John Wick: Chapter 2 (2017) - arvostelu

Ohjaus: Chad Stahelski

Pääosissa: Keanu Reeves, Riccardo Scamarcio, Ian McShane,

Ruby Rose, Laurence Fishburne, Lance Reddick

Genre: Toiminta, Rikos, Jännitys

Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia

John Wick-elokuvasarja on siitä erikoinen tapaus minun silmissäni, että vielä pari vuotta sitten en edes tiennyt koko sarjasta ennen kuin huomasin jossain vaiheessa kuinka ylistäviä kommentteja se keräsi suurimmalta osalta elokuvien suurkuluttajilta ja toiminnan ystäviltä. Itse olin aika skeptinen sen suhteen ja kuten sanoin varmasti edellisessä arviossanikin, en ole ikinä oikein tykännyt puhtaasta toiminnasta missään elokuvassa, vaan vain ja ainoastaan sekoituksena jonkin muun massasta erottuvan genren kanssa. Kuitenkin pari vuotta sitten päätin kylmänviileästi katsastaa ensimmäisen osan sivistääkseni itseäni. Meninkin rohkeasti mukavuusalueeni ulkopuolelle kokemaan jotain uutta ja loppu olikin sitten historiaa! Mielettömän ensimmäisen osan jälkeen oli taas aika kuitenkin uppoutua takaisin John Wickin matkaan, sillä tällä armottomalla mörköjen jahtaajalla oli uusi kiperä tilanne päällä hyvin piakkoin edellisen loputtua.

Kun legendaarinen palkkamurhaaja John Wick hoitelee Tarasovien tapauksen alta pois, hän lähtee etsimään varastettua autoaan, jonka hän lopulta löysi aika helponoloisesti Viggo Tarasovin veljen Abramin toimialueelta. Hän lunasti sen itselleen täysin moitteettomasti ja pisti niin sanotusti vihdoin pillit pussiin. Valitettavasti hyvin pian tämän jälkeen John pakotetaan jo toistamiseen palaamaan eläkkeeltä, kun vanha liittolainen suunnittelee kaappaavansa vallan kansainvälisessä palkkamurhaajien killassa. Vuosien takaisen verivalan sitomana Johnin on autettava liittolaistaan Santianoa ja matkustettava Roomaan, jossa hän kohtaa maailman armottomimpia tappajia estämässä tämän tärkeän tehtävän suorittamista. Onnistuuko John kuitenkin vapautumaan verivalasta ehjin nahoin vai alkaako asetelma ja vaatimukset nyt jo menemään liian painostaviksi ja ylitsepääsemättömiksi?

Kostettuaan Tarasoveille koiravainajansa puolesta, Johnille jäi vielä yksi asia tekemättä ja se oli oman auton lunastaminen Viggon veljeltä Abramilta, joka oli saanut sen käsiinsä ikään kuin perintönä kuolleelta veljeltään. Avauskohtauksessa lämmitelläänkin Johnin mielettömän upean auton hakureissun avustuksella, joka ei ainoastaan onnistu saamaan katsojansa uppoutumaan täysillä takaisin John Wick-elokuvien dynamiikkaan, mutta myös itse tunnelmaan, joka on kertakaikkisen ainutlaatuinen itsessäänkin. Tässä jatko-osassa lähdetään selkeästi avartamaan ja syventymään maailmaan hieman investoituneemmin, kun ensimmäisessä osassa käsittelimme itse John Wickiä, tämän traagista menetystään ja sitä kuinka hän on pysynyt tolpillaan valitettavan tapahtuman jälkeen. Se on odotetustikin silti ollut emotionaalisesti pinnalla miehen muistissa, vaikka saikin rauhan sielulleen hetkeksi, kostettuaan kallisarvoisen menetyksensä.

Yllättäen Johnin ovikelloon soitetaan ja oven takaa paljastuu hyvin muotitietoisesti pukeutunut mies Santiano D'Antonio, joka on tullut perimään velkaansa työtarjouksen muodossa. Saamme tietää pintapuolisesti verivelan syntymisestä, jonka mukaan eräänä tukalana päivänä Santiano pelasti Johnin varmalta kuolemalta viime hetkellä vaihtaessaan tämän turvallisen paon verivelkaan, jonka tämä otti vastaan hyvin kernaasti ajattelematta sen pidemmälle. Nyt kun John oli palannut eläkkeelle, Santianon visiitti ei innostanut Johnia yhtään, minkä vuoksi kaiken vieraanvaraisuutensa lävitse yritti viestiä selkeästi, ettei ole kiinnostunut työtarjouksesta, vaikka hänen verinen sormenjälkensä olikin todistetusti edelleenkin medaljongissa. Käytännössä John oli siis Santianon kuristuksessa ja tämän olisi pakko tehdä jotain tämän hyväksi, jotta side raukeaisi ja tämä pääsisi menneistä kahleistaan eroon.

Jos hän ei suostuisi tämän vaatimuksiin, hän kuolisi. Jos hän tappaisi Santianon, hän kuolisi. Jos hän yrittäisi paeta, hän kuolisi. Johnin kädet olivat täten perusteellisesti sidotut ihan jokaisesta näkökulmasta katsoen, mutta tämä päätti siltikin kokeilla kieltäytyä tarjouksesta. Tämä johtikin siihen, että lähdettyään Johnin lukaalista, Santiano antoi käskyn pommittaa mörkömetsästäjän pesän maan tasalle ja näin siinä kävikin, mutta kuten odottaa saattaa John onnistuu selviämään tästä pommituksesta ja tämän sisällä alkaa tunteet roihuamaan. Ennen kuin John pystyisi kostamaan Santianolle, tämän poltettua kalliin lukaalin maan tasalle, hänen täytyisi ensin suorittaa tämä tarjottu tehtävä, jotta verivelka raukeaisi ja hän pääsisi kahleistaan irti seuraavalle kostoretkelleen.

Tämä osa on astetta isomman kaliiperin toimintarymistely verraten edeltäjäänsä, jossa keskityttiin yhteen kaupunkiin ja yhteen vastakkainasetteluun. Tässä jatko-osassa ennalta tuntemaamme alamaailmaa laajennettiin yhdestä kaupungista kutakuinkin kansainvälisemmäksi kokonaisuudesta, minkä avustuksella itse käsitys laajemmasta verkostosta realisoitui konkreettisesti. Tämän massiivisen avartamisen johdosta itse tilannekin onnistuu eskaloitumaan hyvin monimutkaiseksi kokonaisuudeksi ja John Wick joutuu oikeasta toden teolla kirjaimellisen tulisateen alle. Panokset ovat tässä elokuvassa tosiaan massiiviset kaiken kaikkiaan ja elokuvasarjan isomman mittakaavan tarinan tulevaisuus jäi hyvin kyseenalaiseksi ja ennalta-arvaamattomaksi kaiken kaikkiaan, mikä avasi mahdollisuudet oikeastaan jokaiseen mahdolliseen suuntaan.

Ensimmäinen puolisko elokuvasta oli vähän junnailevampaa, vaikka pitikin siällään erittäin hyviä kohtauksia ja kokonaisuuksia, mutta elokuvan kliimaksin alustaminen otti kieltämättä aikansa. Tosin takaisinmaksu elokuvan lopussa oli paljon parempi juurikin tästä syystä ja muutenkin koko toinen puolisko elokuvasta alkoi muistuttamaan sellaista toimintarymistelyä, jota odotin John Wickin jatko-osalta. Koko toinen puolisko oli mielettömän upeasti toteutettu kokonaisuus, joka ei ainoastaan keksinyt uusia innovatiivisia tapoja luoda toimintaa ja tarinaa, mutta se myös osasi avartaa maailmaansa ja alustaa tulevaa materiaalia erityisen mainiosti, jättäen tilanteen hyvin aukinaiseksi ja painostavaksi John Wickin jatkoa ajatellen.

John Wick: Chapter 2 ei ihan yllä ensimmäisen osan loistoon, mutta se jatkaa kuitenkin tarinaa hyvin vakuuttavasti eteenpäin ja tähtää jatkuvasti ylemmäs toteutuksissaan, jotta elokuva saataisiin ikään kuin vietyä jopa seuraavalle tasolle konsanaan. Toiminta ja taistelukoreografiat olivat edelleenkin mielettömiä koettavia, kuten myös kaikki tutut innovatiiviset visuaaliset aspektit ja toimintatavat. Oli myös hienoa nähdä John Wickin hahmon kasvua, jossa näimme esimerkiksi hänen viisastuneen ajan myötä kokonaisvaltaisesti paremmaksi palkkatappajaksi ja taktikoijaksi. Hän oli huolellinen ja suunnitelmallinen mies tarpeen tullen, eikä ainoastaan nojannut mielettömään armottomuuteen ja tehokkuuteen, jota häneltä kyllä luultavasti ihan syntymästään asti on löytynyt, vaikka muille jakaa.

Seuraavaa osaa John Wick: Chapter 3 - Parabellumia ajatellen, tämän elokuva lopussa alustettu varsinainen konsepti on erittäin kiehtova ja intensiivinen itsessäänkin, sillä se jää kutakuinkin aukinaiseksi loppuhuipennukseksi, joka kyllä lupaa vielä tästäkin astetta räväkkäämpää ja painostavampaa asetelmaa kaikkien rakastamalle John Wickille. Saa kyllä nähdä, kuinka hyvin se elokuva onnistuu suoriutumaan ja selviytymään massiivisista paineistaan ja odotusarvoistaan. Sen voin kyllä ainakin varmuudella sanoa, että itse odotan sitä julkaisua kuin kuuta nousevaa, sillä olemmehan jo pari vuotta odottaneet jatkoa vesi kielellä. Mitä luulette elokuvasarjassa seuraavaksi tapahtuvan?

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 12.5.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com