Avengers: Infinity War (2018) - arvostelu



Ohjaus: Anthony Russo, Joe Russo
Pääosissa: Robert Downey Jr, Chris Evans, Chris Hemsworth, Scarlett Johansson, Benedict Cumberbatch, Mark Ruffalo, Tom Holland, Chadwick Boseman, Elizabeth Olsen
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 2 tuntia 29 minuuttia

Kymmenen vuotta, kahdeksantoista elokuvaa ja lukuisia erilaisia hahmoja oli aika saattaa vihdoin yhteen kahteen isoon kokonaisuuteen, joista ensimmäisessä, Avengers: Infinity Warissa oli aika pistää Marvel Cinematic Universen uhkaavin antagonisti Thanos valloilleen. Tämä yritti vuosien ajan hoitaa työnsä muiden astetta pienempien pelinappuloiden kautta jatkuvasti epäonnistuen, mutta lopulta hän päätti ottaa kohtalon omaan käsiinsä ja tehdä maailmankaikkeudesta hänen silmissään toimivamman kokonaisuuden. Pystyvätkö Kostajat panemaan intergalaktiselle ikuiselle mielipuolelle hanttiin, tämän havitellessa voimakkaita ikuisuuskiviä ympäri galaksia, vai ovatko he sittenkään vielä valmiita tämän tasoiselle koetukselle?


Tämä merkkiteos on siitä vaativa elokuva, että se odottaa katsojansa nähneen kutakuinkin kaikki Marvel Cinematic Universeen kuuluvat elokuvat ennen kuin tämän massiivisen risteytyksen kimppuun päästää syöksymään, sillä muuten hyvin odotetustikin saattaa olla aika laihahko kokemus tietämättömälle katsojalle, jos lähtee kylmänviileästi tästä tähän asti isoimmasta käännekohdasta vasta liikkeelle. Jotta elokuvan tapahtumiin voisi investoitua edes jollain tavalla, katsojan kannattaa ehdottomasti tutustua valtaosaan kyseisen elokuvasarjan jo julkaistuihin teoksiin, sillä ne ovat sidonnaisesti hyvin keskeisessä asemassa, tukien toinen toisiaan jatkuvasti ja avaten päähahmot niin perusteellisella tavalla, että sitä väkisinkin uppoutuu tutun tuttuun maailmaan kannustamaan näitä syväluotaavan moniuloitteisia hahmoja ja jännittämään heidän puolesta.

Massiivisia konflikteja ja komplikaatioita luova tarina ei jätä katsojaansa kylmäksi - riippuen tietenkin mistä näkökulmasta sen vastaanottaa, sillä esimerkiksi Marvel-kannattajan silmissä kaikki näytöllä tapahtuva tuntuu uskomattoman massiiviselta ja suorastaan musertavan valtaavalta kokonaisuudelta kaiken kaikkiaan. Vaikka elokuva kestikin tovin, tarinalla ei ollut aikaa tai edes haluakaan ottaa rennommin missään vaiheessa, vaan heti alusta asti pääsimme asian ytimeen. Oli hyvin vakuuttunut myös siitä kuinka kaikki nämä komponentit saatiin järkevästi ja produktiivisesti kerättyä yhteen samalla muodostaen hyvin miellyttävällä tavalla taitavasti etenevän tarinapohjan, joka keskittyi muutamiin eri paikkoihin ja hahmoryppäisiin.
Se on ihan odotettavaa, etteivät kaikki tämän massiivisen hahmokaartin yksilöt välttämättä tulisivat saamaan yhtä paljon näyttöaikaa kuin toiset. Jos kaikkiin saatavilla oleviin hahmoihin olisi käytetty aikaa tasavertaisesti, siinä tapauksessa olisi joko tarina tai tahdituksen tasapaino järkkynyt radikaalisti sekoittaen elokuvan hyvän tasapainoituksen. Se nyt vain valitettavasti oli pelin henki ihan alusta asti, kun pelattiin kymmenillä ja kymmenillä hahmoilla samalla yrittäessään pitää elokuvan tärkeimmän yhteisen tarinakaaren pystyssä ja jatkuvasti ikään kuin hengittävänä organismina. Samaan aikaan siinä myös täytyi muistaa tasapainotella hahmoja ja heidän konfliktejaan kokonaisuuteen ja niin edelleen. Niin paljon lennosta muuttuvia yksityiskohtia ja käänteentekeviä komponentteja, jotka kaikki olivat suht järkevästi sidotut elokuvan varsinaiseen punaiseen lankaan, samalla tehden siitä automaattisesti hyvin varteenotettavan kokonaisuuden.

Siihen nähden, että kaikilla hahmoilla oli rajatusti aikaa näyttäytyä elokuvassa, mielestäni kaikki hahmot tuntuivat operoivan omien mahdollisuuksiensa puitteissa oikein mainiosti. Se oli myös aivan mahtavaa kokea, että vihdoin tietyt hahmot, joita emme olisi välttämättä pystyneet vielä muutamaa vuotta sitten kuvittelemaan yhteiseen kohtaukseen vääntämässä käsiään tai tekemässä yhteistyötä jonkin yhteisen hyvän vuoksi, lyöttäytyivät yhteen ja loivat mitä mielettömämpiä tilanteita ja hauskimpia kohtauksia, joita emme itse olisi voineet edes toivoakaan vielä elokuvauniversumin alkuvaiheessa.


Olin kyllä hyvin onnellinen, että minun lempihahmoni Marvel Cinematic Universessa kaikkivoipa Thor sai niinkin ison roolin tässä elokuvassa ja hänestä tehtiin kyllä tämän massiivisen eeppisyden suurin valopilkku, joka varasti kohtauksen kuin kohtauksen vielä tasaisen tappavalla tahdillakin. Oli kyllä taas aivan mieletöntä päästä kokemaan tämän kaikkivoipan jumalhahmon uusia heränneitä voimia, jotka hän onnistui itsestään kaivamaan Thor: Ragnarökin aikana. Ne olivat visuaalisesti maagisia koettavia kaiken kaikkiaan ja niiden avulla onnistuttiin luomaan ehkä koko elokuvauniversumin parhaimpia hetkiä ja kohtauksia, joista ei vieläkään saa tarpeeksi näin jälkeenpäinkään ajatellen.

Visuaaliset efektit olivat suurimmaksi osaksi upeasti luotuja, vaikka tosin parin tietyn kohdan aikana esiintyi ainakin Thanoksen hahmossa hieman yksityiskohtaisempien aspektien laatutason vaihtelevuutta, joka pisti vähän silmääni, mutta ei kyllä lopulta vaikuttanut onneksi kokonaisvaltaiseen kokemukseeni ollenkaan, sillä kaikki muut visuaaliset aspektit olivat hyvin laadukkaassa kunnossa pitkin elokuvaa. Kuvaus oli mielettömän upeaa ja kuvakulmilla selkeästi tykättiin leikitellä mitä innovatiivisimmilla kamera-ajoilla ja leikkausratkaisuilla, jotka tekivät hienoista kohtauksista suorastaan eeppisiä. Musiikki oli hyvin vaikuttavaa ja erityisen osuvaa ottaen huomioon elokuvan varsinaisen kontekstin, joka vaatikin hyvin vakavaluonteista säveltämistä taustalle. Alan Silvestri piti kyllä huolen siitä, että näytölle saataisiin elokuvaan sopivin sävelsekoitus nostattamaan jo valmiiksi dramaattista tunnelmaa entistä dramaattisemmaksi ikään kuin jonkin sortin katsojan emotionaaliseksi valtaukseksi.


Jos luulette tosissanne olevanne ensikertalaisena täysin valmistautuneena elokuvan tarjoamaan emotionaaliseen ryöpytykseen, niin uskokaa minua - ette oikeasti ole valmiita mihinkään mihin tämä teos ryhtyy. Elokuva osaa yllättää traagisen painostavalla ilmapiirillään, mikä tuo elokuvaan automaattisesti sen tarvittavan emotionaalisen latauksen, minkä tarvitsimmekin kipeästi tähän universumiin tunteaksemme aiempien tapahtumien aiheuttamat konfliktit ja niiden massiiviset takaisinmaksut paljon osuvammin näytöllä. Elokuva ei etene ihan odotetun Marvel-kaavan mukaisesti, mikä vuoksi ei edes kannata lähteä arvailemaan lopputulosta ihan alusta asti, sillä hyvin todennäköisesti arvauksenne ei osu maaliinsa. Tätä elokuvaa kun seurasi, usein joutui korjailemaan istumisasentoa ettei putoaisi tuoliltaan, koska elokuva itsessään on kyllä erityislaatuinen elämys kaiken kaikkiaan.

Koska Avengers: Infinity War on alustava osa tässä kaksiosaisessa ensimmäisen Marvel-saagan lopetuksessa, se on aivan ymmärrettävää, että elokuva loppuu kuin seinään jättäen tilanteen aivan kokonaan auki ilman tarinan varsinaista kulminaatiopistettä. Siihen nähden, että se tuntui hyvin keskeneräiseltä kokonaisuudelta, elokuva oli kokonaisuudessaan aivan mahtava johdatus kohti tuntematonta Avengers: Endgamea, joka tulee kyllä olemaan ehdottomasti yksi elokuvahistorian merkittävimmistä teoksista sekä tuotannollisesti, että pop-kulttuurin näkökulmasta katsoen. Otan kyllä hatun pois päästä Disneylle ja Marvelille, että ovat yhteistyössään uskaltaneet tehdä vaikeita ja ajoittain välttämättömiä päätöksiä oman universumin, sekä hahmojen rakennusvaiheessa.


On myös hienoa nähdä, että he ovat uskaltaneet alusta asti hypätä pää edellä syvään päätyyn kokeilemaan innovatiivisia ideoitaan, vaikka varsinaista varmuutta niiden varteenotettavuudesta ei ollut tai myöskään siitä, että kuinka kannattajat ottaisivat nämä näkemykset vastaan omista lapsuuden suosikeistaan. Nyt pääsimme ensi kertaa kokemaan nämä rakkaat hahmot näinkin massiivisessa kokoonpanossa ottamassa mittaa suurimmista intergalaktisista uhista. Mitä Marvel-kannattaja voisi enää tältä elokuvauniversumiltaan enempää toivoa? Avengers: Endgamea luultavasti, vaikka tosin aika näyttääkin sitten senkin elokuvan varsinaisen kohtalon. Odotettavissa on kuitenkin jotain ennenäkemättömän erityistä - ainakin toivon mukaan. Sitä odotellessa...


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 23.4.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit