mikä ehdottomasti auttoi pitämään kiinnostuksemme itse elokuvan kulkuun korkealla tasolla päälle kaksituntisen ajan.


Muutamalla rakenteellisella viilauksella ja yhdellä lisätyllä tunnilla Bohemian Rhapsody olisi voinut olla hyvin lähellä mestariteosta. Meinaten, että se ei missään nimessä ollut huono - kaukana siitä, mutta muutamalla hienovaraisella täytöllä olisimme varmasti voineet todistaa ehkä yhden viime vuoden viihdyttävimmistä elokuvista miltein mestarillisessa muodossa. Bohemian Rhapsody on kokonaisudessaan hyvä, erittäin viihdyttävä, järjettömän nostalginen ja hyvin energinen paketti suurimmaksi osaksi, mutta siinä tuntui olevan niin paljon asiaa käsiteltävänä ja niin paljon kontekstia jätetty pois monista väleistä, että niinkin pienessä pakkauksessa tavara pursusi väkisinkin laitojen yli jättäen jokseekin löyhähkön kuvan sen rakenteellisesta kompaktiudesta.

Minä ehdottomasti kyllä tykkäsin siitä, mutta luultavasti hieman vähemmän kuin mitä olisin odottanut siltä katsoessani ensimmäistä traileria muutamaa kuukautta takaperin. Bohemian Rhapsody ei ole pakollinen katsastus jokaikiselle, mutta aivan varmasti mieluisa kokemus erityisesti Queenin fanaatikoille. Älkää odottako tähtiä taivaalta kuitenkaan, niin katsottuanne elokuvan varmasti lopettelette hymyissä suin ja ehkä myös muutaman kyyneleenkin tirautellen!



 Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 18.3.2019
Lähteet: kansikuva www.amazon.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com 


Kommentit

  1. Oma suhteeni Bohemian Rhapsody -leffaa kohtaan alkaa olla hieman ristiriitainen. Kun näin sen, pidin filmiä mahtavana ja annoin neljä tähteä. Mutta kun kului aikaa, tuli huomattua, että kaiken sen huikean kuorrutteen alla oli kyllä hieman kömpelösti leivottu kakku. Ja onkin hassua, että kun olen nähnyt useita kommentteja, joissa leffaa kutsutaan vuoden 2018 parhaimmaksi, olen mennyt osoittamaan filmin ongelmia, vaikka omassakin arviossani kutsuin sitä yhdeksi vuoden parhaista. Täytyy kyllä katsoa tämä uudestaan jossain kohtaa, sillä veikkaan olleeni liian kiltti alunperin...

    Sinulta tämä on kuitenkin taas loistoarvio ja oli hyvä lukea Queen-fanin arvostelu, joka ei vain lyttää elokuvaa sen ottamien vapauksien takia, muttei myöskään ole sokeasti fanikakkuloilla naputeltua ylistämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin miekin sen ajattelin, että siinä oli kyllä selkeät ongelmansa, jotka harmillisesti vain paistavat läpi.

      Ei se viime vuoden paras elokuva missään nimessä ole, mutta yksi viihdyttävimmistä kuitenkin. Olin hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa etenkin ensimmäisellä katsastuskerralla, mutta ajan kanssa olen vain antanut sen viedä minut mukanaan!

      Poista

Lähetä kommentti